Kirjayhteenveto vuodelta 2012

Sisäinen tilastonyplääjäni on kiihdyksissään: pääsen tekemään vuosiyhteenvetoa! Luvassa on taas erittäin epätieteellisiä piirakkakaavioita vuoden lukemisista.

Kriteerit ovat samat kuin viime vuonnakin: luettu ja blogattu kirja huomioidaan laskennassa. Täydellistä tulosta tämä ei taaskaan anna, koska tuleehan sitä joskus lueskeltua jotain ohimennen ja esimerkiksi keskenjätettyjä tai sieltä täältä silmäiltyjä kirjoja kertyy myös. Mutta eihän tämä onneksi niin vakavaa ole. :)

Määrä laski, julkaisumuotoja lisää

Laskin lukeneeni tai kuunnelleeni yhteensä 83 teosta. Kappalemääräisesti tämä on kymmenkunta kirjaa vähemmän kuin viime vuonna. Julkaisumuotojen määrä sen sijaan monipuolistui: pääsin vihdoin kunnolla äänikirjojen makuun ja ryhdyin kuuntelemaan säännöllisesti äänikirjoja. Samoin siirryin e-kirjojen aikakauteen, kesällä hankkimani Kindlen ansiosta luen nykyisin kirjoja myös sähköisesti.

Kirjakulutuksestani paperisia kaunokirjoja oli 49,4 %, sarjakuvia 31,3 %, äänikirjoja 12,1 %, tietokirjoja 4,8 % ja e-kirjoja 2,4 %. Jako on vähän epätäsmällinen koska e-kirjat ja äänikirjat olivat myös pelkästään kaunokirjallisuutta. Käytän tätä kuitenkin jakona, koska kuuntelin äänikirjoja ja luin e-kirjoja usein sellaisissa tilanteissa, joissa en voinut lukea paperikirjaa. Eri tiedostomuodot antavat mielestäni lukemiselle lisäaikaa ja uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi leipoessa en voi lukea paperikirjaa, mutta voin kyllä kuunnella äänikirjaa.

Kirjasto jyllää

Arvostelukappaleiden saaminen herättää toistuvasti keskustelua. Osittain sen innoittamana halusin myös listata, mistä olen saamani kirjat hankkinut. Tässäkin on pientä epätarkkuutta, sillä osa ostoksiksi kirjaamistani kirjoista on tuoreita ostoja, osa vuosien takaisia divarihankintoja.

Kirjastosta lainasin 45,8 % lukemisistani, arvostelukappaleina luin 30,1 %, ostettuja oli 22,9 % ja ilmaisena e-kirjana luin 1,2 %. Kirjaston ylivoimaan on monta syytä: en halua olla kirjahamsteri, jonka kotona kaikki paikat on tungettu täyteen huojuvia kirjapinoja. Lisäksi kirjaston eräpäivä on loistava lukemiskannustin. Minulla on omassa hyllyssä kirjoja, jotka olen ostanut vuosia sitten, enkä vieläkään ole lukenut. Kirjaston kirjat tulee yleensä luettua viimeistään kun uusimiskertojen maksimimäärä on täynnä, toki jonkun verran kirjoja palautuu lukematta kirjastoon.

Suppea kielivalikoima

En taaskaan pääse kehumaan, että olisin lukenut erityisen laajalti eri kielillä kirjoitettuja tai eri kielistä suomennettuja kirjoja.

Tuttuun tapaan luin runsaasti suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta, 44,6 %. Englanniksi luin 24,1 % ja englannista suomennettuja teoksia oli 16,9 %. Muut kielet jäivät vähemmälle: venäjästä suomennettuja kirjoja luin 4,8 %, ruotsista suomennettuja 3,6 % ja saksasta, ranskasta, italiasta ja espanjasta suomennettuja teoksia kutakin yhden kappaleen eli 1,2 %.

Kuten viime vuonnakin, voin todeta että minun varmasti kannattaisi laajentaa lukemisiani muista kuin englannin kielestä suomennettujen kirjojen suuntaan. Jätän kuitenkin uudenvuodenlupaukset tekemättä ettei tule paineita. :)

Kielipainotuksia selittää osittain se, että sarjakuvia tulee luettua paljon englanniksi ja äänikirjapuolella hurahdin Lars Svedbergin lukemiin Agatha Christie -suomennoksiin. Paperisista kaunokirjoista suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden osuus oli peräti 63,4 %. Arvostan kirjoissa hyvää ja monipuolista suomea, joten se saa minut varmasti suosimaan kotimaista kirjallisuutta jatkossakin.

Aikamatkailua maailman ympäri

Vaikka uuden ja vanhan kirjan määrittely ei aina ole helppoa esimerkiksi uusintapainosten vuoksi, arvioin silti, että luin noin puolet uusia kirjoja (julkaistu tänä tai viime vuonna) ja noin puolet vanhoja, vaikka toki näissäkin valintoihin vaikuttaa mm. saatavuus.

Erityisen vanhoja kirjoja ei tullut luettua, vanhin taitaa olla Dostojevskin Rikos ja rangaistus vuodelta 1866. Kirjojen aiheet huomioiden tuli kyllä matkailtua niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa ympäri maailman. Venäjän vallankumousta ja sen jälkimaininkeja tuli tutkailtua Helen Rappaportin ja Hugo Prattin kanssa, Javier de Isusi johdatti nykypäivän Etelä-Amerikan ongelmiin ja Maarit Verronen jalosti nykyhetken hyytävänkylmäksi lähitulevaisuudeksi.

Parhaan kirjan nimeämistä mietin pitkään. Esimerkiksi Kalevala oli huikea äänikirjakokemus ja onhan kyseessä suomalaisen kulttuurin perusteos. Haluan kuitenkin nostaa vuoden parhaaksi kirjaksi Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin. Valintaan varmaan vaikuttaa myös mainio Pussikaljaelokuva, jonka ansiosta kirjan luin, mutta puhtaasti Rimmisen omaa ansiota on kirjan upea kieli. Ykköspaikan kirja saa siksi, että se on muokannut maailmaani theunwrittenmaisella tavalla. Kirja sijoittuu Helsinginkadun maisemiin, ja liikun Helsinginkadun suunnalla aika ajoin joko kävellen, pyörällä tai julkisilla. Kirjan lukemisen jälkeen olen aina Helsinginkadulla kulkiessani ajatellut Marsalkkaa, Lihiä ja Hennistä pyörimässä niillä nurkilla. Rimminen on siis herättänyt maantieteellisen paikan kirjallisesti eloon, hän on luonut reaalielämän paikalle fiktiivisen merkityksen.

Mikko Rimminen. Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos.

Samasta syystä pitää antaa kunniamaininta Venla Hiidensalon Mediahuoralle. Eräällä tavalla tämä kirja muutti elämääni: se näyttää muuttaneen lukijasuhdettani naistenlehtiin. Kuten olen kertonut, olen innokas naistenlehtien lukija, mutta Mediahuoran jälkeen en ole enää pystynyt uppoutumaan naistenlehtiin samalla tavalla kuin ennen. Olen antanut tilausteni päättyä, en ole juuri ostellut irtonumeroitakaan, ja kun saan käsiini naistenlehden, näen liian selvästi Mediahuoran kuvaaman onnellisen lopun kaavan, jotta voisin nauttia naistenlehdistä yhtä vilpittömästi kuin ennen.

Kävijätilastopiikkejä

Haaveilin jo, että tänä vuonna menisi rikki 100 000 käyntiä per vuosi, mutta siihen ei päästy, vaan käyntimäärät pysyivät suht samoissa kuin vuosi sitten. Noin 86 000 käyntiä (noin 130 000 sivun katselua) on vuodessa kertynyt. Suosituimpien sivujen lista sen sijaan on muuttunut aika lailla:

Kesän kuumin mediakohu oli Enkeli-Elisa, ja kannanottoni keräsi niin hurjan määrän kävijöitä, että jopa Blogistanian Finlandia 2011 jäi taakse. Sofi Oksanen ja Valtaistuinpeli kiinnostivat googlettelijoita tänäkin vuonna. Mikä parasta, valeversio Seitsemästä veljeksestä kerää myös paljon käyntejä, mainiota!

Vaan nyt alkaa olla aika valmistautua vastaanottamaan uuttavuotta. Vuosi vaihtunee rauhallisissa merkeissä.  Kiitos kaikille blogia lukeneille ja kommentoineille, toivottavasti ensi vuonna tavataan taas! Hyvää uuttavuotta 2013!