Toukokuun luetut

Toukokuu alkoi retkellä Forssan Kirjalöytö Outlet -tapahtumaan. Olen seurannut mielenkiinnolla kuulumisia tapahtuman Facebook-sivulta. Tänään tapahtuma päättyi, ja Kirjalöytö Outletin kotisivulla kerrotaankin, että tapahtuma oli menestys. Mainiota! Tiedotteen perusteella voi päätellä, että järjestäjä aikoo ottaa tapahtuman uusiksi ensi vuonna.

Toukokuun lukemistossa alkukuun vietin Milla Keräsen Sisilian ruusun parissa. Vaikka kirja ei täysin ongelmaton ollut, on kirjan vahva tunnelma jäänyt mieleen.

Craig Thompsonin tuhti sarjakuvaromaani Habibi taas oli vuoden 2012 parhaita elämyksiä. Tätä suosittelen kaikille!

Minilomailin Virossa ja kävin tutustumassa myös Pärnun kirjastoon. Näin jälkikäteen voi tunnustaa, että kävi niin harvinaisesti että unohdin matkakirjan kotiin! Piti Tallinnaan päästyä ostaa kaupan lehtihyllyltä National Geographic ja se tulikin reissun aikana luettua melkein kirjain kirjaimelta... Juuri tuollaisia tilanteita varten pitäisi kai omistaa lukulaite, jossa olisi valmiiksi ladattua lukemistoa... No toivon hankkivani sellaisen tämän vuoden aikana!

Jaoin myös kokemuksiani Google AdWords -käytöstä. Yhden äänikirjankin ehdin saada loppuun, eli vanha tuttu Agatha Christie viihdytti minua jälleen, vaikka äänitystuotantonsa puolesta Murha Mesopotamiassa ei aivan yhtä tasokas ollut kuin tähän asti kuuntelemani Christiet.

Yksi kirja jäi kesken: Aki Ollikaisen Nälkävuosi. Olin etukäteen siinä käsityksessä, että kirja tempaa minut yhtä vahvasti mukaansa kuin suurin piirtein kaikki muutkin, jotka tähän ovat tarttuneet. En muista lukeneeni tästä mitään lyttäävää, tätä ovat kehuneet sekä Hesari että blogit. Mutta minulta tämä jäi kesken. Tartuin toiseen kirjaan siinä vaiheessa, kun huomasin itsessäni tutut oireet: halusin lukea, mutta keskeneräinen kirja eli Nälkävuosi ei houkutellut tarttumaan.

Voi olla, että kyseessä oli vain sopimaton ajankohta, ehkäpä kokeilen Nälkävuotta joskus rauhallisempana ajankohtana uudestaan. Nyt luin tätä melko pätkittäin, mikä ei lyhyelle kirjalle selvästikään ollut eduksi, kun piti aina "käynnistyä" uudelleen. Lisäksi kirjan alkupuolella oli pari sinänsä melko vähäistä juttua, jotka kuitenkin saivat lukemiseni töksähtäen pysähtymään.

Kirjan alkupuolella kuvataan 1860-luvun helsinkiläisbordellielämää, ja hätkähtäen tajusin, että Aki Ollikainen on ihan satavarmasti käyttänyt lähteensä ja inspiraationa Antti Heikkisen väitöskirjaa Rahasta - vaan ei rakkaudesta. En missään tapauksessa tarkoita suoraa kopiointia, vaan sitä, että en muista toista tilannetta, jossa lähdemateriaali olisi paistanut fiktion tekstistä läpi yhtä selvästi. (Ehkä en kovin usein ole lukenut niitä kirjoja, joita kirjailijat taustatutkimuksissa hyödyntävät...) Tämä havainto jotenkin etäännytti.

Lisäksi kielessä oli pieniä epätäsmällisyyksiä, joita unohduin miettimään. Minkäs sitä itselleen mahtaa silloin, kun kielinipo-ominaisuuteni jyräävät. Ollikainen kirjoittaa esimerkiksi näin: "Viima tuivertaa oven ulkopuolella kuin nälkäinen susilauma." Juujuu, tuulen ulina ja suden ulvonta varmasti voivat muistuttaa toisiaan, mutta kuinka susilauma tuivertaa? Tuuli tuivertaa, eivät sudet.

Mutta kirjasta kiinnostuneille voin ilokseni muistuttaa, että suurin osa muista kirjaan tarttuneista bloggaajista on vähintään pitänyt Nälkävuodesta ja moni suorastaan suitsuttaa kirjaa. Kannattaa siis vilkaista vaikka Kirsin, Karoliinan, Sannan, Jaanan, Minnan, Jorin, Morren, Amman ja Booksyn mielipiteet.