sunnuntai 18. elokuuta 2013

Benoît Sokal: Houkutuslintu

Kuva: Jalava.
Ankardo-sarjan uusimman osan Houkutuslinnun luin ensimmäistä kertaa keväällä Sarjainfo-lehden kritiikkiä varten. Kuten olen aiemmin kertonut, ovat Ankardo-sarjan uusimmat osat tuntuneet joskus laimeammilta kuin sarjan alkupään osat. Houkutuslintu oli kuitenkin piristävää Ankardoa: sopivasti kieli poskella tehty politiikkaa, seksiseikkailuja ja mustaa huumoria yhdistelevä tarina.

Ankardo on keikkaetsivänä Belgamburgin herttuattaren palveluksessa: hänen täytyy narauttaa korkea-arvoinen ministeri niin sanotusti rysän päältä. Apuna on korkean tason luksushuora Betty. Lumimyrsky sekoittaa kuitenkin vehkeilysuunnitelmat ja ministeri, Betty ja Ankardo päätyvät keskelle metsää kolkkoon linnaan rappeutuneen aatelissuvun vieraanvaraisuutta nauttimaan.


Albumin tekijätietoihin on merkitty, että Houkutuslintu on toteutettu "yhteistyössä Pascal Regnauld'n kanssa" mutta sen kummemmin ei eritellä, millaista Sokalin ja Regnauldin yhteistyö on ollut. Juonenkehittelyä? Taustapiirroksia? Väritystä? Jotain muuta? No, Ankardon lakoniset toteamukset ainakin ovat ehtaa Sokalia - illuusioton tarkastaja tuppaa näkemään maailman kovin mustana.

Houkutuslinnussa on konetekstaus, millä saattaa olla yhteys Jalavan perustajan Markku Jalavan eläköitymiseen. Kun muutama vuosi sitten tein tekstausjutun Kvaak.fi -foorumille, kertoi Markku Jalava halustaan pitää käsintekstaamisen perinteestä kiinni. Arvostan hyvää käsintekstausta, mutta Houkutuslinnun konefontti on sentään ajatuksella valittu ja toisaalta sopii kyllä kokonaisuuteen, onhan albumissa selvästi myös tietokoneväritys.

Belgialaisen Sokalin luoma kyyninen ja tummasävyinen maailma avartui minulle paremmin, kun pari vuotta sitten näin Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla belgialaiselokuvan nimeltä Bullhead. Elokuvan synkkyys, raakuus ja sateiset maalaismaisemat ovat jääneet mieleen pitkäksi aikaa. Ehkäpä musta huumori ja melankolinen mielenmaisema eivät johdukaan yksinomaan Sokalin henkilökohtaisesta taiteilijaluonteesta vaan kuvastavat belgialaista kulttuuriperintöä laajemminkin?

Mikäli Ankardot eivät ole ennestään tuttuja, voi Houkutuslinnusta mainiosti aloittaa sarjaan tutustumisen. Myös vanhemmat Ankardo-fanit voivat hyvin lämmitellä lukusuhdetta tämän albumin parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti