torstai 20. joulukuuta 2012

Jan Guillou: Pahuus

Lukupiirimme joulukuun kirja oli Jan Guilloun Pahuus. Kirja on ilmestynyt Ruotsissa vuonna 1981 ja suomeksi vuonna 1996. Kirjasta on tehty myös elokuvasovitus ja parhaillaan kirjan näytelmäsovitus pyörii Kansallisteatterissa.


Kirja on tainnut saada tasaisesti näkyvyyttä, suomennoksestakin on otettu useampi painos. Kirjan nimi oli jäänyt mieleen Jorin ja Booksyn arvioista, vaikka en itse ole mitään aiemmin Guilloulta lukenut.  Hesarin sivuilta löytyy melko kriittinen Timo Hämäläisen kirja-arvio vuodelta 1996.

Pahuus saikin lukupiiriltämme yksimielisemmän vastaanoton kuin mikään tähän asti lukemamme kirja. Kirja teki vaikutuksen kaikkiin, joskin raa'at väkivaltakuvaukset eivät olleet helppoja. Hyvä kirja siis!

Pahuus sijoittuu 1950-luvun lopun Ruotsiin. 14-vuotias Erik joutuu toistuvasti isänsä hakkaamaksi ja hän panee vahingon kiertämään johtamalla koulussa poikien jengiä. Erik joutuu vaikeuksiin ja hänen äitinsä lähettää hänet kalliiseen sisäoppilaitokseen toiselle paikkakunnalle. Stjärnsbergiä käyvät niin aateliset kuin teollisuuden mahtisukujen jälkeläiset, mutta paikan erikoisuus on toverikasvatus. Yläluokkalaisilla on jokseenkin vapaat kädet kurittaa nuorempia oppilaita eivätkä opettajat puutu toverikasvatukseen kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.

Mutta Erik onkin poikkeustapaus. Hän on kasvanut väkivaltaan ja vaikka hän päättää selvitä uudessa koulussa ilman tappeluita, joutuu hän silmätikuksi heti alusta lähtien. Erikin ja koulun johtajaoppilaiden välille syntyy sota, joka kestää kaksi vuotta - Erikin valmistumiseen asti.

Luen väkivaltaisiakin kirjoja kakistelematta, esimerkiksi kulttiklassikko Amerikan Psyko teki minuun suuren vaikutuksen ilmestyessään. Silti Pahuuden alku oli minulle melkein liikaa, mikä toki voi johtua siitäkin, että näin joulun alla taitaa kaivata jonkinlaista hyvänmielen eskapismia mieluummin kuin raakaa väkivaltaa. Kirja oli kuitenkin niin vetävä, että jatkoin eteenpäin. Lisäksi psykologinen vallankäyttö on kirjassa yhtä suuressa roolissa kuin fyysinen väkivalta. Pohjimmiltaan Pahuus on tyylipuhdas kapinakirja: voiko yksilö asettua yhteisön normeja vastaan ja miten käy, jos yhteisö ei tätä hyväksy?

Koska Erik on päähenkilö, lukijana häneen samastuu, vaikka ei väkivaltaa voisikaan hyväksyä. Guillou tasapainoilee sen suhteen, onko Erik jopa supersankarimaisen ylivoimainen, mutta onnistuu säilyttämään uskottavuuden. Vaikka Erik on hienostopoikia parempi tappelija, joutuu hän kestämään iskuja, joista lukiessani minun piti välillä oikein harppoa sivuja eteenpäin saadakseni tietää lopputuloksen.

Suomalaiselta kannalta mielenkiintoista on, että Suomea sivutaan useaan kertaan ja lopussa eräs suomalainen sivuhenkilö nousee pieneen rooliin. Nykyisten maahanmuuttokeskustelujen aikana on mielenkiintoista lukea, miten Guillou kuvaa parempien perheiden koulun tarjoilijat ja siivoojat itsestään selvästi suomalaisiksi:

"Urheilukenttä oli kuitenkin loistava paikka. Punaiset hiilimurskaradat näyttivät täydellisesti hoidetuilta, jalkapallokenttä oli tasainen, kuin se olisi rakennettu vatupassia käyttäen, ruoho oli mehevää ja hyvin leikattua eikä siinä ollut kaljuja laikkuja. Kuulantyöntö- ja kiekkoringit, pituushyppyrata, seiväshyppypaikka, kaikki muut olivat niin täydellisessä kunnossa, että kenttä oli aivan kuin mestaruuskisoja varten tehty. Kaikki hänen näkemänsä välineet vaikuttivat uusilta. Uimahallin aulassa oli suuria lasikaappeja täynnä hopeapokaaleja ja muita palkintoja, joita koulu oli valloittanut eri koulumestaruuskisoista. Siellä täällä kuljeskeli suomea puhuvia siivoojattaria."

Poikajoukon keskinäisistä taisteluista ja vallankäytöstä tulee tietenkin mieleen William Goldingin klassikko Kärpästen herra. Myös Peter Høegin koulukuvaus Rajatapaukset on Pahuuden kirjallinen sukulainen.

Lukupiirissä tiedettiin Erikin tarinan jatkuvan itsenäisessä jatko-osassa, mutta ilmeisesti Erik esiintyy useammassakin kirjassa. Ruotsinkielisessä Wikipediassa hänelle on oma sivu ja Like-kustantamo mainitsee Erik Ponti -sarjan.

Mieleenpainuva kirja, joka tosin voi olla herkimmille liian rankka. Veijo Kiurun suomennos on miellyttävää luettavaa. Täysin vapaa käännöskielen sivumausta suomennos ei ole, mutta ilmeisesti vielä 1990-luvulla käännöksiin käytettiin hieman enemmän aikaa ja vaivaa kuin nykyisin.

16 kommenttia:

  1. Hyvä postaus.

    Ostin kirjan, ja tiedän sen rankaksi, mutta se on odottamassa lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kyllä kannattaa lukea.

      Poista
  2. En ole kuullut vielä yhdestäkään, joka ei olisi Pahuudesta vakuuttunut. Ei ole ihme, että tämä on useilla TBR100-listalla.

    Ruotsissa tehty elokuva Pahuudesta on myös hyvä. Blogissani on elokuvastakin pikku juttu: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2011/12/pahuus-lue-kirja-katso-elokuva.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tuo videovuokraamosta löytyisi. Tai dvd:nä, usein videovuokraamoiden valikoimat ovat todella uutuuspainotteisia.

      Poista
  3. Minuun(kin) tämä teki suuren vaikutuksen. Pitäisikin katsoa tuo Paulan suosittelema elokuva! Kärpästen herra tosiaan tuli mieleen valtakiemuroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea Kärpästen herra uudelleen. Siihen viitataan tai se muuten tulee mieleen aika usein...

      Poista
  4. Luin tämän jokunen vuosi sitten ja olihan se silloin vaikuttava ja sama mielleyhtymä minullakin tuli kirjasta Kärpästen herraan. Jos sinua kiinnostaa aihe poikajoukon vallankäytöstä normeineen ja sanktioineen, niin Seitalan uutuudessa Karikossa on samaa teemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion kyllä tutustua Karikkoon jossain vaiheessa! Kirjapino tosin on aika hurja, saa nähdä milloin niin pitkälle pääsee...

      Poista
  5. Minä tykkäsin tästä kovasti, mutta luulin kirjaa ihan yksittäiseksi teokseksi. Täytyy tutustua tuohon Erik Ponti -sarjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua alkoi kiinnostaa tutustua Guilloun historiallisiin romaaneihin. Niistähän on tehty elokuviakin ja käsittääkseni Guillou on varsin suosittu kirjailija.

      Poista
  6. Pahus, tämä pitää yrittää etsiä elokuvana. Ja Jorin tavoin olin kuvitellut yksittäiseksi; pitää tosiaan laittaa korvan taakse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissä tiedettiin, että kovinkaan moneen Pahuuden henkilöön ei kai palata, mutta ainakin Pierren seuraavista vaiheista kerrotaan. :)

      Poista
    2. Piti tulla lisäämään, että löysin tämän leffavuokraamosta, ja oli oikein hyvä elokuva... kunhan ehdin kirjastoon, tutkin tuota jatko-osakysymystä. :-)

      Poista
    3. Ok, pitääpä itsekin tutkia vuokraamotarjonta tässä joku kerta. :)

      Poista
  7. Tämä on ollut jo pitkään lukulistalla ( niiden kai kohta jo monen sadan muun kera..). Leffana olen myöskin aikonut katsoa, joten saa nähdä kumman teen ensin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, todella pitkä lukulista on kyllä täälläkin!

      Poista