Joten jospa jollekin koulutehtävien parissa ahkeroivalle olisi iloa näistä ohjeista. Huom! Nämä eivät perustu mihinkään oppikirjaan eivätkä koulun virallisiin ohjeisiin, vaan ovat pelkästään minun mielipiteitäni.
K: Miten kirjoitetaan lukupäiväkirjaa?
V: Ensin pitää lukea kirja ja sitten kirjoittaa sen herättämät ajatukset muistiin. Voi kertoa myös mielleyhtymistään ja muista lukemistaan kirjoista, jotka tulevat kirjasta mieleen. Esim. jos kirja kertoo mummosta joka ulkoiluttaa koiraansa, voit kirjoittaa ajatuksista, joita herää, kun itse ulkoiluttaa kissaansa. (Minun mielestäni.)
K: En jaksa lukea mitään kirjaa, mitä teen?
V: Sitten voi prujata netistä jonkun sopivan valmiin tekstin. Esim. tämän sivuston jutut ovat varmasti käteviä. Varoitus: jos kopioi meikäläisen jutun suoraan, joutuu editoimaan sitä aika paljon, ettei ope tajua sitä prujatuksi. Viittaan jatkuvasti esim. aiempiin lukukokemuksiini ja muihin ylimääräisiin juttuihin, joten kopioija joutuu kirjoittamaan nämä uusiksi. Esim. jos kirjoitan lukeneeni kirjan Australiassa puun alla 25-vuotisjuhlieni yhteydessä (keksitty esimerkki), saattavat opettajan epäilykset herätä, jos aineen palauttaa 13-vuotias joka ei ole koskaan ollut Suomen rajojen ulkopuolella. Koska uskottavaksi editoiminen on melko työlästä, pääsee melkeinpä vähemmällä kun lukee jonkun kirjan kokonaan ja kirjoittaa lukupäiväkirjan ihan itse.
K: Mistä löydän mahdollisimman ohuen kirjan, joka olisi nopea lukea?
V: Erilaiset nuortenkirjasarjat ovat usein ohuita, isotekstisiä ja niissä on harva riviväli. Ainakin muinainen Vihreä Varis -sarja on tällainen. Lisäksi voisin suositella jonkun sarjakuva-albumin lukemista ja siitä kirjoittamista sillä tavalla, ettei opettaja tajua, että kyseessä on sarjakuva. Esimerkiksi Tarkastaja Ankardon tutkimukset tai Avaruusagentti Valerianin seikkailut voisivat kuulostaa opettajan korviin mielenkiintoisilta, sivistyneiltä romaaneilta, jos välttää mainitsemasta, että ne ovat sarjakuvia. Ja silloin tarvitsee lukea vain muutama kymmenen sivua sarjakuvaa, jossa on vain muutama puhekupla per sivu! Sairaan nopeaa ja kätevää.
K: Yritin lukea Vihreää Varista ja se oli minulle liian vaikeaa. Mitä teen?
V: Monilla suomalaisilla, siis myös aikuisilla, tekninen lukutaito on huono. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi ääneen lukeminen on hidasta ja jankkaavaa, ja pitkiä sanoja on vaikea lukea ja hahmottaa. Voi olla, että tällainen paranee itsestään sitä mukaa, mitä enemmän lukee, luulisin. Tekstin lukeminen ääneen on erittäin hyvä sujuvuusharjoitus kenelle tahansa ja sitä voi mainiosti treenata yksin. Tietysti kyseessä voi olla myös lukihäiriö, johon lienee jo fyysisiä syitä. Monet ihmiset, joilla on lukihäiriö, ovat kertoneet, että he luulivat itseään tyhmiksi, koska eivät meinanneet pysyä koulutehtävissä kärryillä, ennen kuin heidät tutkittiin ja lukihäiriö todettiin. Luulisinpa, että esimerkiksi äänikirja olisi tässä tapauksessa hyvä ratkaisu, kun kirjan voi kuunnella ääneen luettuna. En tiedä onko lukihäiriöstä kuulohäiriö-versiota, voisin kuvitella että ei. Asiallisempaa lukihäiriötietoa löytyy vaikka täältä.
K: Mistä löydän kiinnostavia kirjoja?
V: Netti on pullollaan erilaisia kirjavinkkauslistoja. Myös minun blogini toivottavasti toimii sellaisena. Minusta silti yksi parhaista tavoista on mennä käppäilemään kirjastoon. Kirjastoon on koottu erilaisia hyllyjä, joihin on laitettu esille eri syistä kiinnostavia kirjoja. Palautettujen kirjojen hylly on hyvä paikka: palautetut kirjat on joku toinen joskus lainannut ja ehkä lukenutkin, joten niistä saattaisi hyvinkin löytyä kiinnostavia juttuja. Kirjaa voi arvioida poimimalla sen käteensä, katselemalla, plarailemalla, lukemalla takakansitekstin tai ensimmäisen sivun, niin näkee, miten kirja alkaa. Kyllä sen sitten itse huomaa, mikä alkaa kiinnostaa ja mikä ei.
K: Yritin edellämainittua enkä silti löytänyt yhtä ainutta kiinnostavaa kirjaa.
V: On paljon ihmisiä, joita lukeminen ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta. Siinä ei ole mitään pahaa. Eiväthän formulatkaan kiinnosta kaikkia ihmisiä, ja silti koulussa ei pakoteta ketään katsomaan formuloita. Silloin voi miettiä hyötysuhteen ja ajankäytön optimointia: jos lukupäiväkirja tuntuu pakkopullalta, tee se niin vähällä vaivalla kuin mahdollista ja keskity mukavampiin asioihin. Vähin vaiva on tosiaan prujata netistä valmis teksti ja muuttaa sitä mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Huono puoli tässä tietenkin on se, että opettaja saattaa rangaista tästä jotenkin, jos oppilas jää kiinni. Huono puoli voi olla sekin, ettei opi mitään, mutta jos joku asia ei muutenkaan kiinnosta pätkääkään, niin ei siitä yleensä mitään opi ylipäätäänkään.
Kaupallisiin tarkoituksiin kopioiminen on laitonta, ei-kaupallisiin tarkoituksiin kopioiminen on ainakin hyvien tapojen vastaista ja typerää, vaikka onkin niin hirmuisen nopeaa ja helppoa ja kätevää. Ks. nämä esimerkit: toimittaja kopioi kirja-arvostelun ja kustantamo kopioi kirja-arvostelun.
K: Luin kirjan ihan itse ja siitä heräsi ajatuksia, mutten silti osaa kirjoittaa niistä pitkää ainetta. Mitä teen?
V: Hyvänä apuna voi olla vanha kunnon mind map: otetaan paperi ja kirjoitetaan sinne mieleen tulevia asioita sikin sokin muistiin. Kun uusia juttuja ei enää tule mieleen, otetaan toinen paperi ja koetetaan ryhmitellä mind mapiin kirjoitetut asiat kokonaisuuksiksi. Sitten vain järjestetään kokonaisuudet esimerkiksi numeroimalla järkevään järjestykseen ja aletaan kirjoittaa tekstiä näiden muistiinpanojen pohjalta.
Esimerkki: mieleen tulevia sanoja ovat kissa, koira, sodanvastaisuus, ydinvoima ja hevonen. Tästä voisi ryhmitellä kaksi pääryhmää: eläimet (kissa, koira, hevonen) ja rauhanliike (sodanvastaisuus, ydinvoima). Huom. rauhanliikkeen tilalla voisi olla muutakin, mitä nyt sodista ja ydinvoimasta mieleen tulee. Sitten kirjoitetaan tekstille alku (Tämä kirja kertoo siitä ja tästä), sitten tarinoidaan hetki kirjan eläinjutuista ja sitten rauhanasioista, sodan vastustamisesta ja ydinvoimasta. Lopuksi voi kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvedon (Mielestäni kirja oli hyvä jne).
* * *
Että tämmöisiä. Koska minun mielestäni lukemista harrastavat lukevat siksi, että se on mukavaa puuhaa, en ole ihan varma, onko kuinka järkevää koettaa pakottaa ei-lukevat ihmiset kirjojen pariin. Eihän koulussa opeteta telkkarin katsomistakaan. Mutta luulisin, että aika moni voisi saada lukemisesta kivan harrastuksen, jos kokeilee ja löytää sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat itseä. Ainakin kannattaa yrittää. Jos ei homma suju, niin sitten ei ole mikään pakko lukea kaunokirjallisuutta - ainakaan peruskoulun jälkeen.
Joitakin helppolukuisia ja kiinnostavia kirjoja:
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Laura Lähteenmäki: Marenkikeiju
Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Laura Lähteenmäki: Marenkikeiju
Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi
Tekstit
Hyvä ohjeistuslista, toivottavasti joku opekin lukee. Yksi täsmennys kysymyksen "Mistä löydän kiinnostavia kirjoja?" vastaukseen. Kirjastossa kannattaa heti kääntyä kirjastoihmisten puoleen ja selittää ongelma. useimmat osaavat vinkata omalle tasolle sopivia kirjoja. Mahdollisista lukuvaikeuksista ja -haluttomuudesta kannataa kertoa rehellisesti, se auttaa kirjastolaista etsimään sopivia kirjoja. Lastenosastoilla on monia vannoutununeita lasten- ja nuortenkirjallisuuden harrastajia, jotka osaavat auttaa. Fiksu irailija antaa muutaman suosituksen selattavaksi, jolloin lukija voi itse valita pieneksi rajatusta aineistosta sopivimman ja kiinnostavimman.
VastaaPoistaSiis useimmat virkailijat osaavat vinkata kysyjän tasolle sopivia kirjoja...
VastaaPoistaNiin ja se unohtui sanoa että onhan kirjastoissa myös isotekstiset kirjat ryhmitelty omaan hyllyynsä. Kirjastonhoitaja neuvoo tässäkin asiassa.
VastaaPoistaEn usko, että kannattaa luottaa siihen, että äidinkielenopettajat eivät tunnistaisi sarjakuvaa sarjakuvaksi jo nimestä. Ehkä sitten on eri juttu, jos on tehty sarjakuva kirjan pohjalta. Silloinkin tosin sarjakuvasta on saatettu jättää pois jotain juttuja, joita on vastaavassa kirjassa.
VastaaPoistaHilpeää tekstiä :D
VastaaPoistaJa tosiaan koululaisten kannattaa panostaa kunnolla netistä kopioitujen tekstien editoimiseen. Wikipediasta kopioiminen ei kannata. Samaten liian hiottu teksti herättää epäilyksiä; ei ole uskottavaa että 15v. selvittää lausetolkulla Veijo Meren tuotannon proosallisesta kehityksestä postkolonialismin puitteissa... ;)
Sen lisäksi, että lukemista harrastetaan koska se on mukavaa, on sillä myös muita vaikutuksia, kuten yleissivistävä ja muutoin lukijan ajatusmaailmaa avartava. Näiden lisäksi varsinainen syy siihen miksi koululaisia patistetaan lukemaan on se, että lukevat henkilöt käyttävät kieltään monipuolisemmin sekä puhuessa että kirjoittaessa. Vähän lukeneet käyttävät puhuessaankin lyhyitä lauseita ja lyhyitä sanoja.
VastaaPoistaLueskelin blogiasi sieltä täältä, fiksua ja inspiroivaa tekstiä!
VastaaPoistaMatroskin: Kiitos. :)
VastaaPoistaHege: Minäkin olen aina aiemmin korostanut tuota lukemisen sivistävyyttä, mutta - hullua kyllä - viime vuosina olen alkanut hieman kyseenalaistamaan sitä. Monet ihmiset, myös minä, lukevat todella "reikä päässä", eli unohtavat lukemansa melkein saman tien. Viimeaikaisista muistuu mieleen, kun mainitsin että olen kyllä lukenut Bulgakovin Teatteriromaanin, mutta jos siitä on niin kauan ettei siitä muista oikein mitään, kuinka suuri sen sivistysarvo on? Silloin kun olen ruvennut lukemaan jotain tiettyä kirjaa "koska tämä on niin sivistävä", olen joutunut painiskelemaan ahdistavan pakkopullan kanssa, tai sitten tempautunut sen maailmaan niin, että lopputuloksena lukeminen on kuitenkin ollut itsensä viihdyttämistä. Että sinänsä melkein korostaisin mieluummin nykyään lukemisen viihdytys- kuin sivistysvaikutuksia. Mitähän tämä minusta kertoo? :)
Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, etteikö kouluiässä lukeminen olisi ollut ihan älyttömän hyödyllinen harjoitus. Äikäntunnit olivat helppoja, koska kirjoittaminen sujui, olihan lukemisella saanut hyvän pohjan siihen, millaista kirjoitettu teksti voi olla. Kielioppi- ja oikeinkirjoitusasiat oppi samasta syystä nopeasti. Lukuisissa aineissa, kuten historiassa, uskonnossa, maantiedossa ja jopa biologiassa lukemisesta oli hyötyä. Varsinkin historiallisten romaanien lukeminen antoi paljon pohjatietoa historiallisista tapahtumista, niiden ajoituksesta, ylipäätään eri kansoista ja kulttuureista. Siitäkin huolimatta, etteivät historialliset romaanit tiede- tai oppikirjoja ole, ja monissa genren kirjoissa on paljon virheellisyyksiä.
Lukeminen tuntuu varmasti pakkopullalta jos koettaa lukea vaikka Joycen Odysseusta vain kirjan itsensä tähden. "Olen sivistyneempi kun olen lukenut tämän."
VastaaPoistaTarkoitin yleissivistyksellä sitä, että mikäli kirjoissa on yhtään faktapohjaa jää sieltä aina jotain mieleenkin. Esim. McCourtin Seitsemännen portaan enkeli on hyvää aikalaiskuvausta elämästä Irlannissa, mutta myös ehdottoman viihdyttävä kirja.
Ankaraan itsensä sivistämiseen voi sitten käyttää ihan faktateoksia, mutta se menee mielestäni lukemisen sijaan jo opiskelun puolelle.
Hehe, juuri tuo Joycen Odysseus oli kirjahyllyssä melkein kymmenen vuotta enkä tainnut ikinä päästä kolmatta sivua pitemmälle. :) Annoin lopulta pois, hyvästit näennäissivistykselle. :)
VastaaPoistaTuo Irlanti-esimerkki oli hyvä. Kyllähän esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla on varmasti antanut ihan älyttömän monelle suomalaiselle sen mielikuvan, mitä kansalaissota oli "oikeasti", vaikka kyseessä tosiaankin on vain yhden kirjailijan fiktiivinen teos.
Vaikka tämä ehdottoman epätieteellistä onkin, niin tarinoihin samaistumalla mielestäni oppii usein jopa paremmin, kuin tankkaamalla "oikeaa" faktatietoa.
Sain vihdoin luettavakseni Hilkka Ravilon Kuin kansanlaulu, jota suosittelit minulle tammikuussa.
VastaaPoistaRaaka tarina, mutta siitä oli pakko pitää.
Huomasin, että tänä vuonna on ilmestynyt Ravilon seitsemäs kirja. Liitin itseni heti kirjaston jonoon, kirja on hankinnassa.
Eikö olekin hyvä kirja. ;) Aiheesta lisää tuolla sivun oikeassa yläreunassa Ravilo-labelin alla. Kansanlaulua en ole blogin pitämisen aikana uusiksi lukenut, joistakin muista teksteistä löytyy juttua.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi karvaisiin käsiin. Ei ole löytynyt vieläkään vastausta, tosin en ole enää niin etsinytkään kuin satunnaisesti. Kirstiltä en ole kysynyt koska oletan hänen päätyvän samoille jäljille kuin minä ja iSG.
VastaaPoistaIhan vaan nippelitietona, että M.Y. Joensuu oli aikoinaan samassa työpaikassa mun äidin kanssa. Vanha äitini tykkäs nuoresta Josusta, hih.
Ihmetteleville tiedoksi, että kyseessä on Kristiina S:n ketju, jossa kyseltiin sanonnan "Lisää lisää, huusivat lapset ja taputtivat karvaisia kämmeniään" -alkuperää. Ehdotuksia voi käydä esittämässä tänne: http://tiinas.vuodatus.net
VastaaPoista/blog/33572 (korjatkaa välilyönnit).
Oikeasti ei kyllä kannata juuri prujata. On äärimmäisen epätodennäköistä, että se 13-15-vuotias, jonka opettaja _tietää_ jaksavan lukea hädin tuskin animea, olisi oikeasti kirjoittanut tasapainoista ja pitkiä lauserakenteita sisältävää tekstiä jostakin kirjallisesta klassikosta. Eli toisin sanoen kiinnijäämisen riski on huomattava.
VastaaPoistaJos teini löytää tekstin netistä, niin kyllä opettajakin sen löytää syöttämällä googleen osan siitä kaikkein epäilyttävämmästä lauseesta. Ja sitten ei ehkä kunnian kukko laula...
Ja muutenkin: kyllähän kaikki tietävät, että sitä tehdään, mutta eihän se nyt oikein silti ole!
Äh, anteeksi purkaus, oli pakko sanoa.
Niinpä, anonyymi. Tilanne netistä kopioimisen suhteen kouluissa taitaa olla samanlainen kuin viinanjuonti kieltolain ajan Suomessa: kaikki tietävät että tämä on virallisesti kiellettyä, mutta silti kaikki tiesivät, mistä piti mennä vaivihkaa kyselemään virolaista pirtua tai itse poltettua pontikkaa. Ilmeisesti nykyopettajat ottavat asian opetuksessaan huomioon korostamalla faktalitanioiden sijaan tulkitsemisen ja analysoimisen oppimista? Oma ajattelu kun kumminkin on sellainen luonnonvara, jota ei netistä voi prujata...
VastaaPoistaYlä-asteella tuli tehtyä sarjakuvasta "lukupäiväkirja"
VastaaPoistaMeni läpi kuin häkä äidinkielenopettajaan.
Tulevana opettajana ja ei niin tähtioppilaana nuo ohjeesi Salla saivat kyllä hymyn huuleen.
Itse kirjanystävänä mielessä on kyllä saada lapset innostumaan kirjoita erillaisilla tavoilla ja keinoilla.
Hyvät ohjeet kyllä!
VastaaPoistaItselleni lukupäiväkirjojen kirjoitus (tai minkä tahansa muun äidinkielen jutun teko) oli melko helppoa, mutta eipä meille taidettu mitään kauhean hyviä ohjeita koskaan antaa. Voi niitä parkoja siis, joille kirjoitus muutenkin tuottaa ongelmia. Kenties tämä tosiaan joitain auttaa.
Minusta on typerää, kun kouluissa lapsille/nuorille tungetaan käsiin joitain vanhoja - monesti epäkiinnostavia - klassikkoteoksia. Ne ovat usein sellaisia, etteivät kaikki viitsi avata edes kirjan kantta. (Onhan se toki yleissivistystä luetuttaa Seitsemää veljestä, mutta jos kirjan lukee ehkä puolet luokasta, niin..)
Minä itse luin ~kaikki kirjat, jotka piti, mutta Tuntematon sotilas oli sellainen, ettei siitä tullut yhtään mitään. -.-
Fiksumpaa olisi siis antaa lapsille luettavaksi kirjoja, jotka voisivat heitä kiinnostaa ihan oikeastikin. Näin suurempi osa luokasta lukisi kirjan ja se ei tuntuisi niin pakkopullalta. Lukemisen pitäisi olla miellyttävä kokemus.
Lueskelin tuossa juuri oppilaiden lukupäiväkirjoja, tulin tarkistamaan jotain netistä ja päädyin tänne!
VastaaPoistaMielenkiintoiset lukupäiväkirjan ohjeet... Itse laadin sellaiset, että feikkaaminen ja imurointi on mahdotonta, koska haluan, että oppilaat todella lukevat. Kielen ja kirjoittamisen oppimiseen ei ole vippaskonsteja.
Taannoin jouduin silloin tällöin syöttämään tekstiä Googleen ja etsimään todisteita plagoinnille, mutta valistus tuntuu tepsivän parhaiten. Ei kukaan lähde kokeilemaan kepillä jäätä, jos tietää, että ope on valppella ja että kurssi menee vilpin yrityksestä kerralla uusiksi.
Kuulostat nohevalta opettajalta. Mitä tulee kopioimisen mahdottomuuteen, toivottavasti tulkitsit rivien välistä ohjeistani huumoria. ;)
VastaaPoistaOlen itse juuri tekemässä "kirjailijakansiota" ja satuin tälle sivulle jotakin kautta etsiessäni tietoa kirjailijasta. Ihan hupaisat ohjeet, mutteivät kuitenkaan menisi läpi meillä 15-vuotiailla ns. kirjaesitelmää tekevillä nuorilla. Toki huomasin huumorin, enkä näitä ohjeita nyt niin vakavasti ottaisikaan, en nimittäin missään tapauksessa kopioisi netistä jonkun muun tekstiä. Meillä on koulun puolesta ohjeet sen verran tiukat, ettei se onnistuisi, ja onhan se mukavaa tuottaa itse tekstinsä. Ajattelin, että nämä ohjeet on mahdollisesti tarkoitettu alakouluikäisille, joilta ei vielä niin paljoa omaa analyysia vaadita, vaan enemmän oman mielipiteen kertomista ja juonen selostamista.
VastaaPoistaEivätkä taida sarjakuvat, ohuet tai isotekstisetkään kirjat meillä mennä läpi, ihan hyvä pointti kyllä muuten, jos opettaja ei sattuisi olemaan niin tarkka.
Ajattelin nyt kommentoida tästäkin näkökulmasta.
Onpas mukava kuulla että on tarkka opettaja, ja ilmeisen fiksuja oppilaitakin! Tarkoitukseni ei toki ollut vähätellä 15-vuotiaita, vaikka omat kouluvuoteni sijoittuvatkin muinaiselle 90-luvulle. Epäilen nimittäin, että yksi asia ei ole muuttunut miksikään - koulun penkeillä on edelleen paljon ihmisiä, joita lukeminen ei kiinnosta pätkääkään ja jos opettaja vaatii lukemaan kirjan, on se kauheaa pakkopullaa. Eihän tämä muutu iänkään myötä, yleensä samat ihmiset eivät aikuisenakaan jaksaisi lukea kirjaa läpi.
VastaaPoistaEn koulumaailmaa oikein pääse seuraamaan paitsi satunnaisesti opettajan töitä tekevien tuttujen kautta, joten en tiedä, kuinka paljon Suomessa edelleen on sellaisia äidinkielen tms. opettajia, jotka eivät kunnolla tajua, mikä on internet ja miten helppo sieltä on tietoa löytää. Jos opettajalle netissä surffailu on vierasta, on häntä oppilaan varmasti helppo sumuttaa. Mutta ilmeisesti yleinen trendi kouluopetuksessa on, ettei enää riitä asioiden listaaminen ja ulkoa luettelu, vaan pitää osata analysoida löytämäänsä tietoa. Mikä onkin järkevä suuntaus.
Et missään välissä ohjeitasi mainitse, että kyseessä olevan lukuPÄIVÄKIRJAN tekemiseen vaadittaisiin muutakin kuin sen lukeminen ja kerralla siitä kirjoittaminen. Esimerkiksi luku"päiväkirjasi" Seitsemästä veljeksestä ei lukiossa menisi millään läpi. Ainakaan meidän lukiossamme. Eikös jokaiseen päiväkirjaan kuulu päivämäärät? Okei, jos teoksen lukeekin kerralla, pitäisi sitä silti käsitellä monilta osin. Päiväkirjan tarkoituksena kuitenkin, että kun on lukenut pätkän, siitä kirjoitetaan mietteet ylös, ja sitten luetaan toinen pätkä jne.. Itselläni tässä lukion lukiopäiväkirjan ohjeet edessäni, jotka käsittävät "hieman" enemmän töitä kuin mitä sinä olet listannut, ja selvästi omissa lukupäiväkirjoissasi käyttänyt. Sinun lukupäiväkirjasi kuitenkin näyttävät enemmän vain pieneltä pätkältä kirjasta, muutama oma kommentti lisättynä koskien sitä, kuinka paljon kirjasta pidät. Referointi + pieni arvostelu ei tuota kovin hyvää arvosanaa.
VastaaPoistaHui, tulipas sieltä kipakoita ohjeita. Muutama vastakommentti:
VastaaPoista- Lukupäiväkirjani (blogini siis) ei ole tarkoitettu koulutyöksi, vaan pidän sitä omaksi ilokseni. Blogin pidossa mukavinta onkin se, että voi kirjoitella mitä itse haluaa. Ehkä nämä eivät menisi teidän lukiossa läpi, mutta eipä minun onneksi tarvitse enää mennäkään lukioon opiskelemaan - olen kolmissakymmenissä ja opiskelut ovat jo onnellisesti takanapäin. :)
- Äidinkielen opettajan antamat ohjeet lukupäiväkirjaan ovat tietysti ensisijaisia. Huomasin vain Google Analyticsin kautta, että blogiini tulee niin paljon osumia tiettyjen kirjailijoiden tai kirjojen nimillä tai suoraan "lukupäiväkirja"-tyyppisillä hakusanoilla, että päätin tehdä tällaiset leikkimieliset ohjeet niille, joille lukeminen ja lukupäiväkirjat tuntuvat olevan vieraita asioita. Koululainen, joka harrastaa lukemista ja jaksaa lukea opettajan ehdottamat kirjat ihan itse, osaa varmasti hoitaa läksynsä ilmankin.
- Tuo Seitsemän veljestä onkin hyvä esimerkki. Sitä käydään jatkuvasti lukemassa ihan järjettömän paljon. En keksi tähän muuta syytä kuin koululaisten googletus, sillä käsittääkseni suomalaiset eivät muuten mitenkään sankoin joukoin lue jatkuvasti Seitsemää veljestä. Välillä blogiini tulee osumia hakusanoilla, joissa on 1-2 suoraan lainattua lausetta blogistani. En keksi tähän muuta syytä, kuin että joku (koululainen?) on ensin käynyt kopsaamassa tekstiä täältä, ja sitten joku (opettaja?) käy googlettamassa niitä pätkiä, joiden toteaa poikkeavan oppilaan normaalista tyylistä.
- Hyviä esimerkkejä oikeiden koululaisten pitämistä oikeista, äidinkielen tunneilla hyväksytyistä lukupäiväkirjasta löytyy esimerkiksi tuosta linkkilistastani Jämsän koulun sivujen takaa.
Korostan siis, että lukupäiväkirjani on omaan lukuharrastukseeni liittyvä vapaamuotoinen blogi, jossa en pyri noudattamaan mitään erityisiä sääntöjä, vaan kirjoitan ylös ne assosiaatiot, joita kirjan lukeminen minussa herättää. :) Toivottavasti jonkinlaista lukemisen iloa näistä teksteistäni välittyy ja lukijat mahdollisesti saisivat vinkkejä itseään kiinnostavista kirjoista.
Google Analytics kertoi, että blogiini oli tultu mielenkiintoisten hakujen kautta.
VastaaPoistaToinen haku oli "Nuoruudenhaaveet huipentuvat, kun Anna tapaa komean, sankarillisen ja yltiöromanttisen Royal "Roy" Gardnerin. Tätä ennen hän on joutunut torjumaan lapsuudenystävänsä Gilbertin lemmenhaaveet ja on pettynyt, kun ystävyys Gilbertin kanssa ei ole enää entisellään. Mutta Roy näyttäytyy todellisena haaveitten prinssinä, ja sellaisena Anna häntä pitääkin, kunnes todellisuus tekee jälleen kerran vastaiskunsa."
Toinen haku oli: "Katkelmassa vilahtaakin yksi kirjan läpi kulkevia ajatuksia: vanhempien syyllisyys. Ikääntyneet vanhemmat ovat joutuneet lähes kahdenkymmenen vuoden ajan kamppailemaan syyllisyydentuntoja vastaan: miksi poika ei pääse jaloilleen, mitä tuli tehtyä väärin, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin... Vakuuttelu syyllisyyden tarpeettomuudesta ei juuri auta."
Ensimmäinenhän on peräisin Anne of the Island -kirjoituksestani ja toinen Pojan kuolema -kirjoituksestani.
Veikkaisin, että joku (opettaja?) on tullut tarkastamaan, mistä moiset tekstit ovat peräisin. Vai onkohan muita hyviä selityksiä?
Mä ite oon ymmärtänyt lukupäiväkirjan sellaiseksi että sitä kirjoitetaan osissa aina kun on lukenut pienen pätkän kirjaa, eikä kokonaan vasta lukemisen jälkeen. Sitähän PÄIVÄKIRJA nimenomaan on. löysin tän sivun kun etin vinkkejä miten kirjottaa lukupäiväkirjaa kun pitäis historiallinen romaani lukea ja en oo hyvä kirjottaa mitään pohdiskeluja yms. Mut ei nää vinkit kyl paljoa auttanu...
VastaaPoistaHei Anonyymi, löytyisiköhän enemmän apua jos katsot mallisuorituksia tuolta linkkilistani viimeisenä olevasta Jämsän lukion lukupäiväkirjoista? Niissä edetään juuri noin, että kirjoitetaan lukupäiväkirjaa sitä mukaa kun on kirjaa luettua.
VastaaPoistaPohdiskeluihin suosittelen tuota viimeistä neuvoani, eli mind mapin tekoa. Siihen on netissä runsaasti ohjeita, esimerkiksi tällä sivulla. Mukavia lukuhetkiä!