Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

Kuva: Kai Toivonen / WSOY.

Ah, palasin äänikirjoissa taas Agatha Christien hellään, murhantäyteiseen huomaan. Meinasin tulla äänikirjoissa jo harha-askel, kun kirjaston kaikki Christie-äänikirjat olivat taannoin lainassa. Nappasin korvikkeeksi Leonie Swannin lammasdekkarin Murha laitumella, jossa lukijana on Sinikka Sokka. Murha laitumella oli jäänyt blogikehuista mieleen, mutta minulta jäi kuuntelu kesken kolmen levyn jälkeen. Lampaista kertova tarina oli hii-daas ja toisteinen, eikä äänikirjassa voi edetä nopeutetusti, toisin kuin paperikirjassa. Niinpä paikkasin tilanteen panemalla pari Christie-äänikirjaa kirjastosta varaukseen. Ensimmäisenä kuunteluvuoroon pääsi Ruumis kirjastossa.

Lars Svedbergin ääni hyväili jälleen korviani, mutta oikeastaan tämän kirjan lukijaksi olisi voinut valita naisnäyttelijän. Rikosta selvittää neiti Marple ja kirjassa liikutaan todella paljon naisten maailmassa ja jutellaan naisten kesken. Neiti Marple tapaa englannittaria tanssitytöistä kirkkoherran rouvaan, joten olisi ehkä ollut luontevampaa kuunnella tarina naisen lukemana, vaikka Svedberg hyvä ja eläytyvä näyttelijä onkin.

Muistelen lukeneeni joitakin neiti Marplen tutkimuksia ala- tai yläasteikäisenä. Kovin kirkkaita mielikuvia ei ole, toki myös lukuisat tv-sovitukset neiti Marplesta ovat luoneet erilaisia mielleyhtymiä. Melko puhtaalta pöydältä kuitenkin tarinaa lähestyin. Neiti Marplen ystävättären kirjastosta löytyy eräänä aamuna salaperäisen blondin ruumis. Tutkimukset etenevät läheiseen hotelliin, jossa kesää viettää erikoislaatuinen ja varakas seurue. Lähistöllä vaikuttaa myös epäilyttävän kiero elokuvamies.

Christie korostaa mainiosti neiti Marplen kaksoisroolia: häneen suhtaudutaan välillä höpsönä vanhapiikatätinä, välillä terävänä etsivänä. Aivan kuten Hercule Poirot'kin, myös neiti Marple pystyy tekemään hämmästyttävän pitkiä päättelyketjuja mitättömien yksityiskohtien perusteella. Tykkäsin kirjassa myös siitä, miten Christie onnistuu kääntämään mustan valkoiseksi - asiat eivät taaskaan ole aina sitä, miltä näyttävät.

Myös miljöökuvaus ja ajankuvaus viihdyttivät, mutta kokonaisuutena Ruumis kirjastossa oli ehkä himppasen vähemmän mukaansatempaava kuin Christien parhaat dekkarit. Mutta taatun luotettavaa kuunneltavaa tämäkin tarjosi!

Lue myös nämä:
Pierre Bayard: Who Killed Roger Ackroyd?
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Agatha Christie: Kuolema Niilillä