 |
| Kuva: Vertigo. |
Koska osassa 11 saatiin päätöksen iso tarinalinja, hieman emmin osan 12 aloittamista. Entäs jos tämä onkin ihan huono? Väkisin venytetty jatko-osa? Vaan kovan luokan tarinankertoja Bill Willingham ei onneksi pettänyt. Ensimmäisten Fablesien äärellä vertasin tyyliä saippuaoopperaan, ja eräässä mielessä vertaus on jälleen paikallaan. Willingham heittää melko monet legopalikat sikin sokin ja ryhtyy kokoamaan niitä aivan uuteen asentoon. No näinpä pitäisi tarinaan löytyä taas aivan uusia virityksiä, kun ei voi jäädä junnaamaan vanhoja latuja. Tarinassa voi nähdä poliittisiakin vertauksia, esimerkiksi Yhdysvaltain selkkaukset Irakissa viime vuosina tulevat mieleen.
Uusi pahiskin kuvaan ilmestyy, saa nähdä kuinka kiinnostava. Enpä nyt kuitenkaan halua kovin paljon varsinaisista juonenkäänteistä kertoa, sillä Fables kannattaa nautiskella kronologisessa järjestyksessä.
Kenties kiinnostavinta antia tässä albumissa oli muutama kutkuttava intertekstuaalinen täky. Kirjalliset viittauksethan ovat sinänsä Fablesin perusainesta. Meidän maailmaamme paenneet iättömät satuhahmot ovat perustaneet oman pikku kommuuninsa New Yorkiin, ja hupia on irronnut siitä, kun seuraa miten Willingham hyödyntää lapsuuden satukirjojen sankareita modernissa maailmassa. Mutta tässä osassa oli muutamakin kohtaus, jotka oikein jäivät häiritsemään mieltä... Tunnistan... en tunnista... tunnistan... en sittenkään tunnista! Onneksi on netin hakukoneet, niin voi paikata aukkojaan sivistyksessä.
Ihmissuhdekiemurat eivät ole sarjan pääosassa, mutta merkittävässä osassa kumminkin. Tässäkin osassa suhteita luodaan ja selvitellään. Jäin miettimään satuhahmojen henkistä ikää. Monet hahmot ovat satoja, jotkut jopa tuhansia vuosia vanhoja. Silti ainakin ne hahmot, jotka fyysisesti näyttävät parikymppisiltä, tuntuvat olevan sellaisia myös henkisesti. Luulisi että satojen vuosien aikana ehtisi kehittyä myös henkisesti sen verran, että pahimmat nuorten tunnesekasotkut olisivat jääneet taakse, mutta ei. Säätöä, sekoilua ja tyhmiä päätöksiä riittää. Ensimmäinen tulkintani: tällainen ihmisluonto on, sillä jos reaalielämässäkin kypsät keski-ikäiset osaavat sössiä ihmissuhteensa mitä lapsellisimmilla tavoilla piloille, niin mikäpä ettei sama meno jatkuisi vielä viidensadan vuoden päästäkin, jos pysyisimme fyysisesti ikinuorina. Toinen tulkintani: Willingham ei ole edes halunnut kirjoittaa toisenlaista lähestymistapaa ihmissuhdesekoiluihin, koska ne ovat draamallisesti niin toimivaa ainesta ja aina kiinnostavaa luettavaa.
Tarinoiden ja Fablesin hahmojen syntymäjärjestys on askarruttanut minua ainakin Mowglin suhteen. Mowglin hahmon luominen tiedetään tarkasti, toisin kuin vaikkapa Lumikin. Rudyard Kiplingin ensimmäinen Mowgli-tarina ilmestyi vuonna 1893. Fablesissa ei tosin ole tähän mennessä näytetty Mowglia yhdessäkään kohtauksessa, jonka voisi ajatella sijoittuvan tätä varhaisemmalle ajalle. Mutta saa nähdä ottaako Willingham tämän aiheen jatkossa käsittelyyn vai oliko tämä vain yksittäinen heitto.
Vakiopiirtäjä Mark Buckingham oli kuvittamassa vain paria tarinaa. Toivottavasti jatkossa hän pääsee taas enemmän esille. Vaihtelevat piirtäjät toki muistuttavat mukavasti, että satuhahmoista riittää tulkintoja joka lähtöön, mutta Buckingham on kyllä jo vakiinnuttanut asemansa ainakin minun mielestäni. Esimerkiksi David Hahn - kuvan esimerkkiruutujen taiteilija - piirsi jotkut hahmot jopa häiritsevän erituntuisiksi kuin Buckingham.
Fables-albumeja on tähän mennessä ilmestynyt 16 kappaletta, joten en tiedä pitäisikö tässä ruveta vähitellen himmailemaan lukutahtia, että valikoimaa riittäisi pitempään... No, muutamia hyviä isojen tarinalinjojen pohjustuksia tässä osassa kyllä tuntui syntyvän, joten saa nähdä kauanko malttaa mielensä ennen seuraavaa osaa.
Tekstit
Minä sain viikolla vihdoin osat 3 ja 4, mies ehti jo kolmosta aloittamaan ja on nauranut ääneen koko aamun. Ei yhtään siis kiinnosta aloittaa ei. :)
VastaaPoistaLuin tämän vähän silmäilen vaikken uskoisikaan sinun spoilaavan. Odottelen kovasti tänne asti lukemista.
Kiva kuulla! Olen kyllä yrittänyt välttää spoilaamista, mutta joskus on tosiaan parempi olla liian varovainen. :) Mä olen päättänyt olla lukematta Fablesista mitään Wikipediasta, ettei tule spoilattua itseään. Ja jopa Goodreadsissa olen törmännyt muutamaan spoileriin, vaikka olen siellä lukenut vain niistä albumeista jotka olen itse lukenut.
VastaaPoistaOlet mennyt minusta ohi, olen jo pitempään jäänyt osaan 11. Tätä osaa ei ilmeisesti lähikirjastoissa löydy, pitäisi tilata...
VastaaPoistaJa wikejä ja muita toki vältellään, joitain mainintoja näiden tapahtumista olen kuullut mutta en osaa esimes yhtään arvioida ovatko massiivisia osia juonta vai pieniä yksityiskohtia matkan varrelta...
Kirjastosta varaamalla minäkin olen näitä lukenut - kun haluaa lukea järjestyksessä, niin ei ole kovin usein niin hyvä tuuri että just omassa lähikirjastossa olisi vapaana seuraavaa osaa. Mielelläni olen sen 50 snt maksanut varauksista. :)
VastaaPoistaItsekin olen lukenut nyt osaan 11 asti, ja nimen omaan varaamalla. Helmet on aika kätevä. :)
VastaaPoistaJatkossa olisi hauska nähdä, jos sarjaan tulisi mukaan satujen raskassarjalaisia, esim. kansalliseeposten hahmoja tai miksei vaikka jumalolentoja. Näitä on toisaalta jo aiemminkin nähty muualla, mutta silti.
Njoo, tosin useamman jumalolennon ymppäämisessä samaan seikkailuun tulee usein sellainen ongelma, että jos ne kaikki ovat maailman vahvimpia voimia, niin kukas onkaan kaikkein vahvin? Huomaan että näin vanhemmiten inhimilliset hyvikset/pahikset ovat kiinnostavampia kuin yli-inhimilliset hyvikset/pahikset. Siksikin kai Fables on ollut niin vetävää luettavaa kun vain harvalla henkilöhahmolla on rajattomia taikavoimia tms. Useimmat joutuvat pärjäämään ihan opittujen taitojen varassa.
VastaaPoistaTarkemmin pohdittuani taitaa tosiaan olla niin, että varsinkin antiikin jumaltaruja on sarjakuvissa aika tavalla ryöstöviljelty. Saattaisi olla virhe lähteä sille tielle.
VastaaPoistaMutta ehkä vähemmän tunnettujen muiden mytologioiden hahmoista irtoaisi tuoretta tavaraa. Tämä porukka voisi olla näiden "tuoreempien" satujen esi-isiä tai jotain sellaista. Beowulf, Rolandin laulu, Edda - ja tietysti Kalevala! :D Olisi huikeaa nähdä joku Väinämöinen tai Ilmarinen Fablesissa... ;)
No se olis kyllä mahtavaa! Toistaiseksi lähin osuma taitaa olla se, että Lumikuningattaren lempinimi oli Lumi. Siis Lumi eikä Snow englanninkielisessä tekstissä. :)
VastaaPoistaRolandin laulu oli The Unwrittenin kakkososassa keskeisessä roolissa, sitä voin suositella. :)