lauantai 6. huhtikuuta 2013

Käännöskritiikkiseminaarissa Tampereella

Retkeilin eilen Kirjainten virran Hannan kanssa Tampereelle. Siellä pidettiin Hyvän suomennoksen jäljillä -käännöskritiikkiseminaari. Helsingistä oli järjestetty kuljetus pikkubussilla, mikä olikin hyvää palvelua järjestäjiltä.


Tampereen yliopiston Linna-rakennukseen olikin kokoontunut useita kymmeniä kääntämisestä kiinnostuneita lukutoukkia: kääntäjiä, kriitikoita, opiskelijoita, opettajia ja myös pari kirjabloggaajaa. Odotukseni seminaaria kohtaan olivat aika suuret, sillä olenhan blogivuosien myötä jalostunut melkoiseksi kielikyyläksi - välillä epäilen olevani jopa "kielinatsi ja nillittäjä", kuten eräs kommentoija kerran kieli-intoilijoita luonnehti. Käännösten ongelmista olen kirjoittanut viimeksi maaliskuussa juhlaviikon aikana, kun tarinoin suomeksi kirjoitetun kirjallisuuden ja englanniksi kirjoitetun kirjallisuuden lukemisesta. Olisin kenties voinut kirjoittaa jotain myös hyvistä käännöksistä. Seminaaripuheenvuorojen innoittamana lupaan jatkossa käsitellä tarkemmin myös onnistuneita käännöksiä!


Tapahtuma oli nimittäin todella antoisa. Tilaisuudessa esiintyivät suomentaja Laura Jänisniemi, taiteilijaprofessori ja suomentaja Kersti Juva, suomentaja ja esseisti Tarja Roinila, kirjallisuudentutkija ja kriitikko Sanna Nyqvist, kriitikko Kaisa Neimala ja toimittaja Erik Ahonen.  Erityisesti Juvan ja Neimalan puheenvuorot kolahtivat minuun täysillä.

Kaisa Neimala, Kersti Juva ja Sanna Nyqvist.
Esityksissä käytiin läpi niin monia hyviä näkökulmia kääntämiseen, käännöskritiikkeihin ja kirjallisuuden lukemiseen, etten yritäkään referoida puheenvuoroja ja paneelikeskustelua yksityiskohtaisesti. Nostan esille joitakin minua erityisesti kiinnostavia asioita.

Erik Ahonen, Tarja Roinila ja Laura Jänisniemi.
Seminaarin avauspuheenvuorossa Laura Jänisniemi suunnitteli vallankumousta: hänen mukaansa suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on vaiettu käännösten laatuongelmista. Ei ole saanut sanoa ääneen, että jokin käännös on huonompi kuin jokin toinen käännös. Minulle tämä näkökulma oli pieni yllätys, sillä ainakin itse olen sekä blogikirjoituksissa että lehtiarvioissa käsitellyt jonkun verran käännösten laatua. Jänisniemen teesi sai kuitenkin vahvistusta muiden esiintyjien puheenvuorossa. Arveltiin, että kääntäjät ovat haluttomia kritisoimaan toistensa töitä ja kritiikeissä taas ei tarpeeksi oteta kantaa kirjojen kieleen. Käännösten arvioiminen kun on nimenomaan kielen arvioimista. Jos edes kotimaisten kirjojen kieltä ei analysoida ja arvoteta tarpeeksi paljon, onko kriitikoilla kykyä arvottaa käännöskieltä? Ilmiö näkyy kuulemma jopa kirjallisuuden opiskelussa: Sanna Nyqvist kuvasi, että usein opiskelijat käsittelevät mieluummin vaikka miljöötä tai henkilöhahmoja, mutta menevät hämilleen, jos pitäisi arvioida kirjan kieltä.

"Käännöksen näkymättömyyden" myyttiä ravisteltiin päivän aikana ankarasti. Perinteisesti on ollut helppo luonnehtia, että hyvä käännös on näkymätön ja huomaamaton ja kääntäjät itse eivät edes halua olla esillä. Jossain menee raja siinäkin: esimerkiksi naistenlehtikritiikeissä kääntäjän nimeä ei yleensä merkitä näkyviin, sanomalehtikritiikeissä kääntäjä sentään yleensä mainitaan samassa yhteydessä kuin kustantamo ja sivumäärä.

Kaisa Neimala kisailee "ruhomiehen" kanssa: eräs suomentaja kuulemma käyttää häiritsevän paljon ruho-sanaa käännöksissään ja Neimala huomaa ruhot aina suomentajan käännöksiä lukiessaan.
Kuitenkin huono käännös on kaikkea muuta kuin näkymätön: se näkyy lukijalle ja häiritsee lukukokemusta. Kaisa Neimala listasi muutamia hervottoman huonoja käännösesimerkkejä. Jos vaikkapa ugandalainen viidakkosissi puhuu täistä tervassa, ei kielikuva oikein sovi yhteen henkilöhahmon maailmankuvan kanssa. Lukijan pysäyttää sekin, jos suomentaja puhuu yläluokkalaisista silloin, kun tarkoitetaan yläluokkaisia. Olennaisinta on kuitenkin käännöksen arviointi kokonaisuutena. Tätä korostettiin päivän aikana paljon: satunnaisten käännöskukkasten bongailua tärkeämpää on arvioida kirjan kielellistä laatua yleisellä tasolla.

Neimala mainitsi joukon kirjoja erityisen huonoina suomennoksina, tarkistin Helmet-tietokannasta suomentajat: Radcliffe Hallin Yksinäisyyden kaivo (suomentanut Milla Karvonen), Ulla-Lena Lundbergin Kalaharin hiekkaa (suomentanut Veijo Kiuru), Peter Englundin Kirjeitä nollapisteestä (suomentanut Timo Hämäläinen), Mark Twainin Omaelämäkertani (suomentanut Ville-Juhani Sutinen) ja David Grossmanin Hakusana rakkaus (suomentanut Kristiina Lampola). Täytyypä joskus tutustua näihin!

Kersti Juva näyttää, miten sinä-passiivista tehdään oikea kunnollinen suomen kielen passiivi.
Myös Kersti Juva käytti paljon valaisevia esimerkkejä, sekä hyviä että huonoja. Juvan näkemys kääntäjän roolista tuli selväksi: hän muistutti, että jokainen suomennoksen sana on kääntäjän kirjoittama. Kärjistetysti sanottuna suomennos on siis kääntäjän kirjoittama kirja. Kuitenkin kriitikot ja lukijat sivuuttavat turhan usein kääntäjän roolin. Juva näytti esimerkkejä Helsingin Sanomien kritiikeistä ja hän nosti esille myös erään blogiarvion: Upotus-blogissa kirjoitettiin Julian Barnesin kirjasta ja Juva osallistui suomentajan roolissa blogin keskusteluun. Juva mainitsi myös oman Kotus-bloginsa, jonne hän kirjoitti Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -kirjan kielellisistä ongelmista.

Kriitikoiden ja myös blogien roolista puhuttiin paljon. Keskustelussa todettiin, että journalismin murrosvaiheen vuoksi ei ole kovin realistista toivoa sanomalehtikritiikkien juuri laajenevan, kun resursseja on leikattu ja kritiikkien määrämittoja lyhennetty. Silti kirjoista kirjoittavilla pitäisi olla edellytykset lisätä arvioissaan kirjan kielen analysointia, sillä sitä kautta pääsee kiinni myös käännöksen hyvyyteen tai huonouteen.

Miten käännöksistä sitten pitäisi kritiikeissä tai blogiarvioissa kirjoittaa? Siihen ei löytynyt viisasten kiveä, mutta hyviä neuvoja kielen pohtimiseen kyllä tuli. Jos suomennosta lukee ääneen, kuulostaako se luontevalta? Entä kuulostaako suomennos suomeksi kirjoitetulta kirjalta?

Päivän aikana tehtiin ehdotus myös kääntäjäblogin perustamisesta: blogissa kääntäjät voisivat keskustella käännöksistä ja arvioida niiden onnistumista vapaamuotoisemmin kuin sanomalehtikritiikkejä kirjoittamalla. Keskustelussa muistutettiin myös, että arvioiva keskustelu on osa ammattimaista toimintaa: asiallisesta kritiikistä ei kenenkään pitäisi loukkaantua henkilökohtaisella tasolla tai ryhtyä kantamaan kaunaa.


Päivän päätteeksi ehdimme Hannan kanssa tehdä myös pienen kierroksen Tampereen keskustassa. Antoisa seminaari jätti paljon ajatuksia hautumaan ja myös hyvän mielen: aion jatkossakin käsitellä sekä kotimaisen kirjallisuuden että käännöskirjallisuuden kieltä, sillä kielen pohtiminen on tärkeä asia! Jos sitä pidetään nillittämisenä, niin ainakin nillitän hyvässä seurassa, koska suomen kielen arvostetut huippuammattilaisetkin kiinnittävät ahkerasti huomiota kielen sujuvuuteen.

35 kommenttia:

  1. Kiitos erinomaisesta raportista! Olisin tosiaan itsekin halunnut olla paikalla, mutta arkisemmat käännöshommat veivät voiton tällä kertaa. Jutustasi sain erittäin hyvän kuvan siitä, mistä jäin paitsi.

    Minusta on hienoa, että jaksat "nillittää" tästä tärkeästä aiheesta, nyt toivottavasti entistäkin innokkaammin. :)

    VastaaPoista
  2. Samoin, oisinpa saanut olla mukana! Kiitos raportista, todella mielenkiintoista!

    Kääntäjien työtä arvostan ja erilaisten käännösmahdollisuuksien pohtiminen on minusta ollut aina todella mielenkiintoista, siinä kuinka kieltä käytetään paljastuu niin paljon muutakin kielen rakenteisiin ja sanavalintoihin helposti piiloon jäävää.

    Jotenkin ymmärrän kyllä tuon Juvan näkökannan kääntämisestä omana taiteenlajinaan, mutta vähän nikottelen kumminkin siinä kohtaa, että käännös olisi kääntäjän teos. No onhan se kielellisesti juu, mutta silti. Kielen takana on kuitenkin idea, asenteet, tunnelma ja kaiken sen kääntäjä kuitenkin kai imee itseensä kirjan kirjoittajalta. Että olisko se sitten kumminkin vain tulkitsemista? Tätä on kyllä aika jännä pohtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, tämä aihe antaa paljon pohtimista!

      Poista
  3. Olipas mielenkiintoinen kirjoitus!

    Minun silmääni pisti se, että kirjallisuuden opiskelijat menevät hämilleen, kun pitäisi puhua kielestä. Eihän se kuitenkaan kai opiskelijoiden vika ole, vaan silloin selkeästi on opetuksessa sen suhteen aukko ja avain sen paikkaamiseen opettajilla!

    Nuo käännösjutut ovat valtavan kiehtovia kysymyksiä, ja on kauhea ajatella, että joku hyvä kirja/kirjailija voidaan potentiaalisesti lytätä vain huonon käännöksen vuoksi jossakin muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna Nyqvist toimii Helsingin yliopistossa, joten oletan että hänen lausuntonsa perustui omiin opettajakokemuksiin. :)

      Poista
    2. Niin joo, varmasti on varoittavia esimerkkejä kirjan lyttäämisestä huonon käännöksen vuoksi. Kannattaa lukea Arto Virtasen kritiikki Virginia Woolfin Merimatka-suomennoksesta. Jos kirja-alan kokenut konkari ei pysty edes lukemaan maailmanluokan kirjailijan kirjoittamaa kirjaa loppuun asti suomennoksen kehnouden vuoksi, niin käännös tuskin tekee kirjalle ja kirjailijalle oikeutta.

      Poista
    3. No sittenhän Nyqvist on ihan avainasemassa asian korjaamisessa :-)

      Poista
    4. Näin minäkin tulkitsin. :)

      Poista
  4. Todella kiinnostava raportti, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Mun yliopistoajoista niin vähän aikaa, että Kerstin pointti opiskelijoiden hämillisyydestä tyylin edessä tuntuu tutulta. Tyylin tunnistaminen ja sen kommentointi ovat asioita, joihin kasvaa ajan ja lukukokemuksen kautta, vaikka luonnonlahjakkuuttakin olisi. Ei pysty opettelemaan esimerkistä tai oppikirjasta ja toisaalta sen opettaminenkin tuntuu olevan vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelu olisi varmasti paras keino oppia tuollaisia asioita ja opettajilla on nimenomaan tuota aikaa ja lukukokemusta plakkarissa. Voisivat siis ohjata hedelmällistä keskustelua.

      Kieli on jokaisen tavislukijankin avain kirjan sisään ja takuulla jokaisella lukijalla on siitä oman lukukokemuksen perusteella muodostettu mielipide. Kielihän sitoo koko kirjan ainekset yhteen ja on valtavan tärkeä! Kielestä voi keskustella monella tasolla, parempi joku taso kuin ei mitään.

      Suomalaisen koulumaailman tuntien, harva uskaltaa noita mielipiteitä ilmaista siinä pelossa etteivät ne ole 'oikeita' tai täydelliseltä tietopohjalta laadittuja, mikä on sääli.

      Poista
    2. Taika, opiskelijoita arvioi siis Sanna Nyqvist eikä Kersti Juva.

      Olen kyllä teidän molempien kanssa samoilla linjoilla siitä, että kielen pohtiminen varmaankin syvenee monille sitä mukaa, kun ikää (ja lukukokemuksia) karttuu.

      Poista
  6. Minusta on hienoa, että huomioit kieliasioita! Etenkin kun teet sen asiallisesti ja pwrustellen. Tosi paljon kielestä puhutaan tyyliin " eikö ole tärkeintä, että viesti menee perille". Toisaalta totta, mutta jossain on harmaa alue, jossa viesti ei enää menekään perille, ja lisäksi kirjallisuudessa on kyse ennen kaikkea kielen kauneudesta ja taiteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, jos pelkkä kirjan juoni olisi ainoa millä on väliä, voisi tyytyä vain lukemaan Wikipedian juoniselostuksia, nehän ovat nopealukuisempiakin kuin kirjat. :)

      Poista
    2. Heh, juu. Minusta juonet on useimmiten aivan toisarvoisia, mutta juonen ja kielen väliinkin jää vielä paljon jotain tosi kiinnostavaa :)

      Poista
  7. Meillä oli kyllä mukava päivä. Hyvä, kun olit etsinyt nuo Neimalan mainitsemat kirjat, sillä luin jo vähän kritiikkejä niistä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos sinulle! Minäkin taidan vähän googletella mielipiteitä noista kirjoista...

    VastaaPoista
  9. Kivat raportit ja paljon ajateltavaa, kiitos molemmille näin yhdistettynä. Kiinnostava tuo huonosti käännettyjen kirjojen lista. Mainittiinko mitään perusteluja, miksi nämä ovat huonoja käännöksiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neimala luki kirjoista otteita ääneen. Pahoittelen kun en pysty sanatarkkaan siteeraamaan, en ehtinyt kirjoittaa kaikkea muistiin. Tyypillinen ongelma oli, että suomen kielen sanoja taivutettiin miten sattuu. Tuossa Twain-kirjassa esimerkiksi suomentaja käytti ahkerasti muuan-sanaa, muttei taivuttanut sitä mitenkään, vaikka lauserakenne olisi taivutusta edellyttänyt. Tähän tyyliin (esimerkki keksitty koska en muista sitaattia ulkoa): "silitin muuan kissa, poimin muuan kukka.

      Poista
    2. Vaikuttaapa kertakaikkisen kömpelöltä!

      Poista
  10. Eikö siellä puhuttu runojen kääntämisestä mittään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä runojen kääntämisestäkin puhuttiin, mutta seminaarin teeman mukaisesti esityksien ja keskustelun pääpaino oli kuitenkin käännöskritiikissä.

      Poista
  11. Kaisa Neimala7.4.13

    Ko. Neimala lisää kommentin: en missään tapauksessa halunnut mainita lueteltujen huonojen käännöskirjojen tekijöitä nimeltä - tarkoitus ei ollut, kuten kyllä sanoinkin, hyökkäillä henkilöitä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheellinen täydennys, kiitos ja anteeksi ettei tämä käynyt suoraan tekstistä ilmi! Etsin siis suomentajat itse kirjaston tietokannasta.

      Poista
    2. Muokkasin tekstiä tältä osin.

      Poista
  12. Hei Salla! Sinulle on tunnustus blogissani:

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2013/04/liebster-award-tunnustus.html

    Tämä seminaari kyllä kuulostaa vallan mielenkiintoiselta! Ja mielenkiintoinen on erityisesti tuo huonojen suomennosten lista. En ole yhtään noista lukenut, mutta olisi mielenkiintoista ihan katsoa, millainen on kirja, jonka jokin asiantuntija on leimannut erityisen huonoksi suomennokseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja erityiskiitos seminaarivinkistä!

      Poista
  13. Haha, vai on tuo postaukseni nostettu seminaarissa esille :D Kiva tietää, vaikka en esiinnykään kovin edullisessa valossa tässä kontekstissa... Tämä sinun tekstisi on todella kiintoisa ja herättää paljon ajatuksia.

    Kaikki tämä kääntämiseen liittyvä on minulle sellaista aluetta, että tunnen olevani heikoilla jäillä ja täynnä kysymysmerkkejä. En vain yksinkertaisesti tiedä, minkälaisia työkaluja kääntämisen arviointiin tulisi käyttää, ja silloin olen useimmiten nössö ja valitsen helpoimman reitin, eli en mieti koko asiaa koska en osaa. Tajusin myös juuri, että kääntämistä ei ole nostettu esille kertaakaan nyt viisi vuotta kestäneiden kirjallisuusopintojeni aikana. Ehkä se kuuluukin enemmän kielien opiskelijoille? Toki saan syyttää myös itseäni siitä, että en ennen Barnesin suomennoksesta käydyn keskustelun myötä kiinnittänyt huomiota käännökseen, vaikka äitinikin on työskennellyt kääntäjänä ja olen tietoinen työn vaativuudesta ja panoksesta, jonka se vaatii. Samalla kuitenkin minulla pistää silmään sama kuin Erjalla, eli se, että käännetty teos olisi kokonaan kääntäjän. Ei kai kirja pelkästä kielestä rakennu? Toisaalta kieli voi vaikuttaa tunnelmaan jne. Tästä aiheesta riittäisi vaikka mitä keskusteltavaa ja uutta opittavaa, toivottavasti pääsen itsekin joskus osallistumaan samankaltaiseen seminaariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää ettei käännöksistä ole kirjallisuudenopinnoissa puhuttu! Ilmeisesti asiasta keskusteleminen vaihtelee yliopistoittain.

      Poista
  14. Riina, mainitsin esityksessäni kuinka hienoa keskustelua kävimme postauksen perusteella. Tapaus oli hauska esimerkki siitä ettei kirjoittaja tule ajatelleeksi kääntäjän osuuttta. Kävi hyvin pian selväksi että tästälähin asia on sinulla mielessä. Kersti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja keskusteluhan eteni blogissa hyvin rakentavassa hengessä. :)

      Poista
    2. Mukava kuulla! Kyllä se keskustelu jäi oikeasti minullekin ihan pelkästään hyvällä mieleen, juuri tuollaista vartenhan kirjablogit ovat olemassa :)

      Poista