Sari Kaarniranta: Miesmarras

Kansi: Satu Kontinen / Myllylahti.

Sari Kaarnirannan Miesmarraksen sain kustantaja Myllylahdelta arvostelukappaleena. Pikavilkaisun perusteella kirja sisälsi pohjoissuomalaista meininkiä, joten eikun lukemaan. Kirjan on lukenut myös Jori.

Pohjoisessa ollaan kuitenkin vierailureissulla, tosin paikallisväriäkin nähdään. Miesmarras on vuorokausiromaani, miljöönä on masentavan lauha marraskuu laskettelukeskuksen vuokramökkialueella. Vässykkämäinen Vesa on lähtenyt mökkeilemään topakan Maija-vaimon kanssa. Mökille änkeää myös Maijan sisko Meiju teini-ikäisen Kira-tyttärensä ja uuden miesystävänsä Riston kanssa. Naapurimökissä lomaa viettää Jari peräti kahden naisen, Mayan ja Merjan, kanssa. Tilanteet kärjistyvät.

Kirjan alkupuolella olin hieman ymmälläni tyylilajin kanssa. Välillä mieleen tuli kesäteatterin puskafarssi tai alleviivaavasti käsikirjoitettu ja reippaasti ylinäytelty kotimainen tv-draama. Kaikki henkilöhahmot tuntuivat tykkäävän roiseista puheista. Kirjassa joko naidaan tai puhutaan naimisesta koko ajan. Sinänsä tässä ei ole mitään tavatonta, mutta välillä ristiriita ronskin vitsailun ja henkilöhahmojen muiden ominaisuuksien välillä kasvaa melko suureksi. Esimerkiksi näin kulkee kahvipöytäkeskustelu Vesan, Maijan, Meijun ja Riston mökissä:

Risto alkaa lappaa kuppeja tiskikoneeseen.

- Risto kulta, mulla on vielä kahvi kesken, Meiju sanoo.

- Eikös se ole jo ihan kylmää? Risto kysyy ja kilistelee.

- Kylmä kahvi kaunistaa, Meiju lirkuttaa ja pörhistää isoja rintojaan.

- Mutta noi meijerithän on jo täynnä, Risto sanoo.

- Katso silmiin mies, Meiju toruu naureskellen. 

- Ei sun tarvitse Risto. Kyllä mä ne korjaan, Maija sanoo, mutta Risto jatkaa astioiden ja piirakkavatien siirtelyä.

- Uskomatonta, Maija kuiskaa Meijulle, jonka hymy on leveämpi kuin sen takamus.

Kokonaisuutena Maija kuvataan kontrolloivaksi, laput silmillä kulkevaksi idyllinrakentajaksi. Yritin miettiä kaikkia tuntemiani keski-ikäisiä, tiukkapipoisia, kodinhoitohulluja naisia, mutten keksinyt yhtäkään, josta olisi oikeasti hauskaa kuunnella siskon uuden miesystävän meijerivitsejä ensitapaamisella.

Kirjan loppupuolella kärjistetyt henkilöhahmot muuttuivat kyllä kiinnostavammiksi. Melko eriskummallisessa Ristossakin on monia hyvin kuvattuja ominaisuuksia, kuten siivousfriikkiys. Samoin on houkuttelevaa seurata, miten Vesan reppana saa vihdoin kakaistua Maijalle mieltään painavat asiat. Jarin erikoinen perhekuvio avautuu lukijalle vähitellen. Ylipäätään Kaarniranta osaa aika kiinnostavasti keriä vähitellen auki henkilöidensä elämäntilannetta. Joidenkin vihjeiden perusteella oletin asioiden menevän tietyllä tavalla, mutta juoni etenikin eri suuntaan. Pakko mainita myös kirjan vihoviimeisiltä riveiltä löytyvä lyhyt mutta hätkähdyttävä kohtaus. Se piti lukea pariinkin kertaan, ennen kuin olin varma, että olin osannut tulkita lopun oikein.

Pari pientä virhettä teoksesta sattui silmään, välillä Maija paistaa "coctail-piirakoita", myöhemmin puhutaan oikeaoppisesti "cocktailtikuista". Mielestäni kirjassa kuitenkin näkyy Myllylahden kustantamossa tapahtunut sukupolvenvaihdos, eli kyllä kirja on paremmin oikoluettu ja toimitettu kuin jotkut aiemmin lukemani Myllylahden kirjat.

Lue myös nämä:
Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Mooses Mentula: Musta timantti