lauantai 22. joulukuuta 2012

Henri Gylander: Unia ja toiveita

Kuva: Henri Gylander / Suuri Kurpitsa
Henri Gylanderin Unia ja toiveita oli toinen Suurelta Kurpitsalta tullut arvostelukappale. Gylander voitti Kemin vuoden 2012 sarjakuvakilpailun tarinalla Ihan uusi ihminen. Tarina löytyy laajennettuna versiona tästä albumista.

Unia ja toiveita kuvaa vaikeaa aihetta yllättävästä näkökulmasta. Keskiössä on kohtukuolema ja kertojana on pieni Henri-poika, joka odottaa kovasti pikkusisarusta. Albumi on surullinen ja kaunis. Vanhempien tuska suodattuu lapsikertojan kokemusten läpi. Jälkimmäinen jakso kuvaa aikuista Henriä ja loppu on onnellinen.

Taitavan ja eläytyvän lapsinäkökulman lisäksi tarinaa maustaa Henrin perheen bahá'í-usko. Uskonto on sivuroolissa, mutta tärkeässä sellaisessa.

48-sivuinen albumi on nopealukuinen, mutta Gylanderin hieno piirrosjälki ansaitsee aikaa, ruutuja kannattaa pysähtyä tutkiskelemaan. Pääväri on ruskea. Lapsuuskuvauksissa se luo nostalgisen tunnelman ajalta, jolloin sisällä tupakoiminen oli ok, lapset puettiin ruskeisiin samettivaatteisiin ja murrettu oranssi sopi asuntojen seinien väriksi oikein hyvin. Aikuisen Henrin kokemuksissa ruskea luo pehmeän lämpimän syksyn tunnelmaa. Gylander vaihtaa piirrostyyliään kuvittaessaan päähenkilön unia. Tyylitellyissä unijaksoissa on mystinen säväys. Suurissa kaupunkikuvissa on naivistinen perspektiivi, joka tuo mieleen Ilon Wiklandin kuvitukset Astrid Lindgrenin kirjoissa.

Vaikka aikuisen Henrin tarina on tärkeä tarinan päätös, on lapsi-Henrin kuvaus ehdottomasti puhuttelevinta. Henri haaveilee pikkusisaruksen hellimisestä ja kuvittelee suojelevansa tätä pahaa hirviötä vastaan. Pikkupojan on sitä vaikeampi ymmärtää, miksei äiti tuokaan vauvaa mukanaan sairaalasta.

Tarina on liikuttava, mutta ei onneksi mitään sosiaalipornahtavaa mässäilyä. Ihmiselämän kunnioitus ja rakkauden mysteeri jäävät päällimmäisiksi tunteiksi Unien ja toiveiden lukemisen jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta! Gylander on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta Suuren Kurpitsan laatuun voi yleensä luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa! Tunnelmallinen tarina jää mieleen viipyilemään.

      Poista
    2. No niin, nyt tämä tuli vastaan kirjastossa. Tosiaan kaunis albumi niin tarinan kuin toteutuksenkin puolesta! Minulla on ollut hyvä sarjakuvainto päällä tässä alkuvuonna, pitäisi vain yrittää saada blogattuakin niistä jotain.

      Poista
    3. Kivaa! Bloggaa ihmeessä, kyllä sarjakuvat ansaitsevat bloginäkyvyyttä siinä missä kirjatkin. :)

      Poista