Kirjavuosi 2011 ja hieman tilastoja

Kun ryhdyin tarkastelemaan tämän vuoden lukemisiani taulukkolaskentaohjelmassa, nousi mieleen toistuvasti vanha viisaus valheesta, emävalheesta ja tilastosta. Eihän näistä lukuanalyyseista kerta kaikkiaan saa virheetöntä totuutta esiin. Ei semmoista ole olemassakaan. Pelkästään luettujen kirjojen määrä menee väkisin väärin. Vaikka blogi on minulle lukupäiväkirja, ei täällä silti ihan sataprosenttisesti ole kaikkia lukemiani kirjoja. Saatan kirjastoreissulla jäädä istuskelemaan ja ehdin siellä lukea alusta loppuun sarjakuvan, runokirjan tai muun kirjan. Joskus kirjoja jää kesken. Ja kokonaan luetuissa ja blogatuissakin on ongelmansa: Pohjantähden luin yhtenä niteenä, mutta se sisältää kolme kirjaa. Siepparin luin kolmena eri versiona - kyseessä on siis kirjana sama kirja, mutta fyysisinä kappaleina kolme eri kirjaa... Jatkosarjakuvat taas voisi mieltää joko yhdeksi kokonaisuudeksi tai laskea erikseen yhteispainokset tai jopa yhteispainoksen sisältämät alkuperäislehdet erikseen!

Joten kaikissa allaolevissa kaavioissa virhemarginaali on suuri ja totuusarvo vähintäänkin epätarkka. Näiden epäselvien lähtökohtien varassa aion silti tarkastella, mitä minä oikein luinkaan tänä vuonna.

Blogikuulumisia tältä vuodelta

Vuosi sitten mainitsin kirjablogien yleistyneen ja verkottuneen. Nyt, vuoden 2011 lopussa, on jo päivänselvää että kirjablogeista on tullut tunnustettu kirjakeskustelujen yhteisö. Paitsi että tämä on huomattu blogien sisällä, myös ulkopuolella on asiaa nostettu esille. Kesällä Aamulehti kirjoitti kirjabloggaajista varteenotettavina kriitikoina ja syksyllä kirjamessuilla jaettiin Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinto bloggaajille.

Tuntui toki todella hyvältä olla itse palkittuna, ja suurin osa blogeja kirjoittavista ja seuraavista ihmisistä näki palkinnon hyvänä asiana. Ennen palkinnonjakoa minulla oli silti vähän sellainen olo, että saattaahan tästä sanomistakin tulla. Olin silti hieman yllättynyt, kuinka kaunaisia purkauksia palkinto kirvoitti. Vähemmistössähän nämä närä-äänet olivat, mutta niitä oli.

Lisäksi alkusyksystä käytiin värikästä keskustelua arvostelukappaleista. Keskustelu taisi käynnistyä Juuri tällaista -blogista ja sai jonkinlaisen päätöksen Marjiksen julkaisemasta Kuluttajaviraston kannanotosta. Kieltämättä näkemyksiä on joka lähtöön, itse olen kuullut sellaisestakin, että kustantamoihin saattaa tulla yhteydenottoja tyyliin "lähettäkää minulle kaikki kirjat joita teiltä ilmestyy, jos en lue niitä niin voi jakaa ne palkintoina blogin arvonnoissa".

Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna kirjoitan kaikista lehtiarvioita varten lukemistani kirjoista myös blogiarvion. Sanomalehti Etelä-Saimaata avustaessani olen välillä kirjoittanut lehtiarviokirjoista myös blogiin, välillä en. Huomasin kuitenkin, että kirja unohtuu helpommin, jos siitä ei ole tehnyt blogiarviota, sillä eipä kaikkia lehtiarvioita aina nettiin laiteta. Alkusyksystä tein lisäksi päätöksen jäädä lehden avustajajoukoista reserviin, sillä lehdessä hieman uudistettiin arvioiden toimitustapaa. Siellä päätettiin sinänsä fiksusti resursoida arviot pitkäksi aikaa etukäteen, jolloin olisi pitänyt tehdä suunnitelma, mitä aikoo lähikuukausina arvioida. Koska lukeminen on minulle harrastus ja haluan jättää tilaa rönsyille ja mielijohteille, ajattelin että aika aikaa kutakin, ja sovin että voin kirjoittaa juttuja erikseen pyydettäessä, mutta en lähtenyt tekemään arviosuunnitelmaa.

Kun katson vuoden 2011 blogikirjoitusten määrää, olen ollut yllättynyt. Tämähän on ollut kaksi kertaa vilkkaampi bloggausvuosi kuin viime vuonna! Tulkitsen, että aktiivinen ja keskusteleva kirjablogiyhteisö lisää myös tällaisen vanhan ketun intoa lukea ja blogata. Mahtavaa!

Lähes pelkästään fiktiota

Laskin yhteen lukemani kirjat sen perusteella, että olen tehnyt niistä blogiarvion ja että yksi kirja käsitetään yhtenä fyysisenä kappaleena kirjaa. Sain tulokseksi 93 opusta, joista kaunokirjallisuutta oli 54, sarjakuvia 33 ja muita 6.

Sarjakuvien osuus tuntuu suurelta. Sitä selittää osittain se, että päätin ryhtyä bloggaamaan sarjakuvista aiempaa tarkemmin, sillä usein olen lukenut sarjakuvia "ohimennen", vaikka juuri siellä kirjastossa, enkä ole aiempina vuosina yhtä tarkasti kirjannut lukemiani sarjakuvia ylös. Toinen selitys on se, että tänä vuonna on sattunut käsiin todella paljon hyviä sarjakuvia, minulla on selvästi menossa aktiivinen sarjakuvien lukemisvaihe. Kolmas, osittain edellisten kanssa päällekkäinen selitys on siinä, että myös muissa kirjablogeissa esiintyy aiempaa enemmän sarjakuvabloggauksia, joten niistä tulee sekä lukuvinkkejä että intoa sarjakuvien lukemiseen. Lisäksi kiireisessä arjessa sarjakuvien etu on suhteellinen nopealukuisuus. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä, sillä lukemisteni joukosta löytyy sellaisia sarjakuvia, joiden lukeminen on kestänyt kauemmin kuin joidenkin tänä vuonna lukemieni kirjojen. On kirjoja, jotka lukee tunnissa, ja on sarjakuvia, joihin pitää keskittyä moneksi päiväksi.

Pienoinen yllätys oli sekin, että yhtään järeää tietokirjaa ei ole tullut luettua. Muut-listassa ovat nämä kirjat: Matka yli ymmärryksen, Viiden tähden vegaani, Asekätkijän vankilapäiväkirja, Ranskattaren ruokavuosi, Kuopion taivaan alla ja Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta. No nyt on kyllä kesken eräs tietokirja, ei nyt ehkä erityisen järeä, mutta historiantutkijan kirjoittama kuitenkin.

Lisäksi minua kiinnosti tutkia, minkä verran luen kotimaista kirjallisuutta, käännöskirjallisuutta tai muunkielistä kirjallisuutta. Olen aika ajoin ihmetellyt näitä "minä en tykkää kotimaisesta kirjallisuudesta, se on niin tylsää, koulussakin pakotettiin lukemaan Seitsemän veljestä" -kannanottoja, koska itsehän luen mielelläni hyvää kotimaista kirjallisuutta. Viittaan edelleen Lumiomenan pitkään keskusteluun, jonne minäkin olen omia puuskahduksiani kirjoitellut. Vaan katsotaanpa miltä piirakat näyttävät!

Sarjakuva johdattaa ranskalaiseen kulttuuriin

Lukemistani sarjakuvista puolet oli englanninkielisiä ja vain 5 kpl eli 15 % kotimaisia. Suomennettujen sarjakuvien joukosta piti nostaa erikseen ranskasta suomennetut sarjakuvat, ne dominoivat selvästi. Tämä ei ole ihme, sillä ranskankielisellä kulttuurialueella sarjakuva on ollut pitkään arvostettu, aikuinen taiteenlaji. Uskallan arvioida, että sarjakuvia harrastava lukija päätyy lukemaan ranskasta suomennettuja teoksia suhteessa enemmän kuin sellainen suomalaislukija, joka keskittyy pelkkään kaunokirjallisuuteen.

Englanniksi lukemieni sarjakuvien suureen määrään löytyy parikin selitystä. Hurahdin pariinkin jatkosarjakuvaan, The Unwritteniin ja Fablesiin. Kumpaakaan sarjaa ei ole suomennettu, mutta kiitos kirjastojen hankintapolitiikan ja verkkokirjakauppojen, saatavuus on helppoa. Internetin merkityksen huomaa siinäkin että tällaisia lukuvalintoja ylipäätään osaa tehdä: kun suomalaiset sarjakuvaharrastajat hankkivat luettavakseen tällaisia suomentamattomia teoksia, leviävät lukuvinkit muidenkin tietoon.

Lisäksi tunnen olevani sarjakuvalukijana enemmän mainstreamia kuin kaunokirjallisuuden lukijana. "Helpot" sarjakuvat, kuten jatkosarjakuvat tai helposti lähestyttävä bede sopivat minulle. Vaikka enhän minä kovin äärimmäisyyksiin menevä kaunokirjallisuuden lukijakaan ole...

Suomenkielinen jyllää kaunokirjallisuudessa

Kaunokirjallisuuden puolella kielijakauma oli toisenlainen. Suomeksi kirjoitettu kotimainen kirjallisuus jylläsi enemmistönä noin 63 % voimin. Englanniksi luin neljä kirjaa, venäjäksi yhden. Englannista suomennettuja kirjoja oli 16 %, muista kielistä suomennettuja 12 %. Näiden muiden kirjojen alkuperäiskielet olivat espanja, ranska, ruotsi, tanska, unkari, venäjä ja viro. Johtopäätös: jos haluan laajentaa lukutottumuksiani, minun kannattaa lisätä muista kuin englannista suomennettujen kirjojen osuutta.

Suomenkielisen kirjallisuuden suureen osuuteen löytyy pari lisäselitystäkin. Pieni esikoiskirjakerho toimittaa luettavaksi nimenomaan kotimaisia kirjoja. Sekin on vaikuttanut, että tänä vuonna arvostelukappaleita on tullut ovista ja ikkunoista. Vaikken lue läheskään kaikkia arvostelukappaleita, on arvostelukappaleiden virtaus selvästi madaltanut kynnystä lukea kiinnostava kotimainen uutuus heti tuoreeltaan. Tätä ruokkii myös kirjablogien aktiivinen seuraaminen: kun muut lukevat ja nostavat esille kiinnostavia kirjoja, herää itselläkin kiinnostus lukea niitä. Ja vaikka useimmat bloggaajat lukevat sekaisin uutta ja vanhaa, lienee selvää, että kiinnostava uutuus saattaa saada osakseen enemmän yhtäaikaisia "blogisavuja" kuin jokin vanhempi kirja.

Suurin yllätys oli, että olen lukenut vain yhden ruotsista suomennetun kirjan, joka sekin oli suomenruotsalaisen Monika Fagerholmin kirjoittama. En siis lukenut koko vuonna yhtään ruotsalaista kirjaa! Ruotsalainen kirjallisuus on vahvasti esillä suomalaisessa kirjamarkkinoinnissa, mutta minä olen näköjään tänä vuonna jäänyt ruotsalaisen kirjallisuuden osalta paitsioon. Ehkä tätä selittää se, että luen nykyään vain harvakseltaan dekkareita, joten ruotsalaiset dekkaristit ovat saaneet olla minulta rauhassa.

Englannista suomennettujen kirjoja suhteelliseen pieneen osuuteen on selityksenä alati paheneva anglismiallergiani. Ärsyttää lukea liian kirjaimellisesti suomennettuja kirjoja, joissa töksytellään englantia suomeksi ilman, että lopputulos olisi luontevaa suomea. Ääriesimerkkinä tästä oli Valtaistuinpelin suomennos, joka oli todella takkuista luettavaa.

Lopuksi laskin kielijakauman kaikesta lukemastani - tässä piirakassa siis sarjakuvat, kaunokirjallisuus ja muut yhdistettynä. Suomenkielisen luettavan osuus on noin 46 %, englanninkielisen 23 % ja suomennettujen osuus yhteenlaskettuna 30 %. Venäjäksi lukemani Djadja Fjodor, pjos i kot saa jäljelle jääneen yhden prosentin. :)

Uutuuksia vai vanhiksia?  

Yritin myös tehdä laskelmaa uutuuksien ja vanhemman kirjallisuuden suhteesta. Tämä oli kuitenkin aika kinkkistä, koska minulle "uutuuksia" ovat monet muutkin kuin vain tänä vuonna ilmestyneet kirjat. Lopulta tein erittäin epätieteellisen jaon ajankohtaisiin ja epäajankohtaisiin kirjoihin. Ajankohtaisiin menivät tänä vuonna ilmestyneet kirjat ja ne, joista oli tänä vuonna tullut uusintapainos tai jotka olivat jostain muusta syystä pinnalla. Epäajankohtaisiin meni pari kirjaa enemmän, joten tulkitsen että lukemastani vähän alle puolet on uutuuksia. Näppituntumalla sanoisin, että uutuuksien osuus on kasvanut blogin alkuajoista, minkä tulkitsen johtuvan jo mainituista kirjablogien merkityksestä lukuvinkkien osalta ja arvostelukappaleista.

Kovin kaukana maailmanhistoriassa ei tullut tänä vuonna käytyä, vanhin lukemani kirja oli 1700-luvulla julkaistu Vaarallisia suhteita.

Käyntimäärät

Maaliskuussa verkkotilastojen avaaminen sai sen verran hyvää palautetta, että pannaanpa tämänkin vuoden näkymät esille, vaikka jäävätkin paria päivää vajaiksi.

Kuva avautuu suurempaan kokoon klikkaamalla.

Ennustelin maaliskuussa, että tänä vuonna käyntejä blogiini voisi tulla yli 80 000. Joulukuun puolivälissä pitikin jännittää, tuleeko tämä täyteen. Parilla tuhannella meni ylikin, 82 000 ja rapiat kertyy vuoden käynneiksi.

Kannattaa katsoa tuosta Google Analyticsin kuvasta kolmea lukua: käynnit, yksilöidyt kävijät ja sivun katselut. Nämä ovat kaikki eri tapoja mitata nettisivun liikennemääriä, yksinkertainen selitys löytyy esimerkiksi Googlen ohjesivulta. Usein nettisivuilla näkee laskurin, jota sanotaan kävijälaskuriksi, mutta oikeasti se mittaa sivun katseluja. Tämän huomaa, jos sivulla ollessaan painaa F5-näppäinta, joka lataa sivun uudelleen. Yleensä laskurin lukema kasvaa yhdellä. Sivun uudelleenlataus ei kuitenkaan tarkoita silloin, että sivulle olisi tullut uusi kävijä tai käynti, koska sama Maija Meikäläinen voi hakata F5-nappulaa vaikka kuinka paljon, ja aina kävijälaskurin lukema kasvaa.

Google Analytics on myös siitä kätevä, että oman vakiotietokoneensa voi sulkea pois kävijäseurannasta, jolloin bloggaajan omia käyntejä omalla sivulla ei huomioida. Tietty tämäkään ei ole mikään absoluuttinen totuus, koska käynhän minäkin katsomassa sivuani vaikka kännykällä, ja sitä en ole osannut sulkea pois kävijäseurannasta.

Taaskaan ei voi sanoa, onko 82 000 käyntiä vuodessa paljon vai vähän. Minulle itselleni se on todella paljon. Viime vuoteen verrattuna kasvua oli peräti 67 %, edellisvuonna kun käyntejä kertyi 49 000. Silti verrattuna vaikka huippusuosittuihin muoti- tai lifestyle-blogeihin määrä on taatusti naurettavan pieni. Mutta minulle tämä on paljon, olen siitä iloinen. :) Voiko näin suuri käyntimäärä enää edes kasvaa?

Maantieteellinen kattavuus

Erittäin mielenkiintoista on katsella vuositason maantieteellistä yhteenvetoa.

Tämä kartta näyttää minulle todella konkreettisesti, että verkko jos mikä on globaali, demokraattinen väline. Kyllähän siitä paljon puhutaan, mutta silti... Kirjoitan suomeksi, mikä sekin jo rajaa lähes kaikki maailman asukkaat blogin kohderyhmästä pois, ja silti täällä on käyty joka puolelta maailmaa. Mielenkiintoista on huomata, että esimerkiksi Ranskasta, Saksasta ja Isosta-Britanniasta tulevat kävijät viipyvät blogissa kauemmin kuin Suomesta tulevat kävijät keskimäärin. Voisiko selityksenä olla, että Suomessa verkkoa selaaville tulee enemmän "hutigoogletuksia" suomenkielisillä sivuilla, eli joku etsii tietoa jostain ja käy klikkaamassa sivua mutta lähtee heti pois. Kenties Euroopassa asuvat ulkosuomalaiset kaipaavat suomenkielistä lukemista ja etsivät siksi määrätietoisemmin lukuvinkkejä suomen kielellä ja viipyvät siksi kauemmin.

Yhteensä blogissa on käyty 85 maasta käsin, tosin 35 noista on vain nollan sekunnin vierailuja. Yli nollan sekunnin maiden joukosta löytyy silti mm. Saudi-Arabia, Laos, Ghana ja Azerbaidžan. Nollakerholaisista löytyy mm. Irak, Myanmar ja Itä-Timor.

Suosituimmat sivut

Suosituimpien alisivujen lista on lähes identtinen viime vuoden kanssa. Ja kuten kuvasta näkyy, joukossa on viisi vuonna 2007 kirjoitettua juttua.

Kaksi nousijaa tämän vuoden puolelta on päässyt vuoden suosituimpien juttujen joukkoon. Riikka Pulkkisen Totta ei ole yllätys, sitä googletettiin varsinkin alkuvuonna todella paljon. Pienoinen yllätys minulle taas oli George R.R. Martinin Valtaistuinpelin suosio, mutta sillekin löytyy selitys. Martinin kirjasarja tuntuu nauttivan vankkumatonta suosiota fantasian lukijoiden keskuudessa. HBO on tehnyt kirjasta tv-sarjan, jota on taidettu Suomessakin kaapelikanavilla esittää, ensi vuoden puolella sarja on tulossa Yleltä. Nopeimmat ovat varmaan toki jo aikoja sitten warettaneet sarjan ja katsoneet sen koneelta. 

Totta ja Valtaistuinpeli työnsivät listalla alemmas Saatana saapuu Moskovaan ja Kari Hotakaisen Klassikon, joita niitäkin luettiin paljon. Saatana saapuu Moskovaan oli sijalla 11 ja Klassikko sijalla 18. Ylipäätään tuo lista muistuttaa ties kuinka monennen kerran, että Suomen kouluissa pitäisi aivan ehdottomasti pitää esillä, että läksyjä ei pidä eikä saa tehdä netistä kopioimalla. Toivottavasti opetusmetodeja kehitetään siihen suuntaan, että netissä olevaa tietoa voi ja pitää osata hyödyntää  ja kritisoida. Mutta suora kopiointi ei ole yhtään minkäänlaista oppimista.

Parasta luettavaa tänä vuonna

Vuoden parhaan kirjan valinnassa pitää hieman miettiä kriteerejä, sillä luin tänä vuonna erään kestosuosikkini, Täällä Pohjantähden alla. Mutta sen nimeäminen olisi vähän epäreilua muita kirjoja kohtaan - aivan kuin Armi Kuusela olisi osallistunut uudestaan Miss Suomi -kilpailuihin sen jälkeen, kun oli voittanut Miss Universumin tittelin... Niinpä valitsen sen, joka tuotti positiivisimman yllätyksen, antoi kovimmat kiksit ja johon tutustuminen jätti puulla päähän lyödyn olon. Voittaja olkoon The Unwritten. Lähetetään vielä kiitokset Hreathemukselle, jonka blogista tämän bongasin!

Vuoden vaihtumiseen on vielä pari päivää aikaa, mutta toivotetaan jo nyt kaikille hyvää uutta vuotta ja mukavia hetkiä hyvien kirjojen parissa! :)