Paula vietti blogisynttäreitä Luen ja kirjoitan -blogissa pari viikkoa sitten ja teki loistavan listan bloggaamisen hyödyistä. Lupasin vastata Paulan heittämään haasteeseen omilla pohdinnoillani. Aihe sopii juhlaviikkooni kuin nenä päähän!
Viime marraskuussa pidin Rokkaako verkkobrändisi? -seminaarissa puheenvuoron bloggaamisesta. Seminaari oli suunnattu erityisesti yrittäjille ja urallaan eteneville, joten näkökulmani painottui tämän mukaisesti. Halukkaat voivat tutustua esitykseeni SlideSharessa. Nyt ajattelin täydentää mietteitäni blogin hyödyistä: jos unohdetaan ulkopuolinen maailma, mitä iloa blogista on bloggaajalle henkilökohtaisesti?
Toki kysymys on hieman paradoksaalinen, sillä blogin erottaa päiväkirjasta se, että blogia kirjoitetaan julkisesti. Miksi en siis kirjoittele ajatuksiani vaikka muistivihkoon, jos yleisö pitää unohtaa? No, kaipa nettiin kirjoittaminen tuntuu mielekkäämmältä, kun tietää että jollekin voi olla hyötyä tai iloa kirjoituksistani.
Eräässä internetin pikaluonnetestissä sain tällaisen määritelmän itsestäni: "Motivoidut sisältäpäin ohjautuvasti sinua kiinnostavista asioista." Tämä pätee varsin hyvin blogiharrastukseeni. Jos joku haluaa perustaa blogin saadakseen ihailua, mainetta ja kunniaa, mikäs siinä. Minulle blogikirjoittamisen ydin on kuitenkin omien ajatusten muistiin kirjaaminen ja samalla niiden jäsentäminen. Jos tästä seuraa jotain ulkopuolisen tahon antamaa glooriaa, niin kiva juttu, mutta jos tavoittelisi vain sitä, saattaisi äkkiä kyllästyä bloggaamiseen.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Päiväkirjaa olen kirjoitellut vuosien varrella aika ajoin, välillä säännöllisemmin ja välillä vain harvakseltaan. Olen harrastanut myös luovaa kirjoittamista, mutta sen verran epäsäännöllisesti ja vaihtelevasti, että se ei yksinään riittäisi kirjoitusrutiinin ylläpitämiseen. Pitkällisten yliopisto-opintojeni aikana kyllästyin perusteellisesti opinnäytetöiden, harjoitustöiden tai tenttivastausten kirjoittamiseen. Tuntui kuin kirjoitustaitoni olisi pikemminkin huonontunut kuin parantunut opiskeluvuosien aikana, sillä usein tenttivastaukseni olivat pikemminkin epäselvien tietojen monimutkaista ja sekavaa pyörittelyä kuin varman tiedon kristallinkirkasta kiteyttämistä.
Kirjablogin kirjoittamisessa on mahtavan vapauttavaa, että aiheet tulevat "ilmaiseksi". Ei ole tarvinnut päkistää aivoistaan mitään väkisin. Ei tarvitse miettiä, että pitäisiköhän kirjoittaa jotakin tai mitäs minä tänään kirjoittaisinkaan. Luettu kirja antaa ajatuksia ja aiheita lukemisen aikana, niiden muistiin kirjoittaminen on virkistävää ja samalla tulee jäsenneltyä epämääräisiä mietteitä täsmällisimmiksi. Huippua!
Kirjoittaminen kun on paitsi hauskaa, myös kehittävää. Oulun yliopiston Verkostovatti-oppimisosiossa tiivistetään kirjoittamisen hyöty näin:
"Kirjoittamisen yhteyttä oppimiseen on tutkittu ja tutkimukset osoittavat, että kirjoittaminen helpottaa asiakokonaisuuksien jäsentämistä sekä yhteyksien löytämistä eri asioiden välille. Kirjoittamalla siis oppii! Kirjoittamalla voidaan asiasisältöjen oppimisen lisäksi kehittää kommunikointitaitoja. Kuitenkin edellytyksenä oppimiselle on se, että pyritään pois tietoa toistavasta kirjoittamisesta kohti tietoa uudelleen jäsentävään ja tuottavaan kirjoittamiseen."
Kirjoitustaitoahan tarvitaan nykyään joka paikassa. Todella monet kirjoittavat päivittäin vaikkapa sähköposteja, ohjeita, esityksiä, muistioita... Jos sattuu käyttämään oppilaitoksen tai työpaikan intranetiä, voi intranetin sisältöä silmäilemällä nopeasti arvioida, voisiko intranetin käyttö tehostua paremmasta kirjoittamisesta.
Mutta nämäkin ovat oikeastaan bloggaajan maailman ulkopuolisia seikkoja. Kirjoittamisesta on iloa bloggaajalle itselleen, koska kirjoittaminen auttaa selkeyttämään omia ajatuksia, virkistää ja yleensä saa hyvälle tuulelle. Ainakin minä tunnen oloni usein virkistyneeksi ja iloiseksi blogin kirjoittamisen jälkeen.
Mitä pitempään olen bloggaamista harrastanut, sitä enemmän olen ryhtynyt kiinnittämään huomiota kirjoitusteni laatuun. Tietenkään blogikirjoittamista ei tarvitse harrastaa liian ryppyotsaisesti, mutta itse olen iloinnut, kun säännöllinen kirjoittaminen on auttanut minua hiomaan taitojani. Nykyään yritän karsia pitkälliset virkehirvitykset lyhyemmiksi pätkiksi. Samoin haluan käyttää kielikuvia loogisesti ja ymmärrettävästi. Tosin kirjoittaminenkin on sellainen laji, että täydelliseksi on vaikea tulla - mutta omien virheiden bongailu ja parempien tapojen opettelu on silti antoisaa.
Tiivistetysti: blogikirjoittaminen vaikuttaa olevan juuri minulle sopiva kirjoitusharrastuksen muoto. "Harrastan kirjoittamista" kuulostaa välillä kauhean hienolta - siltä, että pitäisi vähintään työstää 750-sivuista romaanikäsikirjoitusta tai laatia tieteellisiä artikkeleja tutkijoille suunnattuihin lehtiin. Blogi on siis mahtava media - blogikirjoittamisessa saa olla niin vapaamuotoinen ja epämuodollinen kuin haluaa, mutta jos oikein innostuu, voi tuutata julki hyvinkin pitkiä pohdintoja vaikka mistä aiheista!
Lopuksi täytyy nostaa esiin vielä eräs seikka, joka on yllättänyt minut itsenikin seitsemän blogivuoden aikana. Bloggaamalla voi lujittaa olemassa olevia ihmissuhteita ja luoda uusia ihmissuhteita. Nettikaveruus kuulostaa varmaan joidenkin korviin vieläkin melko nörttimäiseltä, mutta minä olen vuosien varrella saanut sekä "virtuaaliystäviä" että ihan oikeita reaalielämässä tutuksi tulleita ystäviä. Tätä en osannut kuvitellakaan blogia perustaessani!
 |
| Kuva: mtsofan /Flickr. Creative Commons -lisenssi CC-BY-NC-SA 2.0. |
Toki kysymys on hieman paradoksaalinen, sillä blogin erottaa päiväkirjasta se, että blogia kirjoitetaan julkisesti. Miksi en siis kirjoittele ajatuksiani vaikka muistivihkoon, jos yleisö pitää unohtaa? No, kaipa nettiin kirjoittaminen tuntuu mielekkäämmältä, kun tietää että jollekin voi olla hyötyä tai iloa kirjoituksistani.
 |
| Kuva: sbpoet /Flickr. Creative Commons -lisenssi CC-BY-NC 2.0. |
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Päiväkirjaa olen kirjoitellut vuosien varrella aika ajoin, välillä säännöllisemmin ja välillä vain harvakseltaan. Olen harrastanut myös luovaa kirjoittamista, mutta sen verran epäsäännöllisesti ja vaihtelevasti, että se ei yksinään riittäisi kirjoitusrutiinin ylläpitämiseen. Pitkällisten yliopisto-opintojeni aikana kyllästyin perusteellisesti opinnäytetöiden, harjoitustöiden tai tenttivastausten kirjoittamiseen. Tuntui kuin kirjoitustaitoni olisi pikemminkin huonontunut kuin parantunut opiskeluvuosien aikana, sillä usein tenttivastaukseni olivat pikemminkin epäselvien tietojen monimutkaista ja sekavaa pyörittelyä kuin varman tiedon kristallinkirkasta kiteyttämistä.
Kirjablogin kirjoittamisessa on mahtavan vapauttavaa, että aiheet tulevat "ilmaiseksi". Ei ole tarvinnut päkistää aivoistaan mitään väkisin. Ei tarvitse miettiä, että pitäisiköhän kirjoittaa jotakin tai mitäs minä tänään kirjoittaisinkaan. Luettu kirja antaa ajatuksia ja aiheita lukemisen aikana, niiden muistiin kirjoittaminen on virkistävää ja samalla tulee jäsenneltyä epämääräisiä mietteitä täsmällisimmiksi. Huippua!
 |
| Kuva: seychelles88 /Flickr. Creative Commons -lisenssi CC-BY 2.0. |
"Kirjoittamisen yhteyttä oppimiseen on tutkittu ja tutkimukset osoittavat, että kirjoittaminen helpottaa asiakokonaisuuksien jäsentämistä sekä yhteyksien löytämistä eri asioiden välille. Kirjoittamalla siis oppii! Kirjoittamalla voidaan asiasisältöjen oppimisen lisäksi kehittää kommunikointitaitoja. Kuitenkin edellytyksenä oppimiselle on se, että pyritään pois tietoa toistavasta kirjoittamisesta kohti tietoa uudelleen jäsentävään ja tuottavaan kirjoittamiseen."
Kirjoitustaitoahan tarvitaan nykyään joka paikassa. Todella monet kirjoittavat päivittäin vaikkapa sähköposteja, ohjeita, esityksiä, muistioita... Jos sattuu käyttämään oppilaitoksen tai työpaikan intranetiä, voi intranetin sisältöä silmäilemällä nopeasti arvioida, voisiko intranetin käyttö tehostua paremmasta kirjoittamisesta.
Mutta nämäkin ovat oikeastaan bloggaajan maailman ulkopuolisia seikkoja. Kirjoittamisesta on iloa bloggaajalle itselleen, koska kirjoittaminen auttaa selkeyttämään omia ajatuksia, virkistää ja yleensä saa hyvälle tuulelle. Ainakin minä tunnen oloni usein virkistyneeksi ja iloiseksi blogin kirjoittamisen jälkeen.
 |
| Kuva: spaceamoeba /Flickr. Creative Commons -lisenssi CC-BY-NC-ND 2.0. |
Tiivistetysti: blogikirjoittaminen vaikuttaa olevan juuri minulle sopiva kirjoitusharrastuksen muoto. "Harrastan kirjoittamista" kuulostaa välillä kauhean hienolta - siltä, että pitäisi vähintään työstää 750-sivuista romaanikäsikirjoitusta tai laatia tieteellisiä artikkeleja tutkijoille suunnattuihin lehtiin. Blogi on siis mahtava media - blogikirjoittamisessa saa olla niin vapaamuotoinen ja epämuodollinen kuin haluaa, mutta jos oikein innostuu, voi tuutata julki hyvinkin pitkiä pohdintoja vaikka mistä aiheista!
Lopuksi täytyy nostaa esiin vielä eräs seikka, joka on yllättänyt minut itsenikin seitsemän blogivuoden aikana. Bloggaamalla voi lujittaa olemassa olevia ihmissuhteita ja luoda uusia ihmissuhteita. Nettikaveruus kuulostaa varmaan joidenkin korviin vieläkin melko nörttimäiseltä, mutta minä olen vuosien varrella saanut sekä "virtuaaliystäviä" että ihan oikeita reaalielämässä tutuksi tulleita ystäviä. Tätä en osannut kuvitellakaan blogia perustaessani!
Tekstit
Ensinnäkin: lämpimät onnittelut seitsenvuotiaalle, ja kiitos juhlaviikon teksteistä! Olen lukenut ne kaikki, mutta ehdin kommentoimaan vasta nyt, viikko on ollut todella kiireinen.
VastaaPoistaHauska kun mainitsit tuon uusiin ihmisiin tutustumisen; kun lueskelin blogiasi ensimmäisiä kertoja joskus monta vuotta sitten (päädyin blogiin googlaamalla jotakin kirjaa / kirjailijaa, luultavasti Montgomerya), enkä olisi silloin arvannut, että tapaan sinut joskus livenä :D. Tuolloin oman blogin perustaminen ei tullut edes mieleen.
Motiivini kirjabloggaukseen ovat pitkälti samoja kuin sinullakin; ajatusten pyöritteleminen ja kirjoittajana kehittyminen, sosiaalista puolta unohtamatta.
Kiitos! Mahtava muisto. :) Muihin bloggaajiin tutustuminen livenä on aina kivaa ja usein on tuntunut kuin tuntisi jo ennestään, kun on ehtinyt vaihtaa ajatuksia netissä niin pitkään. :)
PoistaOnnea synttärisankarille - tämähän on kuitenkin "The" kirjablogi ja veikkaisin, että juhlaviikon tekstit ja viimeistään tämä ovat saaneet tähän maahan syntymään monta uutta kirjablogia tai ainakin vakavia aikeita :-) Tuttuja tuntemuksia ja motiiveja nuo kertomasi. Jos tiivistäisi yhteen sanaan, sanoisin samoin: Huippua!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista! :) Olisipa mukavaa, jos bloggauskipinä on viikon aikana ottanut tulta. :)
PoistaNyökyttelin läpi koko tekstisi. Bloggaaminen nimenomaan tukee kirjoittamisharrastusta ja kehittää kielellistä ilmaisua. Blogi on myös, kuten kirjoitat, nimenomaan media. Sosiaalisen median osana tai ilmentymänä se luo jonkinlaista yhteisöllisyyttä. Minulle on tärkeää, että tietää kirjoittavansa muille ihmisille. On hauska jakaa mietteitään kirjoista ja lukemisesta.
VastaaPoistaKyllä vain! Toivottavasti aiheesta on paljon hyvää pohdintaa tämän vuoden "kirjablogikirjassa", jota Hannan kanssa työstätte. :)
PoistaOnnea, Salla! Olen lukenut näitä synttäriviikon postauksiasi innokkaasti, mutta nyt vasta ehdin kommentoimaan. Kiitos niistä kaikista, erityisesti tästä! :-)
VastaaPoistaVoin kyllä olla samaa mieltä kanssasi kaikesta, mitä kirjoitat! Blogikirjoittaminen kehittää monella tavalla kirjoittamista ja muutakin siinä sivussa. Ja on niin totta ja mukavaa, että kirjoista kirjoitettaessa kiinnostava ja inspiroiva aihe löytyy kuin itsestään.
Paljon hyviä blogivuosia lisää, Salla! Olet jo konkari, mutta jatko vaikuttaa siitä huolimatta vireältä ja hyvältä.
Kiitos! Tänäänhän juhlat huipentuvatkin... :)
PoistaOnnittelut hienosta blogiurasta! Hyvin tiivistetty tämä, blogi on tosiaan ensi sijassa oman lukemisen ja kirjoittamisen kehittämiseen tarkoitettu apuväline, jonka julkisuus lähinnä pakottaa selkeään ilmaisuun ja tyydyttää akuuttia kirjoista evankelioimisen tarvetta, ja onpa teksteistä parhaissa tapauksissa joillekin jotain iloakin. Kaupan päälle tulee vielä se yhteisöllisyys, joka on yllättänyt ainakin itseni positiivisesti! Kippis!
VastaaPoistaKippistä vaan! :)Ihanasti sanottu tuo "kirjoista evankelioimisen tarve". :)
PoistaHah, onpas hyvä etten lukenut tätä juttuasi ennen kuin kirjoitin tekstihirviöni Oksasen Kyyhkysistä... :-) Itse koen vapauttavaksi sen, että voin blogissa kirjoittaa "rauhassa" huonomminkin, mutta myönnän, että toivon kirjoittamisen muuttuvan parempaan suuntaan bloggaamisen myötä.
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin tuon, mitä sanot ihmissuhteista! Ne ovat tulleet täydellisenä yllätyksenä - upeana sellaisena!
Lämpimät onnittelut! Juon kunniaksesi lasille punaviiniä illalla. :D
Mutta sinähän olen tosi hyvä kirjoittaja! Ja kiitos - kilisten virtuaalisesti laseja sinunkin kanssasi.:)
PoistaOnnea päivänsankarille! Täällä ollaan myös samaa mieltä. Oma blogiura alkoi jonkinlaisena kaikenkarvaisten käsitöiden muistivihkona, ja täsmentyi sitten ikonimaalauksen opintopäiväkirjaksi. Kun miettii mitä tuli tehtyä oppii kummasti. Joskus luen omia tekstejäni uudelleen, ja oivallan jotain uutta.
VastaaPoistaOikeastaan haluaisin kirjata ylös myös maittavimmat lukukokemukset, jotta niihinkin voisi palata, vaan eihän sitä kaikkea ehdi.
Kiitos! Kuulostaa huiman hienolta kehitykseltä!
PoistaOn myös tosi kiva, että nykyään ei kovinkaan moni enää tunnu ajattelevan, että blogit ovat "turhaa nettihörhöilyä", vaan yhä useammat blogeja harrastamattomatkin tuntuvat tietävän, että blogeista voi olla sekä iloa että hyötyä.
Tämä oli hieno aihe! Minäkin tunnistan bloggaamisessa tuon kirjoittamisen pakottomuuden ja ilon.
VastaaPoistaMinulla on työaiheinen blogi (olen kouluttaja, tutkija ja työnohjaaja), blogillani on hyvin pieni lukijakunta mutta siitä on silti tullut kiinteä osa elämää ja työtäni. Ajattelen bloggaamisen antia itselleni seuraavasti
USKALLUS: uskalsin irrota tieteellisen kirjoittamisen muotista ja kokeilla toisenlaisia tyylejä ja mittoja sekä kirjoittaa henkilökohtaisemmin. Pääsin myös eka kerran käyttämään kuvia.
PALAUTE JA KYTKENNÄT: keskustelu, kommentit ja uudenlaiset kytkennät asioiden välillä ovat ehkä tärkeimpiä bloggaamisen iloja. Bloggaaminen on kehittänyt assosiaatiokykyä
NOPEUS: työni on kehittämispainotteista ja nopeatahtista. On hyvä että on olemassa tekstimuoto joka on jaettavissa ja sosiaalinen ja joka mahdollistaa nopean reaktion erilaisiin keskusteluihin ja prosesseihin, ja jossa voi kokeilla ideoita. Monet tutkimusideat ovat syntyneet blogissa. JOskus syntyy bloggausten ketju jossa teksti synnyttää uuden - lopputulos on jotain täysin yllätyksellistä itsellekin.
OPPIMINEN: jo edellä puhuttiin siitä miten kirjoittaminen kehittää ajattelua, oppimiskykyä ja tietenkin kirjoittamisen taitoa ja lukutaitoa, laajasti ymmärrettynä.
KOULUTUS: olen kouluttajan hyötynyt suuresti blogiteksteistä, kun voin käyttää niitä oppimateriaalina, esimerkiksi käsitteen tai ongelma-alueen esittelynä tai "pähkinänkuori"-teksteinä.
IDENTITEETTI: bloggaaminen auttoi minua uskomaan itseeni kirjoittajana ja hahmottamaan että kirjoittajuus on osa työtäni ja olen kirjoittava ihminen. :-)
Minulle bloggaaminen on ollut tärkeä osa hidasta muutosta jonka tuloksena olen vaihtamassa roolia ammatillisella kentällä. Olen onnellinen että uskalsin aloittaa!
Vau miten upea tarina! Ja onnea uusien tuulien pariin. :)
Poista