tiistai 14. toukokuuta 2013

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Kuva: Hannu Mänttäri &
Miika Immonen / Teos.
Oli minun vuoroni valita lukupiirikirja ja päädyin Johanna Sinisalon Enkelten vereen. Kirjasta tulikin hyvä pari André Brinkin ihmisoikeuksia käsittelevälle Terroriteolle, sillä Enkelten verta käsittelee eläinoikeuksia.

Kirja on ilmestynyt vuonna 2011 ja sitä luettiin blogeissa tuolloin paljon. Muun muassa Aamuvirkku yksisarvinen, Booksy, Morre ja Leena Lumi lukivat kirjan. Minulle tämä oli ensimmäinen Sinisaloni ja onneksi tuli vihdoin korkattua tuotanto, sillä Sinisalon kirjat ovat pitkään olleet henkisellä "pitäisi lukea" -listallani. Muistan aiemmin lukeneeni häneltä vain Muumimamman vaarallisen nuoruuden. Koska Enkelten verta oli ensimmäinen Sinisalolta lukemani romaani, liitän kirjan Facebookista löytyvään "Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013" -lukuhaasteeseen.

Enkelten verta lähestyy eläinoikeuksia ja ekokatastrofeja varsin poleemisesti, joten en ihmettele että kirja on jakanut mielipiteitä. Minuun kirja kyllä kolahti. Vaikka Sinisalo tuuttaa erityisesti eläinaktivisti-Eeron blogikirjoitusten kautta tiukkaa ja näkemyksellistä asiaa eläinten oikeuksista, ei tullut tunnetta, että kirjailija siinä omalla äänellään paasaa henkilöhahmojen kautta. Kirjassa on sukupolvien välisiä jännitteitä, vankka todellisuuspohja ja maagista realismia. Toimii!

Päähenkilö on Eeron isä Orvo, mehiläistarhausta harrastava hautausurakoitsija. Hänen isänsä Ari on vetreässä kunnossa oleva lihakarjan kasvattaja. Onko pojasta polvi parantunut vai pahentunut? Riippuu siitä keneltä kysytään. Arin näkökulmasta Eeron aktivismitoiminta on hömpötystä, mutta Orvo joutuu ainakin yrittämään ymmärtää sekä isänsä että poikansa elämäntapaa.

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, 2010-luvun loppupuolelle. Juonitasolla seurataan maailmanlaajuista uutisointia Yhdysvaltojen laajamittaisesta mehiläisten pesäautiosta, jonka seurauksena maailman ruoantuotanto on heittänyt häränpyllyä. Kun mehiläiset eivät ole pölyttämässä kukkivia kasveja, on ihminen pulassa. Myös Suomessa maatalouden tehotuottajien ja eläinaktivistien väliset suhteet ovat kärjistyneet räjähdysherkiksi.

Kirjan juonesta ei tee mieli kertoa tämän enempää, sillä Sinisalo osaa luoda kunnon jännitteen heti kirjan alkuun ja tapahtumia keritään pikku hiljaa auki. Imevään tarinaan yhdistyivät kiinnostavat henkilöhahmot, uskottavasti taustoitetut faktat ja kaunis kieli - tosin muutama sinä-passiivi särähti kielikorvaani. Tämän perusteella minun kannattaa ehdottomasti lukea Sinisalon kirjoja lisää. Onneksi hänellä on jo sen verran laaja tuotanto, että on mistä valita.

Ennakkoon tiesin kirjan käsittelevän mehiläisiä, mutta minulle oli yllätys, kuinka paljon lihan tehotuotantoa käsiteltiin. No, kirjan perusteella on taas syytä muistaa, että kannattaa koettaa lisätä kasvisten osuutta omassa ruokavaliossaan. Siihen on monta hyvää syytä.

10 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä myös. Sopivasti terävää ja häiritsevää, hyviä kummia juttuja, henkilöhahmot historioineen kiinnostavia. Odotan innolla, että pääsen lukemaan Sinisalon novellikokoelmaa, joka on ollut TBR-listallani jo kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissämme tähän suhtauduttiin vähän vaihtelevasti, enkä sinänsä ihmettele että myös blogeissa mielipidehajontaa on ollut paljon. Vaikka itse tykkäsinkin paljon!

      Poista
  2. Kirjan tunnelma palautui kyllä mukavasti mieleen, kun luin arviotasi. :) Minusta Sinisalon Linnunaivot oli samanoloinen kuin tämä; siinäkin pohdiskeltiin luonnonsuojelu- ja ympäristöjuttuja.
    Itse pidän Sinisalon kirjoissa eniten niiden "kummallisuuksista" ja myyttien käytöstä. Siksi pidin varmaan Ennen päivänlaskua ei voi ja Sankarit-romaaneista enemmän kuin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivänlaskua siis voisi seuraavaksi kokeilla. Sitä on kyllä kehuttu niin paljon, että toivottavasti ennakko-odotukset eivät nouse liian korkealle... No kokeilemallahan se selviää!

      Poista
  3. Hienoa että tykkäsit tästä, vaikka arvasinkin kyllä, että näin olisi :). Minun piti nyt oikein luntata wikipediasta, onko minulla vielä Sinisaloa lukematta: Lasisilmä, Sankarit ja se viime vuonna ilmestynyt, vaeltamiseen liittymä teos ovat vielä lukeamatta, mutta muuten kirjat ovat jo tuttuja. Suosittelen kyllä varsinkin Ennen päivänlaskua en voi -kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogiarviosi tekikin aikoinaan vahvimman vaikutuksen. :)

      Poista
  4. Heräsin vasta kuukausikoosteesta huomaamaan, että olet lukenut tämän - hyviä nuo koosteet silloin kun elää nettirajoittunutta elämää...

    Hyvä on tämäkin Sinisalon kirja, mutta minusta Linnunaivot on vielä parempi... Orvo jätti hahmona minut jotenkin kylmäksi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä siis kokeilla sitäkin! :) Jospa vaikka kesällä...

      Poista
  5. Sinisalo on upea! Tätä kirjaa en ole kuitenkaan vielä lukenut, joten hyvä tietää, että omalta lempikirjailijalta löytyy vielä korkkaamattomia hyviä kirjoja! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon tässä kesän mittaan ehtiväni muiden Sinisalon kirjojen pariin. Ja syksyllähän häneltä taitaa olla tulossa uusi kirja.

      Poista