keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Toinen lukukerta

Harjukaupungin salakäytävät piti ottaa uudelleen luettavaksi, sillä syksyllä Jääskeläiseltä ilmestyy uusi romaani nimeltä Sielut kulkevat sateessa. Olen lukenut Harjukaupungin salakäytävät marraskuussa 2010 ja kirjoitin bloggauksessani näin: "Kirja on jossain vaiheessa pakko lukea uudestaan jo senkin vuoksi, että tarinan vahvimmassa imussa luin kiireen vilkkaa harppomalla eteenpäin, ja monta yksityiskohtaa meni siinä vauhdissa varmasti sivu suun." Koska olen blogannut kirjasta aiemminkin, en ryhdy kirjoittamaan tähän mitään juoniselostusta, kannattaa kurkata vanhaa tekstiäni jos sellaista kaipaa.

Joten nytpä se "jossain vaiheessa" sitten oli. On mukava valmistautua uuden romaanin tulemiseen lukemalla kirjailijan aiempaa tuotantoa uudestaan. Lisäksi kirjojen tarinoista tulee jotenkin omempia, kun kirjan lukee moneen kertaan. Sitä paitsi olin oikeassa: monia yksityiskohtia tosiaan oli mennyt sivu suun ja nyt pystyin keskittymään kirjaan paremmin, kun ei tarvinnut hätäillä juonen selviämisen kanssa.

Kirjassa on dekkarimaisia käänteitä, varsinkin keskeisimmän mysteerin ratkeaminen oli ensimmäisellä lukukerralla huikeaa. Uudelleenlukemista aloittaessani mietinkin taas, mitä kirjat voivat tarjota toisella lukukerralla. Toimiiko kirja "lopusta alkuun": kun lukija tietää juonen keskeiset käänteet ja muistaa pääpiirteissään tapahtumat etukäteen, onko kirja antoisa kokemus myös silloin?

Kyllä on. On kirjoja, jotka ovat kertakäyttölukemista, mutta hyvät kirjat - kuten Harjukaupungin salakäytävät - toimivat uusintakierroksillakin. Itse asiassa luin kirjasta nyt jossain määrin toisenlaisen tarinan kuin ensimmäisellä kerralla. Moni yksityiskohta myös loksahti kohdalleen. Erityisen mielenkiintoista oli kirjan loppu. Kirjallahan on kaksi loppua ja painetussa kirjassa on joko blanc- tai rouge-loppu. Kustantamon nettisivuilta voi sitten etsiä vaihtoehtoisen lopun. Minulla on blanc-painos ja huomasin loppua lähestyessäni, että kahden vaihtoehtoisen lopun tapahtumat olivat sekoittuneet mielessäni. Tykkäsin kuitenkin tästä blanc-lopusta tällä kertaa niin paljon, että yritän malttaa mieleni ja olla menemättä lukemaan rouge-loppua uudestaan, että saisin pitää kirjan blanc-jälkitunnelmat. Muistelen The Unwrittenin tarinapeliä, jonka jälkeen pää suorastaan surrasi yhtäaikaisia ja silti keskenään vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja...

Kirjoitin viimeksi, että välillä lukiessa pelotti niin, ettei meinannut uskaltaa nukkumaankaan mennä. Myös tällä kerralla pelotti, mutta hieman toisella tavalla. Ensimmäisellä lukukerralla tulkitsin monia olennaisia tapahtumia kirjan yliluonnollisten ainesten valossa. Tällä kerralla luin samoja tapahtumia realistisemmin tulkiten. Ja huh - kun ihmisten pahuus ei johdukaan magiasta vaan inhimillisyydestä, pelottaa paljon enemmän.

Lisäksi hoksasin vihdoin, miksi päähenkilö Olli onkin niin hömelö ja pösilö varsinkin kirjan alkupuolella. Samoin nautiskelin Jääskeläisen jokseenkin karmaisevasta Viisikko-vääristelystä. Olennainen osa Ollin lapsuusmuistoja kun ovat "Tourulan Viisikkona" tunnetun kaveriporukan seikkailut. Vasta nyt kunnolla tajusin, kuinka viimeisen päälle Jääskeläinen kieroileekaan Blytonin lastenkirjasarjalle... Julmista käänteistä huolimatta tunsin myös häijyä nautintoa esimerkiksi Annen hahmon vuoksi. Olihan vikisevä ja pelokas Viisikon Anne ärsyttävä hahmo jo silloin, kun itse ahmimisikäisenä luin Blytonin kirjoja.

Vieläkin olen sitä mieltä, että kirjan alkupuolella on himppasen liikaa Ollin arjen tylsyyttä, mutta kirjan loppupuoliskosta sain nyt paljon enemmän irti kuin viimeksi. Osa käänteistä on sen verran villejä ja vauhdikkaita, että osasin kiinnittää avainseikkoihin huomiota vasta nyt, kun tiesin mitä odottaa. Sain uutta näkökulmaa moniin henkilöhahmoihin, erityisesti kirjailija Kerttu Karaan. Jotkut henkilöhahmojen tekoset olin tulkinnut julmuudeksi, nyt samat teot tuntuivat ymmärrettäviltä. Toiset käänteet taas olin pannut tietämättömyyden tai yliluonnollisuuden piikkiin, nyt nämä teot taas näyttäytyivät harkitun pahoina.

Kaikkea yliluonnollisuutta toinenkaan lukukerta ei silti riisunut. Lisäksi tajusin vasta nyt kunnolla, miten intensiivinen Jyväskylä-kuvaus kirja onkaan. Minulle Jyväskylä on vain päällisin puolin tuttu kaupunki, mutta Harjukaupungin salakäytävien kuvauksen perusteella voisi vaikka suunnistaa Jyväskylässä sujuvasti moniin paikkoihin.

Uusintasukellus Harjukaupungin salakäytäviin oli pelottava mutta antoisa. Eikä kestä kauaa, kun Sielut kulkevat sateessa jo ilmestyy!

14 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea tämä. Harjukaupungin salakäytävät on minunkin muistini mukaan kertakaikkisen hyvä romaani ja hauska kuulla, että se menee hienosti uudelleen luettunakin.

    Minä olen muuten lukenut vain blancin. Olen onnellisen tietämätön siitä, millaisen lopun rouge tarjoaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin olet onnistunut pysyttäytymään yhdessä lopussa! Minua uteloitti niin paljon että piti viimeksi heti perään käydä lukemassa vaihtoehtoinen loppu...

      Poista
  2. Lämmittävää tietää, että sinä (ja muutama muukin) on lukenut useampaan kertaan kirjojani, vaikka maailma on uusiakin täynnä! Kiitos suomastasi ajasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tämä on kyllä täysin itsekästä, koska minulla ylipäätään on tapana lukea hyviä kirjoja uudestaan. :)

      Poista
    2. Käheästi: "Lue mut yhä uudestaan, beibi! Lue koko yö...!" ;-)

      Poista
  3. Minä kuuntelin harjukaupungin melko tuoreeltaan varsinaisen lukemisen jälkeen äänikirjana. Toimii! Aika samoja havaintoja tein. Esimerkiksi tuo Viisikko-kuvio avautui kunnolla vasta toisella kerralla, koska ei enää tsrvinnut kiihkeästi tavoitella loppuratkaisua. Äänikirjaa muuten on hankalampi harppoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tein Kätilön kanssa samoin, eli muutaman kuukauden lukemisen jälkeen kuuntelin äänikirjan. Siinä oli loistava lukija, yhdistelmä oli kaikin puolin mainio!

      Poista
  4. Minäkin luin tämän vihdoinkin vasta nyt, kun pääsin Suomessa kirjakauppaan. Postaus tulee blogiin myöhemmin, kun kirja tulee perässä postissa. Toista loppuakaan en ole vielä käynyt tsekkaamassa :-) Olipas hieno lukukokemus, eikä vähiten siksi, että J-kylä on aika tuttu. Loistava sekoitus fantasiaa, kasvutarinaa ja dekkaria!

    VastaaPoista
  5. Olen kotoisin Jyväskylästä ja vihasin kaupunkia niin paljon, että pakenin sieltä heti ensimmäisen tilaisuuden saatuani. Harjukaupungin salakäytävät antoi sille ihan uudenlaisen hehkun. Se antoi mahdollisuuden nähdä oma kotikaupunki toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno lukuelämys siis!

      Minä olen kotoisin Kainuusta ja olisipa mukava lukea jotain nykykirjallisuutta joka sijoittuu kainuulaismaisemiin. Mooses Mentulan Mustassa timantissa hieman näin olikin, mutta ei kovin laajassa mittakaavassa.

      Taitaa olla liikaa vaadittu että joku kirjoittaisi Paltamoon sijoittuvan suuren aikalaisromaanin, mutta kyllä Kajaanin soisi esiintyvän kirjallisena näyttämönä kirjallisuudessa hieman nykyistä useammin.

      Poista
  6. Oi, siistii! Mä en tiennyt kahdesta lopusta (hei, olin äitiyslomalla 2010), mutta pitääkin heti tarkistaa, kumpi mulla on! Kirjakin pitäisi ehtiä lukea vielä ennen Sieluja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kirjan nimiölehdellä on kyllä mainittu kumpi loppu on kyseessä ja kirjan lopussa on ohje, miten vaihtoehtoisen lopun pääsee lukemaan. :)

      Poista