Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

Kansi: Sami Saramäki / WSOY.

Virpi Pöyhösen esikoisromaaniin Hän rakastaa minua pääsin tutustumaan jo helmikuussa WSOY:n kirjaillassa. Kirja tupsahti postiluukusta Pienen esikoiskirjakerhon jäsenkirjana. Kirjan on lukenut myös ainakin Sanna.

Pöyhönen näkyy olevan saman ikäinen kuin minä, ja vaikkei pelkkä ikä automaattisesti tarkoita samankaltaisuutta, kolahti kirja minuun heti alkuun jotenkin henkilökohtaisella ja samastuttavalla tavalla. Näin kävi siitä huolimatta, ettei elämäntilanteessani ole erityisiä yhtäläisyyksiä kirjan kahden päähenkilön kanssa. Jotain tunnistettavaa ja koskettavaakin Pöyhönen on selvästi kirjansa maailmaan saanut.

Kirjassa vuorottelee kaksi kertojanääntä. Toimittajana työskentelevä Krista virittelee salasuhteen työkaverinsa, perheellisen Harrin kanssa. Lukiolainen Kiira on palannut juuri Turkuun vietettyään vuoden vaihto-oppilaana Wyomingissa. Hän ikävöi ystäviään Wyomingissa ja häpeää vaihtovuoden aikana kertyneitä liikakilojaan. Naisten elämänkulku yhdistetään klassisella tavalla, yhteisen esineen kautta. Kiira löytää Kristan hukkaaman käsilaukun, ja vaikka hän tietää että se pitäisi viedä poliisille, hän mieluummin jäljittää laukun omistajan ja ryhtyy salaa vakoilemaan tämän elämää.

Minusta kirja kertoi ennen kaikkea siitä, millaisia tarinoita ihminen kertoo itselleen omasta elämästään. Onko "oikeanlaisen" tarinan ja todellisuuden välillä ristiriita? Ovatko ystävyyssuhteet yhtä auvoisia, rakkaus yhtä intohimoista, muistot yhtä tosia kuin haluaisi uskoa?

Sekä Kristan että Kiiran kulissit alkavat rakoilla sitä enemmän, mitä pitemmälle kirja etenee. Erityisesti Krista joutuu pudotetuksi polvilleen - lukija saa itse tulkita, kuinka paljon hän kokemastaan oppii vai oppiiko mitään. Kristalla on selvästi mielessään kaava, jonka avulla salasuhteesta saa muokattua onnellisen rakkaustarinan. Kun ei vaadi liikoja eikä painosta miestä, vaan esiintyy itsenäisenä, viettelevänä rakastajattarena, saapuu mies omasta halustaan lemmenpesään. Vai saapuuko?

Kirjassa liikutaan maantieteellisesti laajalla alueella, sillä Kiiran muistot Wyomingista kuvataan elävästi ja kiinnostavasti ja Kristan ja Harrin työmatka Japaniin on tärkeässä roolissa. Minulle Turku ei ole erityisen tuttu kaupunki, mutta sen verran olen siellä liikkunut, että kaupungin tunnelma heräsi kirjassa eloon.

Hän rakastaa minua on alle 200-sivuinen, mutta intensiivinen ja täysi kirja. Pöyhönen kirjoittaa hyvää ja elävää kieltä. Pari pientä kirjoitusvirhettä oli jäänyt siivoamatta, ja ainakin yksi "klaffivirhe" löytyi: sivulla 49 Krista ja Harri menevät mökkeilemään merenrantaan, mutta aikovat uida järvenselällä. Nämä olivat kuitenkin pikkujuttuja, sillä kokonaisuus toimi.

Lue myös nämä:
Riku Korhonen: Lääkäriromaani
Venla Hiidensalo: Mediahuora
Turkka Hautala: Salo