Kuten ennakkoon mainostinkin, tein eilen illalla pikavisiitin Tampereelle. Vierailin Veikko Huovinen -seuran Tampereen lukupiirissä alustamassa keskustelua Rasvamaksasta. Tampereen-retki oli oikein mukava (kiitos isännälle!) ja lämpimästi kehotan Tampereen suunnalla asuvia Huovis-lukijoita tutustumaan piirin toimintaan.
Lainaamani Rasvamaksa oli kirjavaraston kansipaperiton kappale, joten kirjan kuvan sijaan tarjoilen tässä ruoka- ja lukuhalun herättäjäksi aitoa maksaa. Niminovelli Rasvamaksa kertoo kehitysapulainen Kristian Pörhösestä, joka tulee syödyksi Tansaniassa. Rasvamaksasta löytyy myös Morren bloggaus.
Kirjasta syntyi lukupiirissä vilkasta keskustelua ja tämä juttuni perustuu keskustelussa heränneisiin ajatuksiin. Piiriläisistä jokainen oli minua vanhempi ja monilla oli muistoja jo Rasvamaksan aikalaisvastaanotosta. Kirjaan tähän bloggaukseen ylös keskustelusta mieleen jääneitä huomioita.
Vuonna 1973 ilmestynyt Rasvamaksa kuuluu Huovisen lyhyiden erikoisten kokoelmiin. Nopea lukija lukee kirjan tunnissa parissa ja voin luvata, että lukiessa nauraa ääneen. Novellit ovat usein vain muutaman sivun mittaisia. Tähän asti tämä kaikki sopii mainiosti mielikuvaan Huovisesta humoristina, eikö vaan? Mutta kun tarinoita ryhtyy tarkastelemaan hieman perusteellisemmin, huomaa melko äkkiä, ettei pelkkä naurattaminen ole ollut motiivina tarinoiden kirjoittamiseen.
Näin vuonna 2012 huomio kiinnittyy tarinoissa toistuvaan 1970-luvun alun poliittisen ilmapiirin piikittelyyn. Kannattaa huomata, että vaikka tätä tasoa ei tunnistaisi tai siitä ei välittäisi, saa kirjasta silti paljon irti. Aikalaiskritiikki on vain yksi taso Rasvamaksassa.
Piikittelyllä on monta maalia, mutta eniten rapaa roiskutetaan suomettuneen poliittisen ilmapiirin ylle. Huovinen pilkkaa hienovaraisesti, mutta purevan osuvasti Neuvostoliitolle kumartelua ja vasemmiston vallankumousuhoa. Piiriläiset muistelivat, että Rasvamaksan teilasi tuoreeltaan Suomen Kuvalehden pakinoitsija Liimatainen. Nimimerkin takana tiedettiin olevan Urho Kekkosen. Kekkoseen itseensä viitataan Rasvamaksassa pariinkin kertaan. Tarinassa Postia joukko poliittisia vaikuttajia on allekirjoittanut julkilausuman. Eräs allekirjoittajista on U. Tuulenhaistamala...
Pari muutakin tuon ajan vaikuttajaa mainitaan nimeltä useampaan otteeseen, kuten tamperelainen professori Antti Eskola ja oululainen kirjallisuusmies Ervasti, jolla kenties tarkoitetaan Esko Ervastia. Toistan vielä: ei haittaa vaikka näihin viittauksiin ei kiinnitä huomiota, tarinat toimivat ilman aikalaiskontekstin etsimistäkin. Näiden yksityiskohtien penkominen ryhmässä osoittautui kuitenkin todella mielenkiintoiseksi.
Monissa novelleissa ei kuitenkaan ole minkäänlaisia poliittisia ulottuvuuksia. Eräs Rasvamaksan klassikkotarinoista on Jutta Grahnin mies. Moni varmaan muistaa tarinan myös tv-sovituksena. Kaksi rouvaa tapaa kahvilassa, seuraan liittyy kolmas ystävätär, Jutta Grahn. Seurue lähtee tutustumaan Jutta Grahnin tuoreeseen aviomieheen, mutta koko vierailun ajan mies huutelee hävyttömyyksiä sängyn alta eikä näyttäydy lainkaan. Rouvat lähtevät tuohtuneina, mutta Jutta vaikuttaa onnelliselta eikä vaivaudu miehensä käytöksestä lainkaan.
Tämäkin tarina on lyhyt ja tiivis, mutta sitä ei loppujen lopuksi ole helppo selittää tyhjentävästi. Mikä novellin pointti on? Tulkitsimme novellista löytyvän ainakin tiukkojen sosiaalisten normien vastustamista, naisten välisen ystävyyden kuvaamista ja varoituksia pitkän avioliiton väljähtymisestä. Yksiselitteistä tulkintaa ei kuitenkaan löytynyt.
Eräs omia suosikkejani kokoelmassa on Kuulantyöntäjän tauti. En itse välitä urheilusta, joten nautin kovasti huippu-urheilun pilkkaamisesta. Huovinen itse oli urheilumies tosissaan, tämänhän huomaa vaikka Luonnonkierto-kokoelmasta. Kuulantyöntäjän taudissa esiintyy kolme huippukuulantyöntäjää, joilla on inhottava tapa sylkeä kuulaan ennen suoritusta. Kuulantyöntäjät osallistuvat eri maissa kansainvälisiin kisoihin ja kukin saa syljeskelyn vuoksi karmean tartuntataudin. Kun kuulantyöntäjät palaavat kotikisoihin Kouvolaan, syntyy kolmesta taudista järkyttävä risteytymä ja kuulantyöntäjät suljetaan loppuiäkseen eristettyyn sairaalaan lähelle Tapiolaa. "DDR ja Unkari ovat kieltäneet lääketieteen ylioppilaiden ekskursiot Tapiolan hoitokammioon, koska käynnin jälkeen noin 70 % ylioppilaista siirtyy opiskelemaan muihin tiedekuntiin."
Syljeskelyn huonokäytöksisyyttä alleviivataan voimakkaalla liioittelulla, mutta lukupiirissä esitettiin näkemys, mahtoiko Huovinen viitata tarinassa dopingiin. Kenties urheilusankarien doping oli 1970-luvun alussa vielä politiikkaakin hankalampi maalitaulu - tuntuuhan aihe olevan tabu vielä näin 2010-luvullakin. Kuvaukset urheilijoiden oireista ja varsinkin hoitokeinoista, samoin viittaukset Itä-Eurooppaan antavat kuitenkin vihjeitä arkaluonteisesta aiheesta.
Summa summarum: Rasvamaksa on kestänyt aikaa mainiosti. Kirjasta saa hyvät naurut, mutta sen novellit ovat myös yllättävän monitasoisia.
 | |
| Kuva: AlyssssylA / Flickr. Creative Commons -lisenssi: CC BY-NC-SA 2.0 |
Kirjasta syntyi lukupiirissä vilkasta keskustelua ja tämä juttuni perustuu keskustelussa heränneisiin ajatuksiin. Piiriläisistä jokainen oli minua vanhempi ja monilla oli muistoja jo Rasvamaksan aikalaisvastaanotosta. Kirjaan tähän bloggaukseen ylös keskustelusta mieleen jääneitä huomioita.
Vuonna 1973 ilmestynyt Rasvamaksa kuuluu Huovisen lyhyiden erikoisten kokoelmiin. Nopea lukija lukee kirjan tunnissa parissa ja voin luvata, että lukiessa nauraa ääneen. Novellit ovat usein vain muutaman sivun mittaisia. Tähän asti tämä kaikki sopii mainiosti mielikuvaan Huovisesta humoristina, eikö vaan? Mutta kun tarinoita ryhtyy tarkastelemaan hieman perusteellisemmin, huomaa melko äkkiä, ettei pelkkä naurattaminen ole ollut motiivina tarinoiden kirjoittamiseen.
Näin vuonna 2012 huomio kiinnittyy tarinoissa toistuvaan 1970-luvun alun poliittisen ilmapiirin piikittelyyn. Kannattaa huomata, että vaikka tätä tasoa ei tunnistaisi tai siitä ei välittäisi, saa kirjasta silti paljon irti. Aikalaiskritiikki on vain yksi taso Rasvamaksassa.
Piikittelyllä on monta maalia, mutta eniten rapaa roiskutetaan suomettuneen poliittisen ilmapiirin ylle. Huovinen pilkkaa hienovaraisesti, mutta purevan osuvasti Neuvostoliitolle kumartelua ja vasemmiston vallankumousuhoa. Piiriläiset muistelivat, että Rasvamaksan teilasi tuoreeltaan Suomen Kuvalehden pakinoitsija Liimatainen. Nimimerkin takana tiedettiin olevan Urho Kekkosen. Kekkoseen itseensä viitataan Rasvamaksassa pariinkin kertaan. Tarinassa Postia joukko poliittisia vaikuttajia on allekirjoittanut julkilausuman. Eräs allekirjoittajista on U. Tuulenhaistamala...
Pari muutakin tuon ajan vaikuttajaa mainitaan nimeltä useampaan otteeseen, kuten tamperelainen professori Antti Eskola ja oululainen kirjallisuusmies Ervasti, jolla kenties tarkoitetaan Esko Ervastia. Toistan vielä: ei haittaa vaikka näihin viittauksiin ei kiinnitä huomiota, tarinat toimivat ilman aikalaiskontekstin etsimistäkin. Näiden yksityiskohtien penkominen ryhmässä osoittautui kuitenkin todella mielenkiintoiseksi.
Monissa novelleissa ei kuitenkaan ole minkäänlaisia poliittisia ulottuvuuksia. Eräs Rasvamaksan klassikkotarinoista on Jutta Grahnin mies. Moni varmaan muistaa tarinan myös tv-sovituksena. Kaksi rouvaa tapaa kahvilassa, seuraan liittyy kolmas ystävätär, Jutta Grahn. Seurue lähtee tutustumaan Jutta Grahnin tuoreeseen aviomieheen, mutta koko vierailun ajan mies huutelee hävyttömyyksiä sängyn alta eikä näyttäydy lainkaan. Rouvat lähtevät tuohtuneina, mutta Jutta vaikuttaa onnelliselta eikä vaivaudu miehensä käytöksestä lainkaan.
Tämäkin tarina on lyhyt ja tiivis, mutta sitä ei loppujen lopuksi ole helppo selittää tyhjentävästi. Mikä novellin pointti on? Tulkitsimme novellista löytyvän ainakin tiukkojen sosiaalisten normien vastustamista, naisten välisen ystävyyden kuvaamista ja varoituksia pitkän avioliiton väljähtymisestä. Yksiselitteistä tulkintaa ei kuitenkaan löytynyt.
Eräs omia suosikkejani kokoelmassa on Kuulantyöntäjän tauti. En itse välitä urheilusta, joten nautin kovasti huippu-urheilun pilkkaamisesta. Huovinen itse oli urheilumies tosissaan, tämänhän huomaa vaikka Luonnonkierto-kokoelmasta. Kuulantyöntäjän taudissa esiintyy kolme huippukuulantyöntäjää, joilla on inhottava tapa sylkeä kuulaan ennen suoritusta. Kuulantyöntäjät osallistuvat eri maissa kansainvälisiin kisoihin ja kukin saa syljeskelyn vuoksi karmean tartuntataudin. Kun kuulantyöntäjät palaavat kotikisoihin Kouvolaan, syntyy kolmesta taudista järkyttävä risteytymä ja kuulantyöntäjät suljetaan loppuiäkseen eristettyyn sairaalaan lähelle Tapiolaa. "DDR ja Unkari ovat kieltäneet lääketieteen ylioppilaiden ekskursiot Tapiolan hoitokammioon, koska käynnin jälkeen noin 70 % ylioppilaista siirtyy opiskelemaan muihin tiedekuntiin."
Syljeskelyn huonokäytöksisyyttä alleviivataan voimakkaalla liioittelulla, mutta lukupiirissä esitettiin näkemys, mahtoiko Huovinen viitata tarinassa dopingiin. Kenties urheilusankarien doping oli 1970-luvun alussa vielä politiikkaakin hankalampi maalitaulu - tuntuuhan aihe olevan tabu vielä näin 2010-luvullakin. Kuvaukset urheilijoiden oireista ja varsinkin hoitokeinoista, samoin viittaukset Itä-Eurooppaan antavat kuitenkin vihjeitä arkaluonteisesta aiheesta.
Summa summarum: Rasvamaksa on kestänyt aikaa mainiosti. Kirjasta saa hyvät naurut, mutta sen novellit ovat myös yllättävän monitasoisia.
Tekstit
Wau. En ollut ikinä tästä kuullutkaan, mutta nyt tuli lähes vastustamaton halu hankkia ja lukea; olisi ehdottomasti kiinnostavaa pongailla noita poliittisia kommentaareja. Ja tuo doping-tulkinta kuulostaa täysin järkeenkäyvältä! :D
VastaaPoistaEi muuta kuin kaukolainaamaan, tuskin löytyy ihan hyllystä...
Tätä on myyty paljon aikanaan ja oli mm. Suuren suomalaisen kirjakerhon listoilla, joten varmaan lähikirjastonkin varastohyllyistä tätä vielä löytyy.
PoistaMakuasioista ei voi kiistellä, mutta minua ei kyllä naurattanut teosta lukiessa.
VastaaPoistaNo voih, meninkin lupaamaan! :)
PoistaTotta varmasti, että naurattaminen oli Huovisella vain yksi taso ja hänen kaikissa kirjoissaan kyse on aina paljon enemmästä. Olen Kylän koiria lukuun ottamatta lukenut Huovista viimeksi 90-luvulla. Tämä kirjoituksesi muistutti, että pitäisi kyllä pian tarttua yhden suuresti arvostamani kirjailijan tuotantoon.
VastaaPoistaKyllä kannattaa! Voi olla, että ihan kaikki Huovisenkaan tekstit eivät ajan hammasta ole kestäneet täydellisesti, mutta parhaat kyllä ovat ja antavat ajateltavaa!
PoistaSen minkä muuttuneet käsitykset ovat syöneet, on ajankuvan tallentaminen kasvanut arvoa.
PoistaJutta Grahnin mies pyrskäyttää naurut joka kerta! Rasvamaksa on loistava kokoelma. Näitä klassikoita kannattaa pitää esillä!
VastaaPoistaKyllä vain!
PoistaOn hyvä muistaa, että Veikko joutui silloisten intellektuellipiirien asettamaan disponsibiliteettiin. Osa silloisista tuomareista on edelleen näkyvässä roolissa kirjallisuuden ja muun taiteen saralla.
VastaaPoistaYlipäätään Veikon tuotantoa on kuitenkin arvioitava laajemmin dimensioin kuin vain aikakausikontekstissa. Näin toimi Veikkokin, hän oli pohjimmiltaan varsin humaani ja ihmisyyttä tarkasteleva kirjailija, joka kaiketi tunsi jonkinlaista empatiaakin opponenttejaan kohtaan.
Eräs nyanssi toisaalta askarruttaa. Tietääkö kukaan, miksi Veikko nimesi ensimmäisen osan teoksestaan Lyhyet Erikoiset (WSOY, 1967) nasakasti "Kavaltajapistiäiset"? En ole löytänyt tästä juurikaan viitteitä Huovisen tuotantoa käsittelevässä materiaalissa.
Siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siksi - että vastaus on niin ilmeinen.
Mielenkiintoinen havainto! Toivottavasti joku tietää. :) Minä sain joululahjaksi Juicen levyjä ja Keskitysleirin ruokavalio -levystä löytyi kiitokset Veikko Huoviselle. Ryhdyin googlettamaan tästä lisätietoa ja Savon Sanomien kritiikissä löytyi taustoja: http://www.savonsanomat.fi/viihde/levyt/juice-keskitysleirin-ruokavalio/1012762
PoistaMuistaakseni Suomi-rock on toisenkin asian velkaa Huoviselle. Mikko Alatalon kappale "Ihmisen ikävä toisen luo" on muistaakseni repliikki Huovisen tuotannosta, olisiko Lampaansyöjistä.
VastaaPoistaJuicesta vielä. Rokkareilla on boheemi maine, mutta Juice-valokuvanäyttelyssä oli muutamia kuvia Juicesta kotona, kirjahyllyn edessä. Kirjahyllyssä kirjat aakkosjärjestyksessä kuin kirjastossa, siellä Haanpää, Haavikko, Huovinen...
Kiitos tiedosta! Tällaisia yksityiskohtia on aina mukava oppia. :)
Poista