 |
| Kansi: Like. |
Vähän ihmettelin kirjan alkupuolella, kun Reesin haastattelemat henkilöt tuntuivat olevan aika kaukana Plantin lähipiiristä ja pitkät pätkät kirjasta pohjautuivat vanhoihin lehtihaastatteluihin. Kirjan lopussa syykin selvisi: tämä on ns. auktorisoimaton elämäkerta eli kirjan kohde ei ole osallistunut kirjan tekoon. Jälkisanoissa Rees kiittelee Plantia siitä, ettei tämä myöskään ryhtynyt estelemään kirjan tekoa. Rees on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka on sentään tavannut Plantin useita kertoja itse, mutta eipä se kovin suurta lisäarvoa juuri tälle kirjalle anna.
Luin talvella Mick Wallin When Giants Walked the Earth -kirjan ja Led Zeppelinin vaiheiden osalta Paul Rees tallaa tuttuja latuja. Reesin tyyli on tosin toteavampi siinä mielessä nopealukuisempi. Kiinnostavampaa luettavaa ovat Plantin lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset sekä pitkästä soolourasta kertominen. Luulen kyllä, että näistäkin tulee parempi versio jos Plant joskus haluaa kirjoittaa omaelämäkerran tai suostuu elämäkertaprojektiin jonkun kirjoittajan kanssa.
Kritisoin Wallia naisnäkökulman ja plagiointisyytösten väliin jättämisestä ja saman kritiikin voisi osoittaa Reesille. Plant on ollut melkoinen häntäheikki, jolla on ollut loputon määrä irtosuhteita ja useampia pitkiä suhteita. Hän on ehtinyt tehdä ns. juhaniahot, eli hänellä on lapsia paitsi ex-vaimonsa, myös ex-vaimon sisaren kanssa. Voisin kuvitella, että vakavia ihmissuhteita on jossain määrin häirinnyt rokkarin seksintäyteiset kiertuematkat, mutta asiaa ei juuri käsitellä. Samoin Led Zeppelinin harrastama muiden tekemän musiikin nappaaminen omiin nimiin sivuutetaan melko lyhyillä huomautuksilla.
Kiehtova persoona Plant kuitenkin on. Minuun teki vaikutuksen erityisesti hänen ratkaisunsa Led Zeppelinin hajoamisen jälkeen. Paria paluukeikkaa lukuunottamatta Plant on viitannut kintaalla ajatukselle Led Zeppelinin uudelleenkasaamisesta, sen sijaan hän on rohkeasti tehnyt uutta musiikkia ja välillä kiertänyt keikkailemassa hyvinkin pienissä ympyröissä. Suomessa Plant on vieraillut viimeksi tänä kesänä, Pori Jazz -festivaaleilla.
Käännöksestä
Kirjan ovat suomentaneet Jonna Joskitt-Pöyry ja Juha Arola. Olisiko syynä kahden suomentajan käyttöön ollut halu saada kirja äkkiä suomalaismarkkinoille? Lukukokemus oli kuitenkin aika yhtenäinen, käännös oli enimmäkseen hyvää suomea ja luistavaa luettavaa.
Tekstit
Tuon elämäkerran voisin lukea. Kokeilin kesällä yhtä elämäkertaa, mutta jätin kesken. Se oli samanlainen, että tekijällä ei ollut kohteensa kanssa yhteyttä (Bowie). Kirja oli sanomattoman tylsä, oikeastaan vakuutuin vain siitä, että kirjoittaja hallitsi musiikin, mutta kohde oli etäinen. Jos oikein muistan, niin kohde jopa vastusti jollakin tasolla kirjaa.
VastaaPoistaBändikirjat tuntuvat olevan tosi vaihtelevan tasoisia. Minua kiinnostaisi lukea jokin hyvä kirja Queenistä tai Freddie Mercurysta. Pitäisi vaan löytää hyvä!
PoistaHyvän löytäminen ei ole helppoa. Luin kesällä kaksi Alfred Hitchcockin elämäkertaa. Toisen tekijä oli tutkija ja toisen elämäkerturi, mutta kumpikin tunsi kohteensa, kumpikin kirja huippuja.
PoistaSen sijaan luin Meryl Streepin elämäkerran, suomalainen kirjoittaja ei ollut edes ikinä tavannut kohdettaan.
Löysin kesällä Dylanin elämäkerran. En ole lukenut vielä.
Minua muusikoiden elämäkerrat ovat alkaneet kiinnostaa aika lailla, pitää jatkaa niiden parissa!
PoistaNiin, kyllähän niin moninaista on tarjolla että vie sanat suusta.
VastaaPoistahttp://suolasuinen.blogspot.fi/2013/12/valveilla.html