Kuva: Raimo Raatikainen / WSOY. |
Minulla ei ollut juurikaan ennakkokäsityksiä kirjasta, paitsi että olin siinä uskossa että se kertoo suomenjuutalaisesta isoisästä joka - tattadaa - hiihtää Suomeen. Mutta täytyy tunnustaa, että vaikka kuuntelin äänikirjaa mielestäni tarkkaan, niin hiihtojuttu meni minulta kokonaan ohi. Siis milloin se isoisä oikein hiihti Suomeen? Kun kirjassa minun mielestäni kerrottiin isoisän - joka oli tsaarin ajan Venäjällä sotilas - saapuvan Suomeen morsiamensa luoksi junalla. Ehkä pitäisi kysyä kirjan niin ikään lukeneelta Hannalta tarkennuksia.
Esittelytekstissä kirjaa kuvataan sukukronikaksi, mutta sellaiseksi kirja on aika episodimainen ja hajanainen. Mielestäni kirja oli hieman epätasainen, mutta parhaat palat olivat kyllä hillittömän hauskoja. Kirja on ilmeisen omaelämäkerrallinen, mutta heti alussa kertoja kieltää jyrkästi yhteydet todellisuuden kanssa. Parasta siis nautiskella kaikesta vain hyvänä tarinana.
Kohdalleni on sattunut aiemminkin pari vanhoista äänitteistä digitoitua äänikirjaa, ainakin Omatunto ja Murha Mesopotamiassa ovat olleet tällaisia. Täytyy varmaan jatkossa katsoa äänikirjan tuotantotietoja lainatessa hieman tarkemmin, sillä myös Kun isoisä Suomeen hiihti oli tekniseltä tasoltaan kehnompaa laatua kuin uudemmat äänikirjatoteutukset. Toisaalta, sekä tekstin että äänityslaadun heikkoudet pelasti pistämätön lukija Kauko Helovirta. Vuonna 1997 edesmennyt Helovirta oli vanhan polven näyttelijä, muistan nähneeni hänet ainakin Kivivuoren Oton roolissa Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla -elokuvasovituksessa. Helovirta sopii Katzin kirjan lukijaksi täydellisesti, sillä kirjassa on paljon joko vanhan mukavan ukkelin tai uteliaan pikkupojan näkökulmasta kerrottuja jaksoja. Helovirtaa kuunnellessa hahmot tuntuvat niin eläviltä ja sympaattisilta kuin tuntisi hahmot itse. Suullisen tarinankerronnan rytmitys on täydellisesti hanskassa. Helovirta vetää myös pokkana kirjassa esiintyvät saksan-, venäjän- ja unkarinkieliset dialogipätkät aivan viimeisen päälle, vaikka vaikuttaa siltä, ettei mikään näistä kielistä oikeasti ollut herralle kauhean tuttu.
Kirjan episodeissa käydään läpi juutalaisen suvun värikkäitä vaiheita. Nimihenkilö, isoisä Benno, joutuu melkoisiin seikkailuihin milloin ensimmäisen maailmansodan pyörteissä, milloin kotirintamalla. Ajallinen kaari alkaa 1800-luvun lopun Venäjältä ja päättyy jonnekin 1960-luvun Helsinkiin. Välissä kerrotaan monenlaisia muisteloita muun muassa helsinkiläisessä pommisuojassa suoritetusta ympärileikkauksesta, evakkoelämästä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Wera-vaimon urheasta Venäjän-matkasta Bennon luo ja monista isommista ja pienemmistä sattumuksista.
Vaikka Katzin teksti ei mitään elämää suurempia säväreitä aiheuttanut, oli kirja kuitenkin sen verran kiinnostava, että heräsi halu tutustua miehen tuotantoon laajemminkin. Koska tämä oli ensimmäinen Katzin kirja minulle, saan tällä opuksella 13 kirjaa täyteen Facebookin kirjallisuushaasteessa Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013. Haasteessa on siis ideana lukea sellaisten kotimaisten kirjailijoiden kirjoja, joiden tuotantoa ei ole ennestään lukenut.
Siitä on aika pitkä aika kun tämän luin mutta muistelisin että Benno (vai oliko toinen isoisä) vietiin myöhemmin Siperiaan josta hiihti takaisin Suomeen. Se oli kyllä aika sivumennen mainittu juttu.
VastaaPoistaSekalainen tarinakokoelmahan tämä oli mutta jutut olivat hauskoja ja kiinnostavia, ja luin sittemmin myös pari Katzin novellikokoelmaa ja mielessä on ollut lukea lisääkin.
Tuon Siperia-tarinan kyllä muistan! Siinähän taisi olla lentäviä porojakin...
PoistaMinulla on tämä ollut omassa hyllyssä jo vuosia, mutta en ole tullut tarttuneeksi. No, vielä joskus! Ja onnea kolmannestatoista kotimaisesta!
VastaaPoistaEi ole kovin pitkä kirja, niin että eipä tuo kovin kauaa ainakaan vie jos kokeilee!
Poista