lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani

Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin piti tarttua, koska olen käynyt kaksi kertaa elokuvateatterissa katsomassa Pussikaljaelokuvan. Dvd on jo tilattu verkkokaupasta, koskahan kusti polkee perille asti? Pussikaljaelokuva on mielestäni raikkain pitkään aikaan näkemäni kotimainen elokuva. Tykkäsin siitä, että mitään turhaa mukahollywoodilaista action-räiskintää ei ollut elokuvassa lainkaan ja dialogi oli erinomaista. Ei mitään kliseiden tai tyhjien hokemien toistelua, vaan notkeaa verbaalista irrottelua.

Tosin Pussikaljaelokuva on jakanut mielipiteitä. Harvinaisen moni on vaivautunut elokuvan Facebook-sivulle vain kertomaan, että olipa huono leffa.

Kuva: facebook.com/pussikaljaelokuva
Tämähän on linjassa sen kanssa, että myös Mikko Rimmisen kirjat tuntuvat jakavan lukijakunnan kahtia. Rimminen sai Finlandia-palkinnon kolmannesta romaanistaan Nenäpäivä, mutta kuten Jäljen äänen blogiarviokoosteesta ilmenee, tykkäämisen lisäksi Nenäpäivä ärsytti ja hermostutti monia. Myös Pussikaljaromaani oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2004. Blogiarvioita löytyy ainakin Mikon ja Joken blogeista.

Voi olla, että Pussikaljaromaani olisi jäänyt minulta kesken, ellei elokuva olisi koukuttanut minua niin perusteellisesti. Nyt, kun tarina oli tuttu, oikein hykertelin lukiessani. Koskahan ne menee kenkäkauppaan? Milloin päästään mehukeskusteluun? Samoin lukiessa huomasin, miten onnistunut elokuvan casting olikaan: näin sieluni silmin Eero Milonoffin punakan naaman Hennisen kohdalla ja Ylermi Rajamaan päätä pitkin liimautuneen ohuen rasvatukan Lihin kohdalla. Lisäksi kirja avasi minulle hieman paremmin näkökulmahenkilönä toimivan Marsalkan sielunmaisemaa ja nosti jälkikäteen Jussi Nikkilän näyttelijäsuorituksen pisteitä silmissäni. Marsalkan sisäinen mielenmaisema avautuu kirjan sivuilta vähän paremmin kuin elokuvassa.

Volter Kilven klassikko Alastalon salissa on minulta lukematta, mutta kaikki mitä olen Alastalosta kuullut, tuntuu sopivan myös Pussikaljaromaaniin. Kirja sijoittuu lyhyelle aikajänteelle, tapahtumia on melko vähän, mutta pienetkin yksityiskohdat kuvataan hitaasti ja monisanaisesti. Tykkään vuorokausiromaaneista, joten Pussikaljaromaanin aamusta aamuun kestävä aikajänne oli mainio.

Ja se kieli... Tosiaan, jos haluaa kirjoilta vauhdikkaita tapahtumia ja selkeää kieltä, voi olla ettei tämä ole paras valinta. Meille hyvää suomen kieltä arvostaville kielellisen leikittelyn ystäville Pussikaljaromaani on mannaa. Tässä näyte:

"Tultiin paloaseman takaa puiston kohdalle. Matala aurinko paistoi vielä jotain katutunnelia pitkin kohti ja vaunun läpi, siitä aiheutui samanaikaisesti kuuma ja jotenkin ilmava tilapäinen tunnelma.

- Onpa tuliset vaunut, Henninen sanoi.

- Ja hallava ajuri, Marsalkka sanoi.

- Ja myös, Lihi sanoi, mutta sitten se ei kai keksinyt minkäänlaista jatkoa sille aloitukselle ja niin se vain nielaisi äänekkäästi ja jäi istumaan paikalleen hiljaa.

Vähän aikaa herkisteltiin sitä Lihin keskeytynyttä lauseenmuodostusta seurannutta jotenkin rustoista kolinansekaista hiljaisuutta, ja sitten Henninen lisäsi perään: - Olipa muuten paska dialogi."

Vaikka Marsalkka, Lihi ja Henninen näyttäytyvät kirjassa rahattomina tyhjäntoimittajina, tyhmiä he eivät selvästikään ole. Nuorukaiset viljelevät kultturelleja viittauksia, analysoivat kielellisiä ilmiöitä ja käyttävät muutenkin keskusteluissaan rikasta ja moniulotteista kieltä. Rimminen käyttää mielenkiintoisella tavalla selittäviä täytesanoja: se, ne, sellainen, sitten, sinne, jonkinlainen. Kuitenkaan tämä ei tunnu löysältä, vaan tietoiselta tehokeinolta.

Sinä-passiivin levitessä ruton lailla suomen kieleen oli mahtavaa nauttia Rimmisen mestarillisesta passiivin käytöstä. Marsalkkaa voi pitää näkökulmahenkilönä, mutta hänen ajatuksiaan ei kuvata minä-muodossa. Passiivia käyttämällä Rimminen luo mielikuvan, että kertojanääni saattaa olla välillä kaikkitietävän kertojan, välillä Marsalkan.

Tyylikeinona käytetään myös merkillisen byrokraattisen kapulakielen sekoittamista rentoon kesäletkeilyyn. Lisäksi Rimminen heittää parissa kohdassa todella taitavasti "metakirjallisia" viittauksia, siis vihjaa siihen, että Marsalkka, Lihi ja Henninen tietäisivät olevansa kirjan hahmoja. Tämmöinen "neljännen seinän kaataminen" on epäonnistuessaan usein ärsyttävää, mutta Rimminen ei kompuroi vaan onnistuu.

Vaikka henkilöhahmoja tai heidän historiaansa ei selitetä puhki, tulee Rimminen kertoneeksi yhtä sun toista yleispätevää. Kliseisesti suomalaismiehiä väitetään puhumattomiksi, yksinäisiksi ja aggressiivisiksi. Marsalkka, Lihi ja Henninen ovat puheliaita verbaalilahjakkuuksia, ystävyys on heidän elämässään arvossa ja Hennistä lukuunottamatta pojat välttävät aggressiivisiin konfliktitilanteisiin hakeutumista ja osaavat kiertää väkivallan uhkan. Muutama muukin Suomi-myytti tulee murretuksi. Rimminen kuvaa Suomea, jossa huumeiden käyttö on jo melko arkipäiväinen ja näkyväkin osa arkea. Kaduilla ja puistoissa näkyy ruiskuja, naapurilla on kannabiskasvattamo vaatekaapissa, pojat osaavat lukea vastaantulijoiden kasvoilta huumeidenkäytön merkkejä. Samoin moottoripyöräjengiläiset ovat vakiintuneet Rimmisen kuvaamaan katukuvaan.

Kirjan perusteella voi helposti määritellä optimaalisen lukutilanteen Pussikaljaromaania varten. Kannattaa hakeutua heinäkuisena hellepäivänä kaupunkimaiseen puistoympäristöön tämän kirjan kanssa. Olotilaksi sopii morkkiksensekainen kevytkrapula. Näin Helsingissä asuvana mutta kaikkea muuta kuin "paljasjalkaisena stadilaisena" hölmö Helsinki-hössötys usein ärsyttää minua, mutta Pussikaljaromaanin paikallisväristä nautin. Kirjassa liikuskellaan Helsinginkadun ja Vaasankadun maisemissa - kesällä voisi olla helppo toteuttaa Pussikaljaromaani-aiheinen kiertokävely. :) Kirja on kuitenkin niin universaali, että ei tätä onneksi tarvitse lukea Helsinki-lasit silmillä.

Pussikaljaromaanin perusteella voisin kyllä tarttua Nenäpäiväänkin tässä päivänä muutamana. Toisesta romaanista Pölkystä en muista ainakaan blogeista lukeneeni kovin paljon mielipiteitä. Teoksen kirjailijasivulla kuvataankin, että Rimmis-fanit ovat jakautuneet pussisteihin ja pölkyisteihin. Runoilijana aloittaneen Rimmisen kokoelmista on julkaistu tuore uusintapainos 2 x Rimminen.

Pussikaljaromaanin miljöössä on jotain samaa kuin Arto Salmisen kirjoissa, mutta Rimminen ja Salminen lähestyvät syrjäytyneitä suomalaisia ja kahden kerroksen väkeä eri kulmista. On helppo kuvitella, että synkeä taksikuski, joka roiskuttaa tahallaan Marsalkan, Lihin ja Hennisen päälle lätäköllisen vettä, olisi karannut jostakin Salmisen kirjasta. Salminen on terävä ja kyyninen, Rimminen lämmin ja ymmärtäväinen. Kielellinen moniulotteisuus heitä kyllä yhdistää.

21 kommenttia:

  1. Siis juuri tänään lefavuokraamossa pidin jo tätä kädessä ja melkein vuokrasin ;) Päätin vielä jättää myöhemmäksi ja mukaan tarttui toinen leffa. En ole lukenut tätä kirjana, mutta leffana haluan ehdottomasti katsoa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kannattaa!

    (Vitsi että ärsyttää kun aakkosellinen kirjailijatunnistelista katosi blogin sivupalkista... Se näkyy hallintakäyttöliittymässä mutta ei täällä blogissa ollenkaan! No ehkä pitää vain odotella jos se ilmestyis takaisin...)

    VastaaPoista
  3. Minulla blogger on nyt parin päivän aikana usein ilmoittanut erroria kun koitan mennä omaan blogiini. On käynyt mielessä, että näinköhän tuo koko blogger vielä sekoaa :/

    VastaaPoista
  4. Jotain ne siellä Googlella taitaa nyt sählätä. :) Parasta vissiin ottaa varmuuskopio blogisisällöstä saman tien!

    VastaaPoista
  5. Voihan Alastalo! Pitääkö mun nyt kuitenkin lukea tämä, vaikka en ole selvistään pölkisti (jäi kesken) enkä nenisti (en tykännyt)? Alastalo sen sijaan...

    VastaaPoista
  6. Kokeile ihmeessä! :) Kyllä mullakin nyt hieman madaltui kynnys Alastaloa kohtaan..

    VastaaPoista
  7. Pitääkin yrittää saada tuo leffa käsiin. Pidin kirjasta paljon, kun sen aikoinani luin. Samoin Nenäpäivä on hersyvä. Pölkkyä en saanut luettua alun jälkeen pidemmälle..Rimminen on taituri, erinomainen "tarinoitsija", mielestäni!

    VastaaPoista
  8. Meillä olo vakaana aikeena mennä katsomaan tuo leffa mutta eipä sitten menty. Pöh. Pittää käydä vuokraamossa tässä jonain päivänä.

    Kirjasta kyllä pidin, vaikka tuota verbaalitykitystä välillä olikin vähän rankkaa lukea, etenkin kun hupsuna luin välillä lyhyissä pätkissä. Kiva, että nostit tämän esiin. :)

    Nenäpäivää en ole lukenut, mies lukee sitä nyt, ei kuulemma hassumpi mutta ei pysty pitämään bussilukemisena sanoo hän.

    (mulla muuten tuo kirjailijahakemistosi näkyy, vai saitko jo korjattua?)

    VastaaPoista
  9. Hieno perinpohjainen bloggaus.

    En ole itse nähnyt elokuvaa, varmasti pitäisi katsoa.

    Teoksen henki näkyy siirtyneen hyvin valkokankaalle, itse pidin kirjasta varsin paljon.

    VastaaPoista
  10. "Olotilaksi sopii morkkiksensekainen kevytkrapula." *hehehehee* Luin hätiköiden että "monarkkinen kevytkrapula." Vastedes olkoot kaikki krapulani monarkkisia!

    Sinä-passiivi on usein tosi ärsyttävä. Mehevin esimerkki on eräästä mieshenkilön kanssa käymästäni keskustelusta: "Sit ku sä ajat partaa, ni ilman vaahtoa iho alkaa herkästi punoittaa."

    Tämä postaus sattui sopivaan aikaan. Ostin vastikään alelaarista löytämäni Pussikaljaromaanin, mutten ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa. Nyt harmittaa ettei tullut jalkauduttua ajoissa leffateatteriin elokuvaakin katsomaan. Jälleen yksi niitä puolihuolimattomia "pitääpä käydä" -suunnitelmia, jotka unohtaa järjestelmällisesti toteuttaa. e.e

    VastaaPoista
  11. Leffa on nähty, ja sen Helsinki-fiilistely ja jotenkin haikean absurdi tunnelma olivat hienoja. Silti kirja ei ole noussut henkiselle listalleni; kaikki mitä Nenäpäivästä luin epäilyttää...

    Mutta onnistuit taas kerran kirjoittamaan niin hienosti, että pieni kiusaus heräsi. Pitänee edes lehteillä kirjastossa. Kotiin en uskalla ehkä kantaa; kaikki nuo entiset mulkoilevat niin syyttävästi hyllyssä. :D

    VastaaPoista
  12. Muistan kun "Pussikaljaromaani" ilmestyi ja tuntui, etä se kertoi suoraa lähipiirini elämästä. Asuin tuolloin itse Kalliossa ja kirjan henkilöt kulkivat juuri niillä samoilla kaduilla, baareissa, puistoissa ja juttelivatkin ihan samoja juttuja kuin tuolloin tuntemani nuoret miehet ;-) Olin myyty ja muistan, että niin oli moni muukin. Kirja kulki kädestä käteen ja sille hekoteltiin itseironisesti.

    Leffaa en ole vielä nähnyt, mutta traileri vaikutti tosi hyvältä!

    VastaaPoista
  13. Kivaa että Pussikaljaromaanista syntyy näin paljon keskustelua! Tämä oli sellainen kirja, että lukiessa oikein odotti, että pääsee kuulemaan muiden kirjaharrastajien kommentteja!

    Helmi-Maaria: kyllä, minusta myös Rimminen on sellainen perinteinen ja taitava tarinankertoja, vaikka se hidastettu suojatien ylittämisen kuvaaminen monisanaisesti välillä sitä ehkä vähän peittääkin hämäyksenä. :)

    Linnea: samaa mieltä, ei tätä ihan pieninä pätkinä ehkä kannata lukea. Sen sijaan kun oli aikaa keskittyä, huomasi hurauttavansa monta kymmentä sivua yhteen putkeen, kirjan maailma vei mukanaan.

    Kirjailijahakemisto tuli näkyviin, kun kokeili siirtymistä päivitettyyn käyttöliittymään ja sääti asiaa siellä. Taitaa olla joku pakkokeino siirtää bloggaajat uuteen käyttikseen. :)

    Jokke: kyllä vaan, joitakin kohtia on kirjassa ja elokuvassa eri lailla, mutta henki on tosiaan sama!

    Maukka: Heh, ehkä Prinssi Danielille tulee monarkkinen krapula?

    Minuakin sinä-passiivi ärsyttää tosi paljon, ja viime aikoina jopa sanomalehtien ja aikakauslehtien teksteissä sitä on käytetty ihan liikaa. Ehkä lehdet ovat rahapulassaan lakkauttaneet toimitussihteerin pestin? Monet toimittajat eivät näköjään tunnu itse osaavan sinä-passiivin korjaamista teksteistään. Ja kyllä blogeissakin tuota näkee, harmi.

    Booksy: en nyt osaa tietenkään lukematta sanoa onko Nenäpäivä jotenkin astetta vaikeampi kuin Pussis, mutta ei tää kirja ollu ainakaan mulle mitenkään liian monimutkainen kielensä puolesta. Saattaisit hyvinkin tykätä. ;)

    Reeta Karoliina: paljon tuttua tässä tosiaan oli, kuten osuva joutilaan jutustelun kuvaaminen.

    Tosin tuli mieleen, että ehkä tää kirja näyttäytyy muutaman vuosikymmenen päästä jonkinlaisena historiallisena dokumenttina Suomen talouskriisistä. Joku divariasiakas viidenkymmenen vuoden päästä saattaa miettiä Pussiksen äärellä näin: "Kyllä huomaa ettei Suomessa osattu tuohon aikaan tehdä oikeita poliittisia ratkaisuja. Eihän tuossa mennyt kuin pari vuotta, kun Suomi joutui velkoineen aivan liriin ja maksoi omien viulujensa lisäksi Kreikankin töppäykset. Ja siellä ne terveet nuoret miehet völlehti kaduilla ilman mitään aikeita mennä töihin ja niille vielä maksettiin vastikkeetonta rahaa siitä."

    Ilmestymisajankohtahan eli vuosi 2004 oli vielä vahvaa talouskasvun aikaa, eikä eurokriiseistä tai subprime-kriiseistä puhuttu mittään.

    VastaaPoista
  14. Luin Pussikaljaromaanin heti sen ilmestyttyä ja olin ihan myyty. Eniten nautin juuri Kallion kuvauksesta, niitä katuja oli kuitenkin tullut jonkin verran talsittua ja Rimminen osasi napata kaupunginosan tunnelmat ja vivahteet kieleensä erinomaisesti.

    Nyt DVD odottaa hyllyssä katselua.

    VastaaPoista
  15. Tuttuja ympyröitä nuo kirjan maisemat minullekin nykyään ovat! Minulle Kallio-fiilis tiivistyy Kotiharjun saunaan, jossa tulee käytyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tosin voi olla että Kotiharju on sittenkin jo Harjun kaupunginosan tai Sörnäisten kaupunginosan puolella. Täällähän on aika ajoin nillitystä siitä, että ihmiset eivät osaa erottaa toisistaan kaupunginosia. Myönnän, että minä en ainakaan tarkkoja rajoja aina tiedä, ovat vielä niin pieniäkin ne kaupunginosat, muutaman kilometrin matkalla ehtii kulkea monen kaupunginosan läpi.

    VastaaPoista
  16. Olipa hyvä kirjoitus Pussikaljaromaanista. En ole ihan varma, olenko lukenut kirjaa koskaan loppuun saakka, mutta muistan ainakin aloittaneeni. Elokuvan kävin viime syksynä katsomassa.

    Rimmiseltä luin ensimmäisenä Pölkyn, ja se kolahti oikein kunnolla. Pussikaljaromaanista ja Nenäpäivästä en pitänyt niin paljoa, mutta täysin pitämättäkään eivät ole jääneet. En ollutkaan tuota pussisti/pölkyisti-jakoa ennen mistään havainnut. Taidan siis olla pölkyisti.

    Rimmisen runoja voisi olla mielenkiintoista lukea romaanien jälkeen. Hotakaisen, joka myös aloitti runoilla, yksi runokirja on nyt tutustumuksessa.

    VastaaPoista
  17. Mulla on hyllyssä Hotakaisen Runokirja, joka on ostettu viidellä markalla kirjaston poistomyynnistä. On kyllä hyviä runoja!

    VastaaPoista
  18. Hmm, olipa hyvä kirjoitus: en ole koskaan ennen tuntenut mitään kiinnostusta Pussikaljaromaania kohtaan (tai elokuvaa, sen puoleen), mutta nyt alkoi jotenkin sormia syyhyttää tuon kimppuun!

    VastaaPoista
  19. Kiva jos sytytti kipinää! Teillä onkin mukavan näköinen kahden hengen kirjablogi, tulen kurkkimaan!

    VastaaPoista
  20. Anonyymi25.3.12

    Kaveri tykkäsi Pussikaljaelokuvasta ihan mielettömästi ja kehui sen maasta taivaisiin. Olihan se sitten katsottava, että mistä tässä on kyse. Sitä ennen olin joskus vuosia sitten lainannut Pussikaljaromaanin kirjastosta (kun itsekin vielä pussikaljoittelin ;)), mutta en lukenut sitä kuitenkaan. Elokuva oli ihan hyvä, mutta ei nyt ehkä suurempia intohimoja herättänyt. :)

    VastaaPoista
  21. Mäkin sain jo dvd:n joten katsoin leffan jo kolmanteen kertaan. :) Ehkä nyt malttaa pitää vähän taukoa, mutta jokin tuossa vaan kolahti minuun.

    VastaaPoista