Kirjassa on vain 150 sivua, mutta luin tätä aika pitkään. Tuhti tietoannos tuli jo muutaman sivun lukemisesta, niinpä tämän kirjan kanssa kannatti soveltaa monikirjataktiikkaa. Turnbullin tyyli on kyllä nautittava - kuten sofistikoitunut britti ainakin, hän kirjoittaa sulavasti etenevää tekstiä ja viljelee myös ironiaa ja kuivaa huumoria. Ja siitä tietää lukevansa hyvää tietokirjaa, kun kirjoittaja nostaa näkyviin myös tiedon rajat: ottaa kantaa epävarmoihin tutkimustuloksiin, vajavaisiin lähdeaineistoihin tai erilaisiin tulkintamahdollisuuksiin.
Kirjassa on kaksi päälinjaa. Ensin käydään läpi historiallista ninjatietoa kronologisesti. Sen jälkeen tarkastellaan, miten ninjasta muotoutui populäärikulttuurin suosittu hahmo: salaperäinen kamppailulajien taitaja. Oikeastaan kirjan alaotsikko The True Story of Japan's Secret Warrior Cult on populistisempi kuin kirjan sisältö, sillä Turnbull purkaa taitavasti lukijan silmien eteen japanilaisten kronikoiden historiankirjoituksen ja niiden kuvaukset ninjoista. Usein nämä aikalaisraportit ovat aika kaukana elokuvien tai sarjakuvien ninjamytologiasta.
Kirjan alkupuolella käydään läpi japanilaista samurai-ideologiaa sekä Sun Tzun vaikutusta japanilaisiin sotilasstrategioihin. Voimakkaiden kunniakäsitysten määrittämän samurain rinnalla ninja näyttäytyy samuraiaatteen pimeänä puolena: salakähmäisenä likaisten keinojen käyttäjänä. Mutta itse asiassa koko ninja-sana tuntuu anakronistiselta Turnbullin kirjan perusteella. Hänen siteeraamansa japalaiskronikoitsijat käyttävät toisia termejä. Usein määritelmä "Igan miehet" riitti kuvaamaan ilmiötä, sillä Igan ja Kogan vuoristoisilta seuduilta värväytyi paljon palkkasotureita shogun-hallitsijoiden joukkoihin. Melko yleinen termi oli myös shinobi.
Tyypillinen tehtävä näille palkkasotureille oli hyökkäys piiritettyyn linnaan. Eikä tavoitteena suinkaan ollut järjestää näyttäviä karatetaisteluja, vaan yleensä tähtäimessä oli tulipalon sytyttäminen. Piiritystilanteet tuntuvat olleen varsin yleisiä, mihin tietysti on luonnollisia geopoliittisia syitä - Japanissa sotaherrat hyökkäilivät ahkerasti toisiaan vastaan, kunnes 1600-luvulle tultaessa sisällissodat laantuivat yhtenäisvallan tieltä.
1500-lukuun keskitytään kirjassa aika paljon. Turnbull kirjoittaa aikakaudesta eräänlaisena "oikeiden ninjojen" viimeisenä aikana. Mutta mielenkiintoista on, että kun olot Japanissa rauhoittuvat, alkoi ninjamyytti kasvaa. Kabuki-teatteri, kuvataiteet ja tarinat tarttuivat ninja-aiheisiin ja vähitellen palkkasoturista tuli melkoisia ihmekeinoja osaava tarunomainen hahmo... Historian käänteisiin tutustumisessa on mielenkiintoista, että hyvin tyypillisesti asiat tai ilmiöt, jotka "tuntuvat ikivanhoilta", ovatkin suhteellisen uusia tai moneen kertaan muokattuja ja väänneltyjä juttuja. Tämä pätee myös "ikivanhoja perinteitä noudattavaan ninjaan".
Turnbull valaisee ninjaintoilun tuloa länsimaihin. Käännekohta on ollut Ian Flemingin James Bond -romaani You Only Live Twice vuodelta 1964, mutta potin räjäytti kirjan elokuvasovitus vuodelta 1967.
Ninjoista kiinnostuneelle tämä kirja tarjoaa perusteellisen ja älykkäästi kirjoitetun tietopaketin. Kuvitus on runsasta, mukana on sekä japanilaista taidetta että Turnbullin valokuvia Japanista. Hienostunut ja sujuva kirjoitustyyli ihastutti - juuri tällaista hyvin etenevää ja ammattimaista tekstiä tietokirjoissa pitäisi aina olla. Kirjasta sai myös mielenkiintoisen lukuvinkin. Turnbull sivuaa loppupuolella lyhyesti Hiroo Onada -nimistä japanilaissotilasta, jonka kirja No Surrender - My Thirty-Year War vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta.
Tekstit
Vaikka Kill Billit minuun kovasti ovat kolahtaneetkin, kiinnostukseni ninjoihin ei ole vielä laajentunut ehkä kuitenkaan kirjapuolelle. Mutta taidan laittaa tämän heti meidän pikkukirjastosta kyselyyn, sillä uskon tuon miehen kiinnostuvan tästä kovastikin!
VastaaPoistaTarvittaessa tämä kirja löytyy myös Amazonista :)
VastaaPoista