Hyvää uutta vuotta 2011! Toivotan kaikille antoisia lukuhetkiä!
Mitäs sitä tuli tänä vuonna luettua? Laskin bloggaukset läpi ja sain 61 kirjaa, joista jotkut olen tosin niputtanut saman postauksen alle (Harry Potterit, Mary Marckin pari kirjaa, Kiba Lumbergin trilogia). Näiden päälle pitää vielä laskea muutama sellainen Etelä-Saimaan arvostelukappaleena luettu kirja, joista en tehnyt blogimerkintää. Arvioin siis määräksi yhteensä 70 kirjaa. Lehteä varten arvostelukappaleina tilaamistani kirjoista teen välillä vain lehtiarvion, välillä myös blogiarvion. Lukeminen on minulle harrastus ja haluan valita lukemiseni itsekkäästi, olen päättänyt tehdä lehtiarvioita vain sen verran kuin huvittaa. Sivuverokortista tsekkasin että noin 1500 euron bruttotulot tämä sivutoiminen kirjallisuuskriitikon jobi on tänä vuonna tuottanut, onhan se jo 125 eur/kk miinus verot. Tienaan siis kirjallisuuden ansiosta lähes yhtä hyvin kuin keskiverto suomalainen kirjailija, kirjailijaliittohan laski taannoin, että kun apurahat jätetään huomiotta, kirjailija tienaa keskimäärin 2000 euroa vuodessa kirjan myyntituloilla.
Näiden lisäksi olen lukenut joitakin kirjoja puolittain tai pikalukuna, joten niitä en laske mukaan. Jos on aikaa, saatan jäädä kirjastoon istuskelemaan ja plaraamaan kiinnostavia kirjoja läpi, joten ne tulee "melkein luettua". Jos kirja on vain puolikiinnostava, en yleensä jaksa lainata sitä, selaus riittää. Ainakin Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia muistan plarailleeni tällä lailla. Samaten ihan kaikista lukemistani sarjakuvista en ole blogannut, niitä tulee välillä luettua pikavauhtia läpi.
Joten itse asiassa lukuvauhtini on ollut hieman vauhdikkaampi kuin edellisvuosina. Viime vuoden analyysissa laskin lukeneeni noin yhden kirjan viikossa, nyt luin lähes 1,4 kirjaa viikossa. Tämä on ollut ihan passeli tahti, lukemiseen käytettävissä oleva aika vaihtelee, välillä sitä on vain viisi minuuttia päivässä ja välillä monta tuntia. Oota, mä luen tän eka loppuun -blogissa oli kesällä mahtava keskusteluketju aiheesta "Kenellä on aikaa lukea?". Joten voin sanoa että minulla on aikaa, ja nyt kun tänä vuonna kirjablogit ovat yleistyneet ja verkottuneet huiman paljon, voin sanoa että en ole läheskään pahin kirjanörtti! Monilla lukutahti on jopa 100-150 kirjaa vuodessa.
Vuoden parhaaksi kirjaksi valitsen Leo Tolstoin Anna Kareninan. Klassikko on maineensa ansainnut, siinä läpiluodataan ihmissielua vastaansanomattomalla tavalla.
Lukemistani kirjoista hieman yli 50 % oli kotimaista tuotantoa. Tämähän linjani on aiemminkin ollut, ja olen aika ajoin pohtinut, että pitäisi laajentaa lukemista enemmän tasokkaan käännöskirjallisuuden pariin. Luin kyllä tänä vuonna niitäkin, mutta lisäksi tajusin, että minunhan kannattaa olla ylpeä siitä, että luen paljon kotimaista kirjallisuutta ja arvostan sitä. Olen ollut hieman hämmentynyt siitä, kuinka moni lukuharrastaja tuntuu lukevan lähinnä käännöskirjallisuutta ja kertoo vierastavansa kotimaista kirjallisuutta. Siis siinähän jää saamatta sitä parasta hienoutta mitä lukeminen voi antaa! Toisaalta, positiivista on, että moni kertoo löytäneensä kiinnostavia suomalaisia kirjoja nimenomaan kirjablogien ansiosta, esimerkiksi Järjellä ja tunteella -blogin keskustelussa jutellaan aiheesta. Minulle kotimainen kirjallisuus on käännöskirjallisuutta rakkaampaa, koska käännöskirjoissa ei ikinä ylletä samanlaiseen suomen kielen käytön hienouteen kuin parhaissa kotimaisissa kirjoissa, ja lisäksi koen, että kirjoittaessaan Suomesta ja Suomen historiasta hyvät kirjailijat kertovat minulle jotain olennaista omasta historiastani. Se on minulle tärkeää. Niinpä nostan hyvänä kotimaisena lukuvinkkinä esille Veikko Huovisen Veitikan.
Lempilajeihini on kuulunut romanttinen hömppä. Hömppäaktiivisuuteni taitaa mennä aalloissa, ja olisiko tänä vuonna aalto ollut matalamman puoleinen, kun kovin monta hömppäkirjaa ei tullut luettua. Lukemanikin olivat vanhoja tuttuja, Kaari Utriota, Jude Deveraux'ta, Jennifer Weineria... Suositteluna tarjoan Kaari Utrion Rakkaan Henrietan, sen parissa saa viihtyä, ihastua ja nauraa.
Toinen suosikkilajini taas oli hyvinkin aktiivisesti esillä, nimittäin laatusarjakuvat. Niiden osalta ehdotan luettavaksi tasokasta ja raikasta kotimaista uutuutta, joka ansaitsee lukijakuntansa. Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet lumosi minut ja monet muutkin.
Muu lukeminen on ollut iloisen sekalaisesti vaikka mitä - tietokirjoja, lastenkirjoja, nuortenkirjoja, runoja ja tietenkin hyviä romaaneja. Vuoden huonointa kirjaa on ehkä turha valita, mutta varoitan kuitenkin että Pauliina Suden Pyramidin ääressä koin pettymystä ja ihmetystä.
Kirjablogeja kritisoitiin toukokuussa Helsingin Sanomissa (ks. skannattu lehtijuttu tämän kirjoituksen keskivaiheilla) siitä, että ne kirjoittelevat myös vanhoista kirjoista. Olen edelleen eri mieltä tästä asiasta, minusta on hyvä, että lukuvinkkejä saa kaikenikäisistä kirjoista. Halusin arvioida, minkä verran minun lukemisistani on uutuuksia ja mitkä vanhempaa kamaa. Aika vanhojakin tuli luettua, ylivoimaisesti vanhin oli Sapfon Iltatähti, häälaulu 2600 vuoden takaa. Seuraavaksi vanhin oli 1400-luvulla kirjoitettu François Villonin Testamentti. 1800-luvulle pääsin Tolstoin lisäksi Fjodor Dostojevskin Idiootin parissa.
"Uutuudet vastaan muut" ei ollutkaan ihan helppo arvioitava. Hieman alle puolet blogin tämän vuoden sadosta on ollut sellaista tavaraa, joka on valikoitunut luettavaksi kirjastosta, divareista, omasta hyllystä ilman minkäänlaista kytköstä ajankohtaisuuteen. Mutta vaikka varsinaisia tämän vuoden uutuusnimikkeitä lukemisistani oli vain hieman alle 20 %, niin arviolta yhteensä puolet kirjoista oli kuitenkin sellaisia, joista on hiljattain tullut uusintapainos tai jokin muu sysäys, jonka vuoksi olen kirjaan tarttunut. Joten kaipa minäkin ajankohtaisesta tarjonnasta otan vaikutteita aika lailla. Silti mielestäni on hyvä, että välillä tulee blogattua ihan random-kirjoista, ja onpa siitä kirjabloggaajien kesken ollut muutenkin puhetta, että hyvä kun on välillä vaihtelua, etteivät aina samat kirjat kierrä blogista toiseen.
Vaikka itse asiassa kirjablogien voima on ollut tämän vuoden kiintoisimpia ilmiöitä. Eiköhän tämä vuosi 2010 jää mieleen kirjablogien läpimurtovuotena. Tehokas blogirummutus on nostanut monta hyvää kirjaa ja kirjailijaa lukuharrastajien mieleen. Mikä parasta, tänä vuonna on koettu jo kirjablogimiittejäkin ja on päässyt livenä tapaamaan kanssabloggaajia!
Mitäs ensi vuonna sitten on luvassa? Minulla on hieman tiiliskivifiilis, olisi mukava päästä sukeltamaan eräisiin vanhoihin tuttuihin klassikoihin sisälle taas kerran. Lisäksi liityin Pieneen esikoiskirjakerhoon, joten kotimaisia esikoisia pitäisi olla luvassa aiempaa enemmän. Pohtiessani liittymistä tajusin, että luen ihan älyttömän vähän kotimaisia esikoisia tuoreeltaan. Nykyään kirjailijoita tulee markkinoille ilmeisesti koko ajan enemmän ja enemmän, samaan aikaan kustantamot jakavat markkinointiresurssejaan yhä epätasaisemmin eikä mediassakaan kovin laajalti vähemmän tunnettuja kirjailijoita käsitellä. Joten kirjakerho voisi olla minulle sopiva ratkaisu, joku muu analysoi ja lähettää minulle kiinnostavimmat esikoiset. Mutta jos käy niin, että joudun lukemaan koko vuoden kipeitä nuoren miehen kasvutarinoita, jotka kertovat siitä miten vaikeaa on olla pikkukaupungin ainoa kaunosielu eikä koulun kaunein tyttökään ymmärrä antaa pillua, niin irtisanoudun kerhosta!
Luulenpa, että ensin pitää kuitenkin lukea loppuun tämän vuoden aikana kertynyt lukemattomien kirjojen pino - paljon mielenkiintoisia opuksia sielläkin on odottamassa vuoroaan. Lukemisiin!
Tekstit
Olipa hyvä kirjoitus ja niin paljon asiaa, että tuoreeltaan tulee kommentoitua ehkä osin aiheen vierestäkin. Toivottavasti se on ok. :)
VastaaPoistaMuistan itsekin tuon Hesarin artikkelin kirjabloggauksesra, ja vaikka olenkin vain osittainen kirjabloggaaja, loukkaannuin hieman. Ensiksikin Hesari leimasi (muistaakseni) monet kirjabloggaajat ansioiltaan köykäisiksi. Itse olen huomannut, että aika monilla bloggaajilla on samanlainen tausta kuin ammattikriitikoilla ts. monet ovat opiskelleet kirjallisuutta ja/tai kirjoittamista. Ja ne, jotka eivät ole "ammattilaisia", kirjoittavat sydämellään uskaltaen toisinaan revitellä teksteissään ihan kunnolla. Toiseksi blogien yksi lisäarvo on nimenomaan se, että niissä käsitellään myös vanhempaa / suorastaan vanhaa kirjallisuutta. Jokainen bloggaaja periaatteessa valitsee itse lukemansa kirjat, joskin uutuuksilla ja kirjakustantamoilla alkaa yhä enenevissä määrin olla sanansa sanottavana myös "blogivalikoiman" suhteen.
Vaikka itse luin nyt päättyvänä vuonna enemmän ulko- kuin kotimaista kirjallisuutta, koen minäkin kotimaisen olevan lähempänä sydäntäni. Allekirjoitan ajatuksesi siitä, että vain omalla äidinkielellään on mahdollista kirjoittaa ja lukea kaikille vivahteilla, etsiä merkityksiä rivien väleistäkin.
Onnellista uutta vuotta, Salla.
Kiitos hyvin mielenkiintoisesta kirjallisen vuoden yhteenvedosta! Hieno kirjoitus. Minustakin tuntuu, että tuossa oli niin paljon asiaa, etten osaa nyt kommentoida mitään. Luen kirjoituksesi vielä ajan kanssa ja ehkä kommentoin sitten.
VastaaPoistaNyt vain totean Lumiomenan tavoin, että minullekin kotimainen kirjallisuus on tärkeintä - tosin kylläkin vanhempi kotimainen, kotimaisista uutuuksista innostun harvoin heti. Ja kirjablogeissa saa ja pitää käsitellä vanhojakin kirjoja ja ihan millä tyylillä haluaa. Jos blogit ovat vain tiettyjä kirjoja ja tietyntyyppisiä arvioita ja kustantamoja eikä lukijoita varten, sitten kustantamojen pitää alkaa maksaa niistä meille palkkaakin. ;)
Hyvää uutta vuotta! :)
Ensiksikin: Minusta on kiva, että bloggareilla on vähän erilaisia profiileita, eli että esim. sinä olet keskittynyt enemmän kotimaiseen kirjallisuuteen.
VastaaPoistaHesarin puheet kirjablogeista olivat mielestäni vähän hassuja ja yleensä koko blogosfääriä tuntemattomia. Eihän ideana ole olla mikään mainoskanava uusille kirjoille! Minulle käy usein niin, että kun joku pinnalla oleva kirja esitellään vähän joka blogissa, en enää jaksa lukea niitä viidensiä, kuudensia ja niin edelleen arvosteluja ollenkaan ainakaan jos en ole kirjaa itsekin lukenut.
Toiseksi, Hesari on mielestäni ollut tänä vuonna uutuuskirjojen kritiikeiden julkaisemisessa vähän hidas. Mielestäni on hassu sattuma, että sekä Metro 2033 että Kuinka kuolleita käsitellään kohdalla kävi niin, että Hesarin arvio ilmestyi päivän sisällä sitä, kun minä olin ne lukenut ja julkaissut jo mielipiteet blogissakin. Tarkoitan siis tällä sitä, että kun kirjat oli lainattu kirjastosta ja uusittukin jonkun kerran, niin olisi voinut kuvitella että sanomalehti olisi julkaissut ne kritiikit jo aiemmin. Mutta nopeushan yksi tämän blogimaailman eduista onkin :).
Hyvää uutta vuotta 2011!
Lumiomena ja Jenni: kiitos! Ja bloggauksen parhaita puolia on, että voi rönsyillä minne haluaa, joten rönsyilevät kommentit ovat erittäin tervetulleita myös! :)
VastaaPoistaTessa: olen miettinyt ihan samaa! Olen huomannut, että esimerkiksi sinun, marjiksen ja Booksyn blogeista löytyy muita enemmän scifi-arvioita. Minä olen lukenut varsin vähän "oikeaa" scifiä, mutta vaikka en siinä mikään asiantuntija olekaan, on mielenkiintoista lukea muiden kirjoituksia aiheesta. Ja ehkä ne jonakin päivänä saavat minutkin taas tarttumaan johonkin scifi-kirjaan.
Hei Salla ja Hyvää ja Kirjaisaa Uutta Vuotta 2011! Minustakin parasta tässä kuluneessa vuodessa on ollut kirjabloggareiden verkostoituminen ja yhteisöllisyyden löytyminen. On hienoa, että on erilaisia, persoonallisia kirjablogeja ja nämä omalta osaltaan tukevat ihmisten lukuharrastusta. Olen itse tekemässä parhaillaan kirjalistaa blogiini ja olen samalla miettinyt omia lukutottumuksiani ja huomaan, että luen liian vähän kotimaista kirjallisuutta, Tähän yritän ensi vuonna muutosta (uuden vuoden lupaus heh!), mutta keskityn varmaankin enemmän uudempiin nuortenkirjoihin, tietysti vanhempia unohtamatta.:)
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta Salla ja muut blogistit! Mielenkiintoinen yhteenveto, kiitos siitä! En muista Hesarin kirjoitusta, vaikka seuraan sekä verkkoa että kirjallisuutta koskevaa kirjoittelua mielestäni tarkasti. Outoa, että lehti on ottanut tuollaisen kannan asiaan. Ongelmahan on nimenomaan se, että lehdissä seurataan ja kirjoitellaan vain uusinta kirjallisuutta ja siitäkin vain pieni osa pääsee esille. Kuitenkin esim. kirjastoissa on mielettömöt varastot hienoa luettavaa vuosien varsilta varsinaisten klassikkojen lisäksi. Eikö blogien rikkaus ole juuri siinä, että niissä voidaan vapaasti kirjoitella mistä milloinkin kiinnostaa?
VastaaPoistaHauska on myös huomiosi kirjablogien läpilyönnistä. Itsekin innostuin pitämään omaa blogia luettuani jutun blogistasi Kodin Kuvalehdestä. Luin blogiasi ja löysin koko joukon muitakin kiinnostavia kirjallisuusblogilinkkejä sitä kautta. Toki olin aiemminkin aihetta seuraillut, mutta innostus sai kipinän tuosta tapauksesta.
Ennen kirjoitin lukemastani muistiinpanoja vain itseäni varten, mutta blogi on kivampi, koska aina joskus voi saada jonkin kommentinkin. Kuten aloitustekstissäni kirjoitin, kyllästyin Hesarin Lukupiiri-blogiin, koska se on niin snobistinen. Luen itse kaikkea, enkä osaa tai halua asettaa joitakin genrejä toisten edelle. Niin moni ihan subjektiivinen seikka vaikuttaa siihen, mikä milloinkin on hyvä kirja.
Vaikea on myöskään arvottaa kirjallisuutta akselilla kotimainen-käännöskirjallisuus. Molempiin mahtuu niin monenlaista! Käännöskirjallisuudessa usein ihmetyttää, miten käännettävät kirjat oikein valikoidaan. Erityisesti viihteen puolella on paljon tarjolla heikkoa tavaraa, kun paljon varmasti kääntämisen arvoista jää pois. Joutuvatko kustantajat tekemään samanlaisia sopimuksia kuin tv-kanavat: jos otat tämän laatukirjan, kustannat myös nämä halpiskirjat?
Kiinnostuin myös tuosta uudesta kirjakerhosta ja eilen annoin sinne yhteystietoni. En ole kuitenkaan vielä tehnyt päätöstä jäsenyydestä. Olisi kiva saada jokin vinkki edes ensimmäisestä kirjasta. Samat perusteet olisivat minullakin liittymiseen. Turhan vähän tulee tutustuttua ihan uunituoreisiin esikoiskirjailijoihin. Olisi myös kiva antaa tukeaan ihan aloittaville kirjailijoille, jotka sitä totisesti tarvitsevat.
Mukavia lukuhetkiä kaikille myös vuonna 2011!
Mukavaa tulevaa kirjavuotta!
VastaaPoistaTuo esikoiskirjakerho kuulostaa kiinnostavalta, odotan mielenkiinnolla ensimmäisiä arvioitasi niistä. :)
Kirsin blogi linkitetty blogiluettelooni! Kyllä minä kiinnostuneena seuraan näitä yhä useammin esiintyviä lehtien kannanottoja kirjablogeihin. Tyyli vaihtelee: minulle tulee Kritiikin Uutiset, joka ilmestyy harvakseltaan, joten yleensä se tulee sitten luettua kunnolla läpi. Siinä on ollut viime aikoina melkein joka numerossa huomio, jossa kommentoidaan kirjablogeja sivulauseessa joko neutraalisti tai arvottavasti.
VastaaPoistaMinua edelleenkin närästää ja hämmästyttää tuo artikkeli, että edes verrataan kirjablogeja ja kirjallisuuskriitikkojen tekstejä..Jotenkin vain ei mene jakeluun. Kirjakriitikko tekee sitä ammattimaisesti, työkseen. Kirjablogisti on melkein aina yksityishenkilö, joka haluaa blogin muodossa kirjoitella lukemistaan kirjoista ja käydä keskustelua. Ja itse kirjabloggaajana koen juuri sen mielenkiintoisena, että blogeista bongaa usein monia ns. vanhojakin kirjoja, joita ei ole hoksannut, muistanut tai ehtinyt vielä lukea. Luulenpa, että koko juttu on saanut alkunsa siitä, että kriitikot ovat huomanneet tänä vuonna kirjablogien valtaisan tulemisen ja alkaneet pelätä kohta jäävänsä vaille työtä ;)
VastaaPoistaMielenkiintoinen tulkinta, Susa! No ehkei ihan noinkaan ole, koska kriitikoiden työ ei erityisen rahakasta tähänkään asti ole, tai ehkä joskus 1960-luvulla asia oli toinen. Mutta kyllähän netti tässäkin asiassa mielenkiintoisella tavalla hämmentää julkisen keskustelun kenttää. Kuka saa kirjoittaa ja mitä? Täytyykö läpäistä jonkun muun asettama julkaisukynnys vai voivatko itse julkaistut tekstit olla yhtä arvokkaita? Vai arvokkaampia? Miten niitä edes pitäisi arvottaa?
VastaaPoistaBlogisi on siitä mukava ja varsin harvinainen että bloggaat myös sarjakuvista. Ja nainen vielä! Allekirjoittaneen taloudessa vaimo olisi enemmän kuin onnellinen jos pääsisi tuikkaamaan tulee mun nuoruuden sarjakuvakokoelmani, joka on varaston nurkassa. Sarjakuvat on aina lähellä meikäläisen sydäntä. Keep up the good work!
VastaaPoistaOhhoh! Eipä kyllä rahoiksi lyö, ei arvosteluja eikä kirjojakaan kirjoittamalla. Vaikka omaksi ilokseen kai niitä kumpiakin kirjoitellaan...
VastaaPoistaPitänee suitsutustesi myötä lukea seuraavana klassikkona tuo Anna Karenina. Tekisi pitkästä aikaa mieli lukea jotain yhtä hyvää kuin Dostojevski.
Artsi: entäs jos hommaatte jonkun todella huipputyylikkään kirjahyllyn ja laittaisitte sarjikset siihen - siinä olisi tyylikäs sisustuselementti. :) Toivottavasti sarjiksesi eivät vaan saa kosteutta siellä varastossa, niiden joukossahan voi olla jotain arvokkaita keräilykappaleita!
VastaaPoistaKoira: en tiä minkä verran Suomessa mahtaa olla ihmisiä, jotka elättävät itsensä vain ja ainoastaan kirjallisuuskriitikon töillä. Ei niitä varmaan kovin monta edes ole? Useimmat ovat kai freelancereita, töissä toimittajina tai ovat muuten vaan kulttuurin sekatyöläisiä tai satunnaisia avustajia.
Jäin pohtimaan mainintaasi kotimaisesta vs. käännöskirjallisuudesta, ja pakko oli tulla lisäämään huomio, joka oli mielessäni jo kun viimeksi keskustelua luin Järjellä ja tunteella -blogista: nimittäin minulla ainakin blogit ovat selvästi lisänneet kotimaisen kirjallisuuden lukemista. Syystä tai toisesta olen 2000-luvun lukenut enimmäkseen englanninkielistä kirjallisuutta. Nyt on hinku kotimaisiin herännyt kiinnostavien keskustelujen ansioista, ja scifiä on tullut luettua 'normaalia' vähemmän.
VastaaPoistaJa täytyy myöntää, paljon on löytynyt hyvää lähiruokaa kirjatoukalle. Pidän kovasti myös siitä, että vanhat ja satunnaiset kirjat saavat blogeissa huomoita uusien rinnalla. Ensi keväänä ajattelin tutustua mm. Märta Tikkaseen, Enni Mustoseen ja Hilja Valtoseen - vanhaa ja jostain syystä väliin jäänyttä kotimaista kaikki tyynni :-) Kunhan selviän ensin odottavasta paristakymmenestä kirjasta...
Booksy: mäkin pohdin asiaa lisää, ja kyllähän tässäkin näkyy varmasti se, että ihmiset lukevat sitä mitä heille tarjotaan ja sitä mistä heille kerrotaan. Jos lehdet ovat pienentäneet kulttuurisivuille varattua tilaa ja saksineet ja vähentäneet kirja-arvioita, niin moni kotimainen kirja ja kirjailija on varmasti jäänyt näkymättömiin. Samaan aikaan kirjakaupat eivät suinkaan aina tee valintojaan ainakaan kulttuurilähtökohdista. Uudessa Suomessa oli todella osuva Markus Lehtipuun puheenvuoro: Suomalainen Kirjakauppa ei myy suomalaisia kirjoja . Ja kommentit ovat paljonpuhuvia...
VastaaPoistaSamoin Kirsin pohdinnat käännöskirjojen bulkkitavarasta olivat hyviä. Kyllähän sitä kaikenlaista shaissea markkinoidaan isolla rahalla. Ja jopa sellaisen kirjahitin kuin Stieg Larssonin Millennium-trilogian suomennokset olivat melkoiset hutiloituja. Ei siinä ainakaan rakkaus suomen kieleen pääse kasvamaan.
Ja edelleen, minäkin luen mielelläni käännöskirjallisuutta ja englanninkielistä kirjallisuutta, joten kyseessä ei ole mikään joko-tai-asetelma. Vaan tämän pitäisi olla sekä-että-asetelma.
Hyvää kirjanpölyistä uutta vuotta!
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta, Salla, ja paljon hyviä lukuhetkiä!
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksestasi! Kirjablogi vs. Hesari -asia ajattelutti minuakin keväällä ja siitä muutaman sanan kirjoitinkin tuoreeseen blogiini, ja nyt huomaan olevani suorastaan trendien aallonharjalla määritellessäni itseni jonkinlaiseksi kirjabloggaajaksi. :)
Jos itse olen omalta osaltani lisännyt suomalaisten kirjailijoiden "löytämistä", olen tosi iloinen, vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi, että ennemmin sekä-että kuin joko-tai. Kirjojen markkinoinnista voisi sanoa paljonkin... kun tuntuu, että helmiä unohdetaan ja sitten jotain Larssonia (tai Linda Olssonia tai Coelhoa, anteeksi fanit, taas... :)) rummutetaan ihan hirveästi. Jotenkin voisi luulla, että ne löytävät ostajansa muutenkin.
Oli mulla jotain muutakin, mutta unohdin sen jo. :)
Hyvää uutta vuotta, Kirjapeto ja Ilse!
VastaaPoistaKirjamarkkinointi tavoittaa minut nykyisin aika hyvin, koska kuljen työmatkoja metrolla. Metron valotauluissa ja mainosjulisteissa on yllättävän paljon kirjamainoksia. Ainakin WSOY:n, Helsinki-kirjojen ja Arktisen Banaanin mainoksia näen usein. Kieltämättä välillä tuollainen Olsson-Coelho-yliannostus uhkaa, mutta varsinkin Arktiselle Banaanille pitää antaa plussaa siitä, että he ovat ihan oikeasti panostaneet kotimaisten kirjailijoittensa ja sarjakuvatekijöidensä metronäkyvyyteen.
Kirjamainontaa voisi verrata suomalaiseen kaupallisen radion tarjontaan: hirveällä toistolla tuputetaan sellaista, jonka kaikki jo tuntevat, ja jätetään pimentoon paljon sellaista, joka lisäksi voisi kiinnostaa. Jos joudun kuuntelemaan vaikka Radio Novaa, Radio Suomipoppia, Iskelmäradiota ja mitä näitä nyt onkaan, niin tulee välittömästi sellainen olo että mä olen kuullut jo kaikki kappaleet tuhanteen kertaa. Juice Leskisellä oli huiman laaja tuotanto, mutta silti radiot soittavat Viidettätoista yötä viisisataa kerta vuodessa mieluummin kuin soittaisivat jotain harvemmin kuultua Juicea. Kolmas Nainen teki laajan ja laadukkaan tuotannon suomirokin klassikoita, mutta miksei radiossa ikinä soiteta muuta kuin Tästä asti aikaa? Ja miksi J. Karjalainen on latistettu Hän-lauluun ja Väinöön, vaikka esimerkiksi hänen uusimmat Lännen-Jukka -levynsä ovat todella hienoa ja persoonallista tuoretta tuotantoa?
No netissä musiikkikentänkin kirjo elää ja rönsyää ihan toisella tavalla kuin julkimediassa...
Olen samoilla linjoilla Booksyn kanssa: minullakin kirjablogin pitäminen ja muiden suomalaisten kirjablogien seuraaminen on lisännyt kotimaisen kirjallisuuden kulutusta. Aiemmin luin melko 50/50 suomen- ja englanninkielistä kirjallisuutta, mutta nykyään suomenkielistä ja nimenomaan kotimaista tulee luettua reilusti enemmän. Tämä johtuu varmasti hyvin pitkälti siitä, millaisia kirjoja muissa blogeissa nostetaan esiin. Bloggauksen ohella tulee myös seurattua muutenkin kotimaisen kirjamaailman kehitystä ja kustantamojen uutuuksia.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta ja kiitos kivasta blogistasi! :)
Juu siis en tarkoittanutkaan, että kirjakriitikotkaan jutuillansa varmaan kukaan "rahoiksi lyökään" tai nyt kauheasti olisi huolissaan omasta paikastaan, mutta kyllä varmasti jossain määrin on sitäkin pelkoa, että jos suurin osa lukeekin kohta vain blogistien arvosteluja, kuinka moni innostuu enää kriitikoiden jutuista. Ei varmasti nyt mikään iso tai laaja ilmiö, mutta yksi näkökulma tuokin.
VastaaPoistaEnemmänkin kyse on varmaan siitä, että kun meitä blogisteja ollaan haukuttu ammattitaidottomaksi, niin osa kriitikoista voi kokea loukkauksena heidän ammattitaitoaan kohtaan, että "tavalliset pulliaiset" julkaisevat netissä arvostelujaan jne..Vaikka missään vaiheessa tuskin kukaan meistä on edes kuvitellut olevansa minkään sortin kriitikko!!
Zephyr: kiva kuulla että teoria pätee sinunkin kohdallasi! Ja kiitos kiittämästä :)
VastaaPoistaSusa: voipi se noinkin olla. Välillä yllättävissä paikoissa tulee vihjeitä vastaan. Luin joskus syksyllä Kirkko ja kaupunki -lehden juttua Nuoren voiman liitosta. Nuoren voiman tyypit perustelivat kirjallisuuslehden julkaisua muistaakseni niin, että pitää tarjota jotain laadukastakin, etteivät kaikki mene vain nettiin lukemaan kirjajuttuja. (En nyt muista sanatarkasti.)
Hei! Jumittauduin tänne blogiisi ihan kunnolla. Tuo Esikoiskirjakerho tuntuu kiehtovalle. Itse yritän muutenkin lukea mahdollisimman paljon kotimaisia esikoisia, ovat minun lempilapsiani. Täytyypä harkita kerhoon liittymistä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKiitos kolmesta perättäisestä kommentista. :) Jumita ihmeessä enemmänkin. ;) Kerhoa tuntuu olevan helppo kokeilla, sen säännöt ovat erilaiset kuin perinteisen kerhon, ei peruuttamisten kanssa säätämisiä.
VastaaPoistaOlin juuri aikeissa kysellä Sallalta, oletko kuullut mitään Esikoiskirjakerhosta, mutta sain juuri itse sieltä meiliä: toiminta on nyt oikeasti käynnistymässä. Kivaa! En osaa yhtään veikatam, mikä on eka kerhokirja. :)
VastaaPoistaNo voih, minulle ei ainakaan tänään tullut. Ehkä tulee myöhemmin - tuskin kerholla vielä niin paljon jäseniä on, että kannattaa heitellä niitä yli laidan. :)
VastaaPoistaVoih myös täältä, en ole minäkään vielä kuullut mitään - mutta odotellaan :-)
VastaaPoistaOnkohan siellä kahden kastin lista :)
VastaaPoistaMelkoista snobahtavaa paskaa on siis tullut luettua. Ei ihmekään, että kirja-arvosteluihin ei ole paljoa luottamista
VastaaPoista