 |
| Kansi: Fabriikki Kustannus. |
Tämän kirjan pariin löysin maalaustaiteen kautta. Kävin alkuvuodesta katsomassa Ateneumin hienon Gothic Modern -näyttelyn, joka teki vaikutuksen. Kun etsin vierailun jälkeen arvioita ja kommentteja näyttelystä, paneuduin Kirsin Book Clubin kirjalistaan, jolta Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme löytyi.
Shirley Jackson oli minulle täysin vieras nimi, mutta nopea googletus sai minut uppoutumaan kirjailijan elämänvaiheisiin. Esimerkiksi tästä The New Yorkerin artikkelista saa hyvän yleiskuvan. Angloamerikkalaisessa kirjallisuusmaailmassa Jackson on ollut kovassa nousussa viime vuosina ja niinpä pieni Fabriikki Kustannus julkaisi vuonna 2018 ilmeisesti ensimmäisen Jacksonin romaanisuomennoksen eli tämän kirjan. Kirjablogeissa teosta on luettu ahkerasti, mm. Kirjakissa on kirjoittanut tästä.
Linna on aina ollut kotimme kumartaa englantilaisten synkkien kartanoiden suuntaan. Pienen kylän laidalla on Blackwoodin komea talo, jossa asuu kaksi nuorta sisarusta, Mary Katherine ja Constance, sekä halvaantunut Julian-setä. Kyläläiset pelkäävät ja inhoavat Blackwoodin väkeä, muutama urhoollinen "paremman väen" edustaja sentään kyläilee. Muu Blackwoodin perhe on kuollut dramaattisella tavalla muutamaa vuotta aiemmin.
Kirja oli nopealukuinen, mutta tunnelmaltaan todella latautunut. Ihailin kirjan ajattomuutta: mitään ajallisia ja paikallisia maamerkkejä ei anneta. Maininta puhelimesta sentään sitoo kirjan 1900-luvulle. Kirjassa on pahuutta ja taikuutta uhkuva tunnelma, vaikka kaiken voisikin tulkita vain 18-vuotiaan Mary Katherinen eli Merrycatin sisäiseksi maailmaksi.
Mikään ihmisluonteen idealisti Shirley Jackson ei näköjään ole ollut. Kirjassa toisiinsa kietoutuvat riippuvuudet, pelot, hyväksikäyttöpyrkimykset, viha... Paikoin lukijana ehtii toivoa, että nyt vyyhti alkaa purkautua ja tärkeimmät henkilöt saavat onnellisen lopun, mutta mitä vielä.
Erinomainen kirja. Suosittelen tätä latautuneen tunnelman ja kristallinkirkkaan tyylin ystäville.
Käännöksestä
Suomentaja, Fabriikin oma Laura Vesanto on tehnyt hienoa työtä. Kieli on soljuvaa ja kirkasta. Kelpasi lukea!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti