Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto - parasta elämässä

Kuva: Zum Teufel / Turun Sarjakuvakauppa

Kiertelin viime syksynä sarjisfestarien päätelttaa mieheni kanssa, ja hän bongasi Kamalan luonnon sarjakuva-albumin. Jarkko Vehniäisen strippisarjakuva on tullut tutuksi Metro-ilmaisjakelulehdestä ja siitä on tullut mieheni suosikkeja. Hän jätti albumin kuitenkin ostamatta, joten painoin mieleeni joululahjavinkin. Annoin hänelle joululahjaksi Kamala luonto - parasta elämässä -albumin ja se olikin nappilahja. Vuoron saatuani lueskelin itsekin näitä Kärpän ja Ilveksen seikkailuja. Albumista löytyy myös Kvaakin arvio. Susa bloggasi vähän aikaa sitten jo loppuunmyydystä ensimmäisestä Kamala luonto -albumista.

Itse asiassa Kamala luonto tuntuu olevan melkoisessa nosteessa, sillä sarja alkoi ilmestyä Hesarin päivittäissarjakuvana tässä kuussa. Lisäksi Vehniäinen vei tuplavoiton Turun Sarjakuvakaupan vuoden 2012 myydyimpien albumien listalla.

Kamala luonto on perinteinen strippisarjakuva, jossa yksi strippi on tyypillisesti kolmen ruudun mittainen. Kotimaisen strippisarjakuvan menestystarinoita 2000-luvulla ovat olleet Viivi ja Wagner ja Fingerpori. Saa nähdä yltääkö Kamala luonto yhtä suureen suosioon! Edellytyksiä voisi olla, sillä vaikka stripit ovat näennäisen yksinkertaisia, niiden nauttiminen suurina annoksina ei kyllästytä vaan pikemminkin avartaa sarjan maailmaa.

Eräs strippisarjakuvan tehokeino on toisto eli samojen teemojen varioiminen eri stripeissä. Kamalassa luonnossa toistetaan mm. pieru- ja kakkahuumoria ja Kärpän ja Ilveksen suosikkipuuhan eli raatelemisen ympärille liittyviä vitseja. Lukijalla kannattaa siis olla sopivasti lapsellista huumorintajua - ainakin sarjakuvan Facebook-sivun noin 2600 tykkääjällä sitä löytyy. Meillä arkikielenkäyttöön pääsi Ilveksen pohjoisessa asuva setä, joka tuntuu olevan melko värikäs tapaus.

Itse tykkäsin siitä, miten Vehniäinen hyödyntää suomalaisia sananlaskuja sarjakuvassa. Luonto- ja eläinaiheisia sananlaskuja ja sanontoja löytyy suomen kielestä vaikka kuinka paljon ja ne muuntuvat aika hyvin toiminnallisiksi vitseiksi. Iloa irtoaa niin etanan sarvien näyttämisestä kuin älähtävästä koirasta.

Vehniäisen piirrosjälki näyttää ensivilkaisulla luonnosmaiselta ja viimeistelemättömältä, mutta mitä enemmän sitä tutkailee, sitä sujuvammalta se näyttää. Ja onhan miehellä vuosien kuvittajaura plakkarissa.

Mielenkiintoista seurata, murtautuuko Kamala luonto suurempaan suosioon. Täällä ainakin jäädään odottamaan uusien albumien ilmestymistä. 

Lue myös nämä:
Ville Pirinen: Yhesti yhes kuudennes paikas 
Reetta Laitinen: Kirjailija ja madame 
Henri Gylander: Unia ja toiveita