maanantai 7. toukokuuta 2012

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Kuva: Gummerus.
Kun Morre luki Sisilian ruusun, hän joutui miettimään miten ennakko-odotukset vaikuttavat lukukokemukseen. Ja kun minä ryhdyin lukemaan Sisilian ruusua Morren blogiarvion ja kommenttiketjun luettuani, jouduin miettimään samaa, tosin "kakkoskierroksen" vinkkelistä. Sillä vaikka kenenkään bloggaajan mielipide ei ole jumalansanaa, olen jo jonkun verran oppinut lukumakuni yhteneväisyyksistä ja eroista muiden pitkän linjan bloggaajien kanssa. Mitä historiallisiin viihderomaaneihin tulee, soudamme Morren kanssa usein samoilla vesillä.

Morre kuvaa odottaneensa jonkinlaista "uutta Kaari Utriota", ja tismalleen samantapainen ennakko-odotus minullakin oli. Mutta hänen blogiarvionsa perusteella Sisilian ruusu ei ollut mitään sinne päinkään, vaan sen sijaan siltä kannattaa odottaa kaunista, kuvailevaa kieltä ja niukkoja tapahtumia. Ennakko-odotuksia viritti uuteen uskoon vielä keskusteluun osallistunut Katri, joka vinkkasi Sisilian ruususta löytyvän myös aikamatkailua. Myös Maria ja Jossu ovat ehtineet kirjan lukemaan.

Ja näin ennakko-odotukseni olikin myllätty uuteen uskoon. Miltä Sisilian ruusu tämän jälkeen tuntui?

Luin kirjaa melko hitaasti ja kauan, vaikkei tämä mitenkään paksu ole, 300-sivuinen. Eräs syy hitauteen oli kirjan kieli. Milla Keräselle pisteet kielenkäytöstä - kielenkäyttö oli mielestäni todella kypsää, rytmi oli hyvä, kieli oli kaunista ja hyvää. Rauhallisen rytmin ja runsaan kuvailun vuoksi kirjaa ei tehnyt mieli ahmia liikaa kerralla, vaan kun oli lukenut jonkun matkaa, oli luontevaa jättää vähän makusteluaikaa ennen lukemisen jatkamista.

Toinen syy hitauteen on vähän negatiivisempi. Vaikka kirja kuvailee intensiivisesti sisilialaisen Rosalian elämää 1200-luvulla, mietin jonnekin kirjan puoliväliin asti, miksi Rosalian tarina kerrotaan. Mikä on ollut tavoitteena? Kuvata itsenäisyyttä kaipaavan naisen ajatuksia ja tunteita sellaisena aikana, jolloin itsemääräämisoikeus on ollut hyvin vaikeasti saavutettavissa? Vai onko tämä rakkaustarina - rakkaus ei kuitenkaan tuntunut pääpainona olevan, vaikka keskiössä onkin Rosalian ja salaperäisen "enkelin" yölliset kohtaamiset puutarhassa. Vai aikamatka-ajatuksella leikittelyä? Onko tarkoitus eläytyä mahdollisimman uskottavasti 1200-luvun sisilialaiselämään? Tai onko tämä vain kolmesataa sivua ehkäisyvalistusta?

Osuin näine mietteineni Iloksi muuttuu -blogiin, jossa pohdittiin romaaneista puuttuvaa jännitettä. Tunnistan jotain samaa omassa lukukokemuksessani Sisilian ruusun parissa. Minulle jäi epäselväksi, miksi Rosalian tarina kerrotaan. Puoliväliin asti tuntui siltä, että kirjan olisi voinut lopettaa kesken milloin hyvänsä ja siitä olisi jo saanut sen, mitä sillä oli annettavana - kauniin kielen ja eläytyvän kuvailun. Mutta puolivälissä sentään Rosalian ja enkelin säpinät saivat sen verran vauhtia, että minussa heräsi halu lukea kirja loppuun, että saisin tietää mitä tapahtuu.

Tarinan sijoittaminen historialliseen miljööseen vaatii uskottavuutta, ja siinä Keränen mielestäni onnistuu. Tarkkailin myös kielen toimivuutta: koska 1200-luvun Sisiliassa ei puhuttu suomea, täytyy suomeksi kirjoitetussa tarinassa kielen toimia ristiriidattomasti historiallisen miljöön kanssa. Tämä onnistui, Rosalian kertoma tarina tuntui uskottavalta. Yksi pieni virhe osui silmään: eläintarhassa norsu vetelee ruoaksi heinäpaalia, mutta epäilen ettei paalauskoneita ollut tuohon aikaan vielä käytössä...

Kieli ei myöskään tunnu siirappiselta, mikä on saavutus sekin, koska tässä on paljon rosmariinin tuoksua, sokeroituja manteleita, riikinkukkoja ja mustia kiiltäviä hiuksia. Omaperäisyyttä siis löytyy. Jäin miettimään tuota kaipailemaani jännitettä. Enhän minä suinkaan edellytä kaikilta kirjoilta vahvaa juonivetoisuutta - olihan esimerkiksi Pussikaljaromaani täysin kielen varassa toimiva kirja, jossa oli minimaalinen juoni. Vaikuttavatko ennakko-odotukset kuitenkin - jos tarttuu kirjaan, jossa nainen rakastuu historiallisessa ympäristössä, siltä odottaa tietynlaista tarinaa kenties enemmän kuin jonkun muun aiheen ollessa kyseessä?

Tuli mieleen sellaista, että entä jos joku taitava juonenpunoja ja tarinankertoja tekisi synopsiksen ja Milla Keränen kirjoittaisi sen pohjalta kirjan. Keräsen kaunis kielenkäyttö ja eläytyvä kuvailu voisivat päästä oikeuksiinsa, jos tarina olisi motivoitu pikkuisen Sisilian ruusua paremmin. Tai sitten olen vain vähän tyhmä enkä tajua tämä kirjan pointtia.

Tämän kirjoitettuani oli pakko etsiä netistä lisää arvioita Sisilian ruususta ja tarkistaa, kuinka erilaisia tai samantapaisia tulkintoja muualla on tästä tehty. Ainakin Turun Sanomissa ja Pohjalaisessa kirja on arvioitu.

Gummeruksen sivulta näkee myös, että Sisilian ruusu on julkaistu myös sähkökirjana. Hyvää panostusta, seuraan mielelläni sähkökirja-asioita vaikkei minulla vielä lukulaitetta olekaan. Hintaa ei kustantamon sivulta löytynyt, joten tsekkasin Elisa Kirjan hinnoittelun. Sähkökirjana tämä maksaa 21,90 euroa - mikä kyllä kuulostaa aika kovalta hinnalta kun kyseessä on tiedosto... Kukahan kustantamo uskaltaisi kokeilla sähkökirjojen hinnoittelua tuntuvasti paperikirjoja halvempaan hintaluokkaan?

17 kommenttia:

  1. Nyökyttelen tälle arviolle. Keräsen isoin vahvuus oli ehdottomasti kieli. Ja se on tietysti iso asia!
    Juuri tuo siirappisuus kielen osalta puuttui ja lopputulos oli oikeastikin aistikas :)

    Mutta oikeassa olet myös siinä, ettei tarinan pointtikaan tahtonut tulla selväksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Keräseltä joskus tulee toinen kirja, niin kylläpä sen voisi tsekata ihan siitä ilosta, että näkisi ovatko vahvuudet ja heikkoudet siinäkin samat!

      Poista
  2. Oli mielenkiintoista lukea teidän molempien arviot (ja myös Morren kommenttilaatikko)! Kirjan miljöö ja aihepiiri ainakin kuulostavat mukavan omaperäisiltä kotimaisen kirjallisuuden kentässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä on jotain aivan muuta kuin keskiluokkaisten perheongelmien ruotiminen!

      Poista
    2. Tai oikeestaan onhan tässä paljon niitäkin, mutta eri miljöössä kuin nyky-Suomessa...

      Poista
  3. Tuosta hinnoittelupolitiikasta sen verran, että en varmasti maksa 22 euroa tuntemattoman tekijän kirjasta. 5 euroa sen sijaan menisi. Kukakohan tosiaan uskaltaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai edes myyttisen 9,90 hintaan!

      Poista
  4. Olipa kiinnostava ja monipuolinen arvio. Toit hienosti esiin sekä kirjan hyviä puolia että puutteita. Minusta on esim. kiva tietää etukäteen, jos jonkun mielestä kirja on alussa tuntunut hiukan raskaalta ja piristynyt sitten jossain vaiheessa, niin tiedän itsekin, missä vaiheessa odottaa mitäkin ;)

    Minä aion lukea kirjan pian, minua kiinnostaa tietenkin kovasti jo ihan Italian kuvaus. Tykkään historiallisista romaaneista genrenä, joten mielestäni on ollut paikallaan, että sekä sinä että esim. Morre olette varoittaneet, ettei tämä ole aivan tyylipuhdas historiallinen romsku, siten tietää laajentaa odotushorisonttia :)

    Ja joo, minäkin odotan tuota e-kirjojen hintojen alennusta. Olen kyllä ostanut Nookiini paljon uutuuskirjoja, mutta pokkariversioiden odottaminen tulee yhä niin kovin paljon halvemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei alku varsinaisesti raskaalta tuntunut, enemmänkin oli sellainen "ihmettelen minkä vuoksi tämän lukemista pitäisi jatkaa" -olo. :)

      Poista
  5. Vanhoja Utrioita selaillessa (meinasin vähentää kirjoja taas, mutten sitten näitä raskinutkaan kun ovat mieheni ostamia ja siksi harvinaisia muistoja minulle)tuli mieleen, että kirja nimi on ainakin houkutteleva ja muutenkin tämä kirja pitänee laittaa lukulistalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä kokeilla kannattaa, selvästi tästä(kin) eri ihmiset löytää vähän erilaisia asioita!

      Poista
  6. Anonyymi10.5.12

    Sähkökirja tuskin ihan heti halpenee, sitähän ei arvonlisäverotusmielessä edes katsota kirjaksi, joten arvonlisäverokin on perinteistä kirjaa korkeampi. Suomen haasteena ovat myös pienet markkinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä suomenkielisille sähkökirjoille olisi laajemmat markkinat kuin suomenkielisille paperikirjoille, koska varmasti moni ulkosuomalainen ostaisi mielellään suomalaisia sähkökirjoja nopeasti ja edullisesti. Ja kyllähän suomea yllättävän paljon opetetaan ulkomaisissa yliopistoissa, nämä suomen opiskelijat voisivat varmasti hankkia muutakin suomenkielistä harjoitusluettavaa kuin tekijänoikeusvapaita klassikoita.

      Poista
  7. Pärskähdin tuon paalimainintasi kohdalla, mutta totta, hankalaahan se historiallisen miljöön kuvailu on ja jäisi luultavasti itselläni ihan puolitiehen. Harmi että kirjasta puuttui jännite, huomaan itse arvostavani terävää juonta tosi vahvasti edelleen. Minulle hyvissä kiroissa pitää olla myös tarina, ei vain kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tarinankertoja ottaa lukijansa ruuvipihtiotteeseen eikä päästä irti... esimerkiksi Fablesin parhaat jaksot ovat huikeaa tarinankerronnan taikaa. Luin muuten just äskettäin jostain Mauri Kunnaksen haastattelun, jossa hän kertoi kaipaavansa kirjoilta nimenomaan hyviä tarinoita ja vähän moitiskeli tämän hetken kirjallisuudesta löytyvän liikaa "löysästi kerrottuja kasvukertomuksia" tms. Ei siis välttämättä ole sanatarkka lainaus kun en muista missä tämä tuli vastaan.

      Poista
  8. Minullekaan tämä kirja ei oikein auennut. Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä kirjasta.

    Tuosta e-kirjasta. Olen samaa mieltä, että ne ovat kovin kalliita, siihen nähden, että ne todellakin ovat vain tiedostoja. Mutta ongelmana on tosiaan arvonlisävero. Näitä tiedostoja ei katsota kirjoiksi ja siten alv ei ole 9% niin kuin kirjoilla, vaan 23%. Se tekee melkoisen eron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin epäreilulta kuulostaa nämä eri julkaisumuotojen alvit... mutta ei kai tähänkään mitään yksiselitteisen yksinkertaista ratkaisua ole. Vai mahtaako olla?

      Poista