Pierre Bayard: Who Killed Roger Ackroyd?

Kuva: The New Press

Spoilerivaroitus! Tässä kirjoituksessa käsittelen avoimesti sekä Agatha Christien dekkaria The Murder of Roger Ackroyd että Pierre Bayardin kirjaa Who Killed Roger Ackroyd? Luvassa on paljon juonenkäänteiden pohtimista, joten jos ei halua spoilautua, kannattaa lopettaa lukeminen tähän!

Tämä bloggaus sopii niille, jotka ovat lukeneet jommankumman tai molemmat näistä kirjoista tai joita ei haittaa lukea juoniselostusta kirjoista, joita ei ole lukenut. Annan vielä kolmeen laskemisen verran aikaa poistua tältä sivulta:

3

*

2

*

1

Ja nolla! Selvä, kaikki tähän asti lukeneet tietävät riskit ja jatkavat lukemista omalla vastuullaan. :)

Vaikka Wikipediaa lukemalla voi spoilata itseltään dekkarin loppuratkaisun, saa sieltä myös hyviä vinkkejä jatkolukemiseksi. Maininta kirjallisuudentutkija Pierre Bayardin kirjasta Qui a tué Roger Ackroyd? herätti kiinnostukseni. Ranskantaitoni ei riitä näin vaativaan lukemiseen, mutta onneksi kirja on englanninnettu, ja sain kirjan kaukolainana käsiini. Alun perin kirja on ilmestynyt vuonna 1998.

Christien kuudes dekkari The Murder of Roger Ackroyd ilmestyi vuonna 1926 ja aiheutti kirjallisen sensaation, koska murhaajaksi paljastui kirjan minäkertoja, tohtori Sheppard. Bayard lukee kirjaa kuitenkin vastakarvaan. Hän päättelee, että tohtori Sheppard ei ollut murhaaja vaan Roger Ackroydin surmasi tohtorin sisar, Caroline Sheppard.

Kiehtova ajatus! Oliko Agatha Christie tehnyt dekkaristaan kaksoisarvoituksen? Ja kun lukevan yleisön huomio kiinnittyi rakenteelliseen kikka kolmoseen, jäikö oikea murhaaja rauhaan niin Hercule Poirot'lta kuin suurelta yleisöltä?

Bayardin kirja on kiehtovaa luettavaa muidenkin syiden kuin vaihtoehtoisen murhaajan etsimisen vuoksi. Hän käsittelee epäluotettavia kertojia, minäkertojan asemaa verrattuna kaikkitietävään kertojaan, dekkarin rakennetta ja perinteitä, viittaa muuhun kirjallisuuteen ja käyttää runsaasti tilaa psykologian ilmiöihin, kuten alitajuntaisiin vaikuttimiin, valehteluun ja harhoihin. Kirjan keskivaiheilla on minun makuuni vähän liian pitkä pätkä psykologian teoriaa, mutta muuten kirja oli todella mukaansatempaava. Siteeraan Mildly Self Defeating -blogia, jossa on myös luettu kirjaa innokkaasti: "Believe it or not, it's actually a fucking page-turner."

Bayard käyttää myös runsaasti aikaa Agatha Christien tuotannon käsittelyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjassa on paljon spoilereita myös muista Christien dekkareista. Samoin Bayard ottaa esimerkkejä muualta kirjallisuudesta. Erityisen kiinnostavasti hän käsittelee dekkarin piirteitä Sofokleen näytelmässä Kuningas Oidipus.

Mihin Bayard sitten perustaa rohkean teoriansa? Ensin hän purkaa paloiksi, miksi alkuperäinen ratkaisu on hänestä epäuskottava. Tohtori Sheppard on hänen mukaansa liian lauhkea ja tasainen - siis liian heikko luonteeltaan ollakseen Ackroydin murhaaja. Lisäksi Sheppardilla on melko kireä aikataulu murhapäivänä, mutta Poirot'n syytöksen mukaan hän ehtii keksiä ja toteuttaa sanelukoneen ajastustoiminnon hyvin lyhyessä ajassa. Sheppardin pitää myös raahata lääkärinlaukussaan Ackroydin luo sanelukone, Ralph Patonin kenkäpari ja ase, ja Patonin kengät pitää vielä palauttaa majataloon.

No, toki Christien tarinoihin kuuluu, että realismia usein hieman venytetään ja lukija suostuu hyväksymään melko uskomattomiakin selityksiä murhien toteutuksessa.

Miksi Bayard sitten epäilee Carolinea? Koska Carolinella on paljon vahvempi luonne kuin veljellään. Caroline surmaa Ackroydin suojellakseen veljeään - onhan Ackroyd saanut tietää, että tohtori Sheppard oli rouva Ferrarsin kiristäjä.

Bayardin teoriassa Caroline kuuntelee salaa veljensä ja Ackroydin keskustelua ikkunan takana. Tohtorin poistuttua Caroline menee ikkunasta sisään, surmaa Ackroydin ja palaa kotiinsa. Bayardin mukaan teoriaa tukee se, että majuri Blunt näkee naisen hahmon vilahtavan puistossa.

Tohtori Sheppard taas tekee itsemurhan kirjan lopussa, koska haluaa suojella Carolinea. Bayard kiinnittää huomiota siihen, että Sheppard ei missään vaiheessa suoraan tunnusta murhaa. Sheppardin ajaminen itsemurhaan taas tekee Bayardin mukaan Hercule Poirot'sta sadistisen murhaajan. Lisäksi Bayard tulkitsee Poirot'lla olevan mielenterveysongelmia ja pahoja harhatiloja.

Kuulostaako pöyristyttävältä? Niin ensin minustakin, mutta Bayard herättelee myös miettimään tarkemmin Agatha Christien suosion salaisuutta. Hänen dekkareissaan sosiaalisen elämän kulissit ovat kunnossa, mutta kulissien takana ihmisluonnon pimeä, tuhoava puoli ottaa vallan. Bayardin mukaan Christie muistuttaa, että jokainen ihminen voi olla potentiaalinen murhaaja.

Netistä löytyy paljon mielipiteitä Bayardin näkemystä vastaan, toki myös puolesta. Sekä tohtori Sheppardin että Carolinen kohdalla löytyy sekä syyllisyyttä tukevia että vastustavia seikkoja. Ja esimerkiksi Mildly Self Defeating ei usko kummankaan syyllisyyteen, vaan pitää todennäköisimpänä murhaajana Geoffrey Raymondia, Ackroydin sihteeriä. Tylsä selitys olisi sekin, että kirjan sisäinen logiikka ontuu ja kenenkään epäillyn kohdalle ei löydy täysin vedenpitävää selitystä murhaajana toimimisesta. Mutta sellaisen pohtimiseen ei ehkä kannata käyttää aikaa Bayardin kiehtovien kysymysten äärellä. :)

Bayardin teoriassa erityisen kiinnostavaa on Carolinen aseman tarkastelu. Caroline Sheppardia pidetään neiti Marplen esiasteena, tähän kuulemma viitataan myös Agatha Christien omaelämäkerrassa. Caroline on utelias ja juoruilunhaluinen vanhapiika, joka ottaa selvää kaikesta, mitä kylällä tapahtuu. Bayard kiinnittää huomiota siihen, että sekä poliisi että Hercule Poirot jättävät automaattisesti Carolinen pois epäiltyjen joukosta. Häntä ei kuulustella murhaillan  tapahtumista eikä hänen näin ollen tarvitse antaa alibia. Bayard tulkitsee, että Caroline Sheppard on eräänlainen Agatha Christien omakuva, ja Christie alitajuisesti petasi Carolinelle tien vapaaksi.

Yhtä kaikki, Bayard muistuttaa moneen kertaan, että kirjan "todellisuus" syntyy viime kädessä lukijan päässä, lukijan tulkintojen kautta. Ja näihin tulkintoihin vaikuttavat myös rivien välit - se, mitä kirjassa jätetään kertomatta.

Who Killed Roger Ackroyd? pitää sisällään huiman paljon muitakin kiintoisia ajatuskulkuja ja langanpäitä. Kannattaa tutustua itse, jos aihe kiinnostaa! Minä puolestani lukisin näin jännittäviä kirjallisuusteoreettisia kirjoja mielelläni lisääkin.

Lue myös nämä:
Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol. 1-2
Scott McCloud: Understanding Comics
Bill Willingham - Matthew Sturges - Mark Buckingham: Fables 13. The Great Fables Crossover