Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa Snellman ruoskii niin viiltävästi, että kiemurtelin. Alkuosa on puhdasta vittuilua. Kenelle? Varmaan aika monellekin taholle, mutta erityisesti eräälle bloggaajien joukolle.
Täsmennän hieman. On paljon kirjailijablogeja, esikoiskirjailijablogeja ja kirjoittajablogeja. Useimmat ovat varsin asiallisia. Mutta on myös sellaisia kirjailija- tai kirjoittajablogeja, joissa olen nähnyt lähes pakkomielteenomaista toistuvaa kirjoittelua jonkun toisen, tunnetun ja menestyneen kirjailijan sanomisista tai tekemisistä. Ja on niitä, joissa ei tunnu olevan niin väliä, kirjoittaako kirjastaan niin hyvän kuin mahdollista, tärkeämpää olisi saada runsaasti markkinointinäkyvyyttä, niin keskinkertaisemmallakin kirjalla pärjäisi. En ryhdy tähän laittamaan linkkejä, en halua vihaisten kirjoittajabloggaajien palauteryöppyä. Ja olenhan aiemmin ottanut kantaa esikoiskirjailijablogeihin esimerkiksi Sapfo-kirjoitukseni lopussa. Sitä paitsi mielestäni kirjan Ivana B. ei ole tunnistettavasti yksi yhteen kenenkään suomalaisen kirjoittajabloggaajan kanssa. Hirmuisesti palasia hänessä kyllä on monelta tunnistettavalta taholta - myös jo julkaisseilta ja mainetta niittäneiltä kirjailijoilta.
Kas tällainen on Ivana B., joka haluaa menestyväksi ja myyväksi tähtikirjailijaksi:
"Ivana B. listaa blogissaan kirjailijan ammatin varjopuolia – niin, sen lisäksi että pitäisi tavata minun kaltaisiani sivistyssanoja suoltavia tyylitajuttomia umpisuolia.
Varjopuolia on se että pitäisi ilmeisesti, ehkä, kahlata läpi muutama kirja. Lohdun sanat hän keksii heti itsekin: googlaamalla ja wikipedikoimalla löytää kyllä tiivistelmiä ja referaatteja ihan kaikesta, niin että voi sopivissa tilanteissa vilautella aivopoimuosastoakin."
Vaan osuu Snellman muihinkin maaleihin - jos kirjailijaihanteeksi ottaa vaikka omien kirjojensa kansissa poseeraavan Liza Marklundin, eikö Ivana B:n taktiikka ole ihan järkevä?
Ivana B. oli erinomaista rinnakkaisluettavaa Venla Hiidensalon Mediahuoralle. Siinä missä Mediahuora kertoi toimittajasta, joka joutuu puristamaan haastateltavistaan mahdollisimman paljon tunteita ja onnellisia loppuja, ovat Ivana B:n kaksi hyvin erityyppistä kirjailijaa saman mediabarrikadin toisella puolella. Kertoja, nimettömäksi jäävä keski-ikäinen kirjailija kaihtaa tosi-tv:n tyylistä mediahypetystä ja henkilöbrändäystä, kun taas Ivana B. ratsastaa kaikin keinoin julkisuuteen.
Harmikseni tiukka tykitys vähän hyytyi kun siirryttiin kakkos- ja kolmososaan, sillä niissä kertojaminä käyttää paljon aikaa kuvaillessaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Olen Snellmanin nostalgiatekstejä lukenut jo sen verran, että Helsingin katujen porttikonkien ja yliopiston opintopiirien kuvailu tuntui jo aika nähdyltä. Olin myös olettanut kirjan siirtyvän vähän enemmän konkretiatasolle, sillä kirja alkaa keski-ikäisen kirjailijan kirjeillä terapeutille. Mutta samat terapeuttikirjeet jatkuivat läpi kirjan, välillä oli muisteloita. Lopussa oli sentään yllätyspaukku, tosin jopa minä olin vihjeiden perusteella osannut uumoilla, mistä on kyse.
Jälkipuolen pikku lässähdyksestä huolimatta kokonaisuus kantaa, sillä tällaiselle lukutoukalle on kirjassa paljon osuvia ja pirullisia huomiota kirjan ja kirjabisneksen tilasta Suomessa 2010-luvulla. Miksi ihmeessä media rynnistää silikonitissimissukoiden tekemisten perässä mutta karsii kulttuuritoimitusten resursseja? Miksi lukijoita tunnutaan pitävän typeryksinä, joille pitää syöttää kirjat kurkusta alas valmiiksi pureskeltuna mössönä, mielellään hyvinbrändätyn ja hyvännäköisen kirjailijan poseerauskuvan kylkiäisenä? Miksi ihmiset, joiden mielestä suomea ei tarvitse osata kirjoittaa kauhean hyvin, hinkuvat kirjailijoiksi ja vieläpä dissaavat niitä kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa ja jotka ovat jopa osoittaneet yleissivistystä kirjoissaan? Pitäisikö kirjoja vaan ostaa kuin krääsää, ilman että ostosta olisi tarkoituskaan lukea?
Puuuuuh. Näköjään provosoidun, kun Anja Snellman provosoi.
Tekstit
Aahh!! Sormiani viiltää ja kihisee, kun odotan sopivaa väliä tarttua tähän!
VastaaPoistaJos joku, niin Snellman taatusti osaa kettuilun jalon taidon.
Tästä oli arvio lehdessä, en siitä niin kiinnostunut, mutta ehkä pitää tämä laittaa lukulistalle.
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta, laitan muistiin.
VastaaPoistaKuulostaapa tosi hyvältä, siis jopa tuosta loppulässähdyksestä huolimatta. Taitaa nyt mennä jo ihan bloggaajastatuksen vuoksi pakkolukuun. En ole lukenut Snellmannilta muuta kuin Sonja O kävi täällä, joten siinä mielessä en ehkä ole vielä yhtä kyllästynyt opintopiirikuvauksiinkaan :).
VastaaPoistaJotenkin olen onnistunut olemaan lukematta Snellmania (Kaurasesta puhumattakaan), puute joka on kyllä tarkoitus korjata, mutta olen kyllä useasti kiinnostuksella seurannut kirjojen ympärillä käytävää keskustelua.
VastaaPoistaTosin siitä tulee mieleen että kyllä Snellmankin tuntuu osaavan sen median käsittelyn taidon...
Mutta ehkä tämä on hyvä kirja aloittaa, varsinkin kun ne porttikonkien ja opintopiirien kuvailut eivät ole vielä tuttuja :)
Tämä pitää ehdottomasti lukea. Olen nimittäin pitänyt yleensä ottaen Kaurasen/Snellmanin kirjoista (no, pari poikkeusta kyllä on). Ja tämä vaikuttaa aiheensa puolesta todella herkulliselta. On hyvä, että joku uskaltaa sanoa, missä kirjallisuuskentällä mennään. Tosin Snellman taitaa kirjoittaa aika kärjistetysti, mutta silti.
VastaaPoistaEn ole pitkiin aikoihin jaksanut tarttua Snellmanin ajankohtaisia aiheita ruotiviin kirjoihin, mutta tämä aihe tulee sen verran lähelle, että alkoi kieltämättä kiinnostaa.
VastaaPoistaNostalgiateksti-kommentti hymyilytti, sillä vaikken ole läheskään koko Snellmanin tuotantoa lukenut, aloin jo jossain kolmannen lukemani kirjan kohdalla hiukan väsyä samankaltaisiin nuoruusmuisteloihin.
Kiitos kommenteista! Oottelen kyllä mielenkiinnolla jos ja kun muutkin ehtivät tätä lukemaan, näkemyksiä voi olla monenlaisia!
VastaaPoistaOi joi..minunkin kyllä alkoi nyt tehdä mieli hieman provosoitua, joten pitänee hankkia tämä luettavaksi :)
VastaaPoistaHih, anna mennä vaan! :)
VastaaPoistaRuotiihan se Snellmankin asiantuntevasti vaikkapa puoluepolitiikkaa mediakokkina. Ei kai se aina siinä mediassa pysyttele... Aika kauheeksi kai se menis, kun jokaiseen liikkun Suomessa pitäis olla korkea akateeeminen status, että jotain uskaltaa sanoa. Että kirjailijakin voi olla, vaikkapa ei ole kirjallisuutieteestä tohtorin tutkintoa. Tollasta umpitolla pönötystä Suomessa on jo ihan liikaakin. Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia. Isommilla tai suuremmilla lahjoilla. Vastaanottajalla se suurin vastuu on.
VastaaPoistaEn ole huomannut kenenkään vaativan akateemista tutkintoa puhumiseen. Eräs suosikkikirjailijoistani, Hilkka Ravilo, on käynyt ainoana koulutuksenaan kansakoulun.
Poista"Miksi ihmiset, joiden mielestä suomea ei tarvitse osata kirjoittaa kauhean hyvin, hinkuvat kirjailijoiksi ja vieläpä dissaavat niitä kirjailijoita, jotka osaavat kirjoittaa ja jotka ovat jopa osoittaneet yleissivistystä kirjoissaan? "
PoistaAi jaa, ymmärsin väärin. Pitäis mennä varmaan johonkin kurssille.
Tämän haluan ehdottomasti lukea. En ole Snellmanin varhaisia niin paljoa lukenut, että porttikongit pelottaisivat. Pidän porttikongeista... Mutta tämä saa varmaan odottaa kesälomaa, on niin järisyttävä lainattujen pino odottamassa. Heh, ja sarjakuvia... Eisneria! Fablesia! :D
VastaaPoistaUujee, mahtivalintoja! Tuskin malta odottaa että ehdit bloggaamaan... :) Minä saikulla luin Fablesit 4-5 uudestaan ja oisin halunnut jatkaa eteenpäin, mutta pitää käydä ostamassa lisää osia sitä ennen... Kiva kuulla mitä tykkäät Eisnerista ja mitä häneltä valitsit!
PoistaKas, Snellmanilta on tullut uusi. Voisipa tuonkin lukea, joskin veikkaan että aika pitkä jonotusaika on kirjastossa. No, ehkä kesällä.
VastaaPoistaSitä piti tuleman sanomaan, että olisi tunnustusta siulle tarjolla:
http://kirjanviemaa.blogspot.com/2012/04/liebster-blog-palkinto.html
Kiitos! Olen kyllä maailman kehnoin jatkamaan näitä tunnustuksia, mutta ehkä se ei haittaa. :)
PoistaHeh, tää kuulostaa mainiolta! Toivottavasti saan kirjan pian käsiini! :-D
VastaaPoistaKiva jos luet ja pääsen tutustumaan mielipiteeseesi. :)
PoistaKatsos vaan, multa oli mennyt tämä juttusi ohi. Ärsyynnyn vähän Snellmanista tänään aamutv:ssä, pakko oli ruveta ottamaan selvää mistä oikein on kyse.
VastaaPoistaTuolla FB:n puolella äsken arvoin että luenko vaiko enkö Ivana B:n, no nyt tämän luettuani tiedän että luen.
Mukava sitten lukea mielipiteesi, jos ja kun niin pitkälle pääset. :)
PoistaTaisin muuten arvata, mihin blogiin viittasit sillä pakkomielteisellä menestyneiden kirjailijoiden tekemisten seuraamisella. Ja Fb:ssä taas oli eräälläkin sivulla ihan hyvä kommentti puolestaan Anja Snellmannista: häntähän on iän kaiken pidetty kirjallisuusmaailman ikityrkkynä, joka on jatkuvasti aukomassa päätään joka asiasta ja kertomassa kaiken perheestään ja avioliitoistaan, niin että siltä pohjalta kritiikki tyrkkykirjailijoita kohtaan ei ole aivan uskottavimmasta päästä.
VastaaPoistaTotta, mäkin olen lukenut paljon millaiseen mediapyöritykseen Anja Kauranen nousi heti Sonja O:n ilmestyttyä. Kieltämättä tämä kirjailijan oma medianäkyvyys luo myös oman jännitteensä Ivana B:hen, mutta mielestäni ihan hyvällä tavalla.
PoistaOlen ollut itse nelivuotias Sonja O:n ilmestyessä, joten omakohtaisia muistoja ei ole kun en kirjallisuusuutisointia silloin paljon seurannut, mutta onhan asiaan viitattu paljon. Muistan myös lukeneeni muiden kirjailijoiden vähän katkeriakin kommentteja siitä, millaista mediahuomiota Anja S on saanut.
Mutta kannattaa pitää mielessä, että Anja Snellman on hyvä kirjoittaja, jolla on oma vahva tyyli ja kyky poimia keskustelua herättäviä aiheita kirjoihinsa. Joten pelkällä mediahuomiolla hän ei missään nimessä ole asemaansa saavuttanut.