Elokuun viimeinen on virallisesti kesän viimeinen päivä. Luultavasti lämpimiä päiviä tulee syyskuussakin, mutta jotenkin syksyinen olo jo on.
Elokuuhun kuului kuitenkin hienoja lukukokemuksia. Anne-Marie MacDonaldin The Way the Crow Flies nousi lukulistalleni blogisavujen vuoksi ja kirja oli todella hyvä. Linnuntietä-nimellä suomennettu kirja taitaa olla nyt bloginosteessa - yhdeksän vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen, ei hassumpaa! Kirjan luki hiljattain myös Lumiomena, ja kommenttiketjussa moni suunnittelee kirjaan tarttumista.
Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät oli antoisa uudelleenluettuna ja nyt on mukava odottaa Jääskeläisen syksyllä ilmestyvää uutta kirjaa.
Äänikirjana kuuntelin Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti, joka oli mielenkiintoista kuunneltavaa erityisesti Kauko Helovirran upean lukemistyön ansiosta.
Sarjakuvista blogiin asti pääsi Benoît Sokalin Houkutuslintu, mainio uusi osa Ankardo-sarjaan. Yhtenä päivänä luin myös pari Tiitu Takalon albumia, mutta ne tuli luettua sellaisessa tilanteessa etten ehtinyt bloggaamaan, saa nähdä ehdinkö myöhemmin. Mielenkiintoista feministitykitystä niissä oli ja Takalo on todella hyvä piirtäjä.
Pitkin kesää kirjabloggaajilta on vaadittu pienten kustantamojen vähälevikkisten kirjojen esiin nostamista, ja oletan S. Kolan Ruususen iholla -novellikokoelman osuvan tähän määritelmään täysin. Esikoiskirjailijan eroottiset, satuja uudelleen tulkitsevat novellit olivat kuumottavaa luettavaa!
Lukupiirikirjana luettavaksi osunut David Mitchellin Pilvikartasto osoittautui kiehtovaksi ja ajatuksia herättäväksi kirjaksi kerroksellisuutensa ja kerrontatekniikkansa ansiosta.
Kuukauden huipensi Maarit Verrosen Varjonainen, joka oli todella houkuttavasti ja koukuttavasti kerrottu tarina pakenemisesta, manipuloinnista ja identiteettivääristelystä.
Syyskuussa on luvassa ainakin Helsingin sarjakuvafestivaalit. En luultavasti pääse festivaaleille ennen sunnuntaita, mutta aion tehdä ohjelmavinkkauskoosteen tässä lähipäivinä. Tuossa tapahtumassa kannattaa käydä tutustumassa mielenkiintoiseen sarjakuvatarjontaan!
Elokuuhun kuului kuitenkin hienoja lukukokemuksia. Anne-Marie MacDonaldin The Way the Crow Flies nousi lukulistalleni blogisavujen vuoksi ja kirja oli todella hyvä. Linnuntietä-nimellä suomennettu kirja taitaa olla nyt bloginosteessa - yhdeksän vuotta suomennoksen ilmestymisen jälkeen, ei hassumpaa! Kirjan luki hiljattain myös Lumiomena, ja kommenttiketjussa moni suunnittelee kirjaan tarttumista.
Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät oli antoisa uudelleenluettuna ja nyt on mukava odottaa Jääskeläisen syksyllä ilmestyvää uutta kirjaa.
Äänikirjana kuuntelin Daniel Katzin Kun isoisä Suomeen hiihti, joka oli mielenkiintoista kuunneltavaa erityisesti Kauko Helovirran upean lukemistyön ansiosta.
Sarjakuvista blogiin asti pääsi Benoît Sokalin Houkutuslintu, mainio uusi osa Ankardo-sarjaan. Yhtenä päivänä luin myös pari Tiitu Takalon albumia, mutta ne tuli luettua sellaisessa tilanteessa etten ehtinyt bloggaamaan, saa nähdä ehdinkö myöhemmin. Mielenkiintoista feministitykitystä niissä oli ja Takalo on todella hyvä piirtäjä.
Pitkin kesää kirjabloggaajilta on vaadittu pienten kustantamojen vähälevikkisten kirjojen esiin nostamista, ja oletan S. Kolan Ruususen iholla -novellikokoelman osuvan tähän määritelmään täysin. Esikoiskirjailijan eroottiset, satuja uudelleen tulkitsevat novellit olivat kuumottavaa luettavaa!
Lukupiirikirjana luettavaksi osunut David Mitchellin Pilvikartasto osoittautui kiehtovaksi ja ajatuksia herättäväksi kirjaksi kerroksellisuutensa ja kerrontatekniikkansa ansiosta.
Kuukauden huipensi Maarit Verrosen Varjonainen, joka oli todella houkuttavasti ja koukuttavasti kerrottu tarina pakenemisesta, manipuloinnista ja identiteettivääristelystä.
Syyskuussa on luvassa ainakin Helsingin sarjakuvafestivaalit. En luultavasti pääse festivaaleille ennen sunnuntaita, mutta aion tehdä ohjelmavinkkauskoosteen tässä lähipäivinä. Tuossa tapahtumassa kannattaa käydä tutustumassa mielenkiintoiseen sarjakuvatarjontaan!
Tekstit
David Mitchellin Pilvikartastoa pitelin viikko sitten käsissäni, arvelin mielenkiintoiseksi ja punnitsin, ostanko ja mietin, että taidan katua, kun en osta. Pianpa törmäsin arvioosi ja kaduin. Pitäisi luottaa vaistoonsa.
VastaaPoistaMcDonald todellakin kiinnostaa, niin hienoksi se on blogeissa arvioitu! Verronenkin jäi houkuttelemaan.
Hih, vaistosi taisi olla oikeassa! :)
PoistaLinnuntien lainasin sinun ja Lumiomenan arvioiden perusteella, mutten ole vielä ehtinyt sitä aloittaa. Uskon, että siitä tulee suuri kokemus! Verronen on suuri suosikkini jo vuosien takaa. Mutta PIJ on edelleen korkkaamatta. En oikein osaa selittää miksi. Luotettavat arvioijat ovat sen kehuneet ja aiheet kiehtovat, mutta jotenkin se on jäänyt. Ehkä liikaakin jo hypetystä? Mutta jossain vaiheessa, joskus... Äänikirjoissa lukijalla on todella suuri merkitys, liiankin?
VastaaPoistaLiika hypetys tosiaan kääntyy helposti itseään vastaan. Minä onneksi hyppäsin PIJ:n kirjojen kelkkaan jo vuonna 2007. Muutaman muun kirjailijan kohdalla minullekin on kyllä tainnut käydä noin.
PoistaÄänikirjan lukija voi tosiaan joko pelastaa tai pilata kirjan!