S. Kola: Ruususen iholla

Kansi: Aino Kola / Nordbooks.

Olen viime aikoina saanut melko paljon yhteydenottoja kirjailijoilta, jotka tarjoavat kirjojaan luettavaksi. Useimmiten joudun kieltäytymään, mutta S. Kolan ehdotukseen arvostelukappaleesta tartuin. Kola esitteli esikoiskirjansa "aistikkaita satutulkintoja sisältäväksi novellikokoelmaksi". Koska olen uppoutunut satutulkintoihin muun muassa Fablesin ja Bruno Bettelheimin parissa, ylittyi kiinnostuskynnykseni.

Esipuheessa Kola määrittelee tavoitteensa näin: "Koen nykyisen tavan esittää vanhat, monitahoiset tarinat kiiltäviksi kaunisteltuina ja paperinohuiksi hinkattuina loputtoman tylsäksi ja jopa kieroutuneeksi. Mitä opettaa se, että onnellinen loppu on ainoa vaihtoehto ja lastentekoelimet sijaitsevat suussa?"

Ensimmäisen novellin kolmannella sivulla alkoi jo kuumottaa. "Aistikas" oli hieman aliarvioiva määritelmä - heti alkuun täräytetään silkkaa seksiä!

Ohikiitävänä hetkenä parin maatessa vierekkäin pieni merenneito näki jotakin ihmeellistä: prinssin jalkojen välissä seisoi jokin komea ihmisten elin, jota prinsessa oli hyväillyt hetkeä aiemmin. Kuin kova korallihuilu meren syvyydessä.

Tämä kirja taitaakin olla siis ensimmäinen erotiikkagenren alle luokiteltava kirja tässä blogissa. Saavutus sekin! Toivottavasti kykenen puntaroimaan kirjan hyviä ja huonoja puolia suhteessa genreen...

Vaikka Ruususen iholla esitellään satujen tulkitsemiseksi, haluan korostaa että tekstilajina on nimenomaan novelli, ei satu siinä mielessä kuin Wikipedia sadun määrittelee. Novellien hahmot ovat varmasti kaikille tuttuja: Grimmin satujen, Andersenin satujen ja Topeliuksen satujen hahmoja.

Jossakin hänen laventelinvärisen juhlapukunsa uumenissa hämmentävä karvakolmio tuntui heräävän elämään, sykkivän hiljakseen prinssin liikkeiden tahdissa.

Välillä Kolan tulkinnat tuntuivat lähes pyhäinhäväistykseltä, mutta monissa tarinoissa oli mainiota huumoria mukana. Ja vaikka kokoelman alkupuolen tarinat ovat hyvin seksikeskeisiä, on mukana pari sellaistakin, joissa erotiikka on mauste ja tarina keskittyy muihin asioihin. Susivaimo kertoo Punahilkan tarinan isoäidin näkökulmasta kiinnostavalla tavalla. Kokoelman päättävä Arvet kertoo Kaunottaresta ja hirviöstä ja tuo uutta kumpaankin hahmoon. Humoristisista tarinoista oivallinen oli Alaston valta, jossa Keisarin uudet vaatteet kerrotaan hauskasti uudesta näkökulmasta käsin. Suosikkitarinakseni nousi Lyhyt onni, jossa käännetään Lumikin tarina uuteen uskoon. Tästä pisteet jo senkin vuoksi, että Lumikki on ollut 2000-luvun satutulkintojen suosituimpia hahmoja - onhan hän keskeisessä roolissa paitsi Fablesissa myös Once Upon a Time -tv-sarjassa, hänestä on tehty elokuva ja Salla Simukan Lumikki-trilogiassa hänestä on tullut myös kotimaisen nuortenkirjasarjan päähenkilö.

Prinssi tunnusteli ja hyväili Ruususen salaisinta puutarhaa antaumuksella, tuntien yhtä aikaa Ruususen liikahtelevan yhä kiihkeämmin allaan ja sukkahousujensa käyvän aivan liian ahtaiksi.

Lyhyessä sähköpostikirjeenvaihdossani Kolan kanssa tunnustin hänelle ennakkoluuloni Nordbooks-kustantamoa kohtaan. Muistissani oli Kirsin kirjanurkan Nordbooks-keskustelun ensimmäinen ja toinen kierros. Jopa kustantamon omat kirjailijat antoivat tylyä palautetta kustantamon toiminnasta. Kola vakuutti kuitenkin sähköpostissaan olevansa kirjoittajana itse kielipoliisi ja perfektionisti. Teksti onkin pääosin hyvää ja sujuvaa. On makuasia, missä menee lyyrisen erotiikan ja tahattoman huumorin välinen raja - ihmiskehon eri osille kun on vaikea keksiä loputtomiin runollisia synonyymeja...

Ammattimainen kustannustoimittaja olisi silti varmasti napannut tekstistä pois joitakin hieman töksähtäviä tai toisteisia sanavalintoja tai hionut virkkeitä paikoin sujuvammiksi. Olen kuitenkin varma, että ne jotka kokoelmasta eniten nauttivat, eivät viitsi kiinnittää liikaa huomiota kielellisiin pikkuseikkoihin. Omaa kieltään kustantamon markkinointiresursseista kuitenkin kertoo se, että kirjan markkinointimateriaalit kirjailija lähetti sähköpostin liitteenä Open Office -tekstitiedostona. Myös kirjan kansikuva ja kirjailijan pressikuva oli upotettu tekstitiedostoon.

Yhä uudestaan ja uudestaan Florestan työnsi, sukelsi, antoi ja antautui, ratsasti prinsessaa kuin valkeaa ratsuaan...

Mikäli joku on kiinnostunut tästä kirjasta, suosittelen kääntymään verkkokirjakauppojen pariin tai vaikka klikkaamaan kustantamon omaa Lisää ostoskoriin -nappulaa. En sano tätä halutakseni lietsoa kaupallista huumaa juuri tälle kirjalle, vaan siksi että tämä neuvo pätee moneen muuhunkin kirjaan. Yleisimpien kirjakauppaketjujen sisäänostolinja on niin tiukka, että myymälään hankittavien kirjojen nimikemäärä saattaa olla hyvin suppea, ja olen ihan varma että kovinkaan monen myymälän paraatipaikalta ei löydy kotimaisen pienkustantamon eroottista esikoisnovellikokoelmaa. Kirjastoihin taas suosittelen hankintapyynnön tekemistä - kuntaliitosten paineissa ja muutenkin kirjastojen määrärahoja tunnutaan leikkaavan joka puolella, jolloin kirjastotkin joutuvat supistamaan hankintojaan. Verkossa kirjaa etsivä asiakas ei joudu pettymään, mikäli kustantamolla suinkin on kirjasta painosta jäljellä. Toki suosittelen tukemaan oman lempikirjakaupan toimintaa, mikäli lähietäisyydellä on joku hyvä, laajaa valikoimaa ylläpitävä kirjakauppa.

Ruususen iholla tuotti siis minulle monia yllätyksiä, mutta kaiken kaikkiaan novellikokoelma oli piristävää, joskin välillä erikoista luettavaa. Suosittelen tähän tutustumista eroottisen kirjallisuuden ystäville.

Lue myös nämä:

Bruno Bettelheim: Satujen lumous

Bill Willingham... [et al.]: 1001 Nights of Snowfall 

Chris Claremont - Milo Manara: X-naiset