Kirjojen keräilystä

Viime aikoina kirjablogeissa on ollut hyviä keskusteluja kirjojen ostamisesta, keräämisestä ja hamstraamisesta. Aiheen aloitti Aamuvirkku yksisarvinen vertaamalla hauskasti muoti- ja lifestylebloggaajien ja kirjabloggaajien kulutustottumuksia. Keskustelussa määriteltiin, että kirjakeräilijä suurin piirtein tietää, mitä hänellä on hyllyssä, mutta kirjahamstraaja ei aina tiedä. Aiheeseen tartuttiin myös Kirsin kirjanurkassa, ensin sosiologikatsauksessa ja sitten pyrkimyksessä rajata oma kokoelma sataan kirjaan. Myös Kirjakko pohti hamstrausta ja sadan kirjan rajausta.

Minä olen onneksi edelleen keräilijä, en hamstraaja. Hyllymetrejä kotoa löytyy taatusti vähemmän kuin monella muulla: minulla on kaksi kuuden hyllyn korkuista kirjahyllyä ja yksi yhden hyllyn sarjakuvahylly. Kirjojen kiertokulku on jatkuvaa: viimeksi tällä viikolla vein muovikassillisen kirjoja työpaikan pöydän alle odottamaan, että ehdin viedä ne divariin, toisen kassillisen panin miehen mukaan kierrätettäväksi. Siitä huolimatta minulla on hyllyssä kirjoja, jotka omistan kahtena, kolmena tai jopa neljänä kappaleena. Mitäs järkeä tässä on, eikö kannattaisi panna tuplakappaleet kiertoon, jotta tilaa vapautuisi uusille kirjoille?

No EI! Keräilykohteet ovat keräilykohteita ja niille varataan parhaat paikat hyllyistä. Esittelen tässä vähän keräilysaaliitani.

Otava julkaisi uuden painoksen Tiarnia-sarjasta alkuvuonna, ja pakkohan se oli mennä ostamaan. Tiarnia-runot ovat minulle tosi tärkeitä. Kirjarivissä toisena oikealta on vuonna 1997 ostamani Tiarnia-sarja, jota olen lukenut sikapaljon. Ensimmäisenä vasemmalla on Saarikosken kaikkien runojen Runot-kokoelma, jossa toki myös on Tiarnia-sarja mukana. Keskellä näkyvät ohuet kirjat ovat nettidivareista hankkimani Hämärän tanssit, Tanssiinkutsu ja Tanssilattia vuorella, siis Tiarnia-sarjaan kuuluvat kokoelmat alkuperäisinä yksittäispainoksina. En ole jahdannut ensipainoksia, minulle ovat kelvanneet myöhemmätkin painokset. Yksi keräämisen ilojahan on asettaa itselleen uusia tavoitteita: voisihan sitä ruveta keräämään ensipainoksia, tai vaikka signeerattuja ensipainoksia, jos haluaisi haastetta.

Uusinta turkoosikantista Tiarnia-painosta olen lueskellut jonkun verran, ja kiva että Otava on panostanut painoksen ulkoasuun. Aika miellyttävä fonttikin on painokseen löytynyt, tuntui virkistävältä lukea tuttuja runoja uuden "tuntuisina". Mukavasti Otava on muutenkin pitänyt esillä Saarikosken 75-vuotisjuhlavuotta: nimikkokirjoituskilpailuun tuli yli 1200 käsikirjoitusta.

Hugo Prattin Corto Maltese -sarjakuviin tykästyin jo lukiolaisena, joskus siinä peruskoulun ja lukion taitteessa kun sarjakuvalukumakuni laajentui Marveleista taidesarjakuvaa kohti. Ekat Corto-albumini olen ostanut 1990-luvulla. Enpä olisi silloin arvannut, että ostokset tulevat säilyttämään arvonsa ja jopa kasvattamaan arvoaan huiman hyvin. Corto-suomennokset ovat rahallisesti olleet parempi sijoitus kuin moni pörssiosake, pienemmässä mittakaavassa tosin, koska sarjakuvaan sijoitetaan yleensä kymppejä eikä tonneja. 1990-luvulla uusi albumi maksoi joitakin kymmeniä markkoja, paksusta Corto Maltese Etelämerellä -albumista muistan maksaneeni Paltamon kirjakaupassa noin 120 markkaa. Nykyään monesta Cortosta saa Huuto.netissä maksaa 50-100 euroa.

Vaan eihän näitä rahan vuoksi kerätä, ja jälleenmyyntiarvo on minulle käytännössä merkityksetön, koska en tietenkään aio näitä myydä! Hyvien tarinoiden vuoksi näitä olen hankkinut. Corto-suomennosteni kokoelma ei toki ole täydellinen, mutta melko kattava se alkaa olla, ja hykertelin tyytyväisenä muutama viikko sitten kun vihdoin sain Huuto.netistä alkuperäisen Corto Maltese Samarkandissa -albumin, josta maksoin 74 euroa. Taitaapa olla ylipäätään kallein hinta, mitä olen mistään kirjasta maksanut. Perustelin ostosta itselleni sillä, että olen vaihtanut ja myynyt roskakatoslöytöni sarjakuvia tähän mennessä jo yli 70 eurolla, joten tämä ostos oli tavallaan "ilmainen"... ei kuulosta yhtään selittelyltä, eihän?

Huutisostokseni oli kuitenkin vasta kolmas versio hyllyyni päätyneestä Corto Maltesen Samarkand-seikkailusta. Joskus vuosi sitten kyllästyin Samarkandin vaikeaan saatavuuteen, ja tilasin Amazonista ranskankielisen mustavalkoalbumin La maison dorée de Samarkand. Ajattelin, että olenhan minä lukenut ranskaksi Asterixiakin, ja koska olen Samarkand-seikkailun lukenut kirjastolainana, päätin että kyllä ranskankielinen kelpaa jos suomenkielistä ei kerran saa. Samoihin aikoihin tuli tieto, että Jalavalta on tulossa uusi painos Samarkandista. Se ilmestyi viime syksynä nimellä Samarkandin Kultainen talo. Siitä tein arvion Kvaak.fi -foorumille, ja arviossa käynkin hieman läpi eroja väripainoksen ja mustavalkopainoksen välillä. Joten ei ollut kovin yllättävää, että mustavalkoisen Samarkandin hinnat eivät Huuto.netissä juurikaan pudonneet, vaan keräilijäfriikit - kuten minä - haluavat selvästi edelleen kokoelmiinsa myös alkuperäisen mustavalkoisen suomennoksen.

Muita tarkoituksellisia kaksoiskappaleitani ovat ainakin Kaari Utrion Haukka, minun rakkaani ja Mika Waltarin Johannes Angelos. Mitäs keräilykohteita teiltä löytyy?