perjantai 22. maaliskuuta 2013

Charles Dickens: Our Mutual Friend 2/4

BBC:n tv-sarjaversio on vuodelta 1998.
DVD on julkaistu vuonna 2012.
Kuva: bbcshop.com
Viime marraskuussa ahersin loppuun Charles Dickensin Our Mutual Friendin ensimmäisen osan. Näköjään kakkososan lukemiseen meni nelisen kuukautta. Otanpa itselleni tavoitteeksi, että lueskelen kirjan loppuun vuoden 2013 loppuun mennessä. Kindlen laskuri näyttää, että kakkososan päätteeksi olen lukenut kirjasta 51 %, joten tehtävä ei ole mahdoton. :)

Kerrataanpa hieman Our Mutual Friendin perusjuonta. Suuren omaisuuden perillinen hukkui epämääräisissä olosuhteissa ja perinnön uusjako pani monen elämän sekaisin. Toinen osa on nimeltään Birds of a Feather ja siinäkin liikutaan huomattavan suuren henkilögallerian parissa. Lukuja on 16. Äkkirikastuneet herra ja rouva Boffin haluavat käyttää rahojaan hyväntekeväisyyteen, heidän suojattinsa Bella nauttii elintasonsa noususta, ahkera sihteeri John Rokesmith huolehtii käytännön asioista ja paperisodasta. Perillisen kuolemaan sekaantuneen Gaffer Hexamin lapset pyrkivät jokivarresta parempaa elämää kohti: nuori Charley Hexam etenee elämässä koulunkäynnin ansiosta, pyyteetön Lizzie-sisar asuu erikoislaatuisen Jenny Wrenin ja hänen isänsä luona. Lisäksi seurataan lukuisten muiden henkilöiden elämää, minua kiinnosti erityisesti laskelmoiva Lammlen pariskunta juonitteluineen.

Kirjan jatkokertomusluonteen mukaisesti lukunautinto tuntuu säilyvän parhaiten, jos ei ahnehdi kirjaa liikaa kerralla. Leppoisan lukutahtini perusteella tätä minun ei kyllä tarvitse pelätä... Tyypillisesti luvun alussa yksi tai useampi henkilö lähtee jonnekin, missä kohdataan joku tai joitakuita muita. Sitten seuraa runsaasti polveilevaa dialogia ja luku päättyy jonkinlaiseen pieneen draamalliseen huipennukseen. Enimmäkseen kerronta on tähän nähden ihan juohevaa, mutta välillä Dickens kirjoittaa melkoisen toisteisesti, vaikka toki siinäkin oma viehätyksensä on. Esimerkiksi näin kuvataan juhlissa herra Fledgebyn esittely:

"Mr Lammle, all a-glitter, produces his friend Fledgeby, as dying for the honour of presentation to Lady Tippins. Fledgeby presented, has the air of going to say something, has the air of going to say nothing, has an air successively of meditation, of resignation, and of desolation, backs on Brewer, makes the tour of Boots, and fades into the extreme background, feeling for his whisker, as if it might have turned up since he was there five minutes ago."

Kirjan tyylilajin tarkka määrittely ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Tavallaan Our Mutual Friend on melko selkeästi viihde- ja käyttökirjallisuutta. On kärjistettyjä henkilöhahmoja, juonitteluja ja tunteisiin vetoamista. Kuitenkin Our Mutual Friend on kestänyt aikaa hyvin, varmasti paremmin kuin monet muut oman aikansa viihdekirjat. Arvioisin erään syyn olevan, että ihmisluonnetta Dickens läpivalaisee osuvasti, joskus jopa ilkeästi. Ahneus, vallan käyttäminen, oman edun tavoittelu tai vain silkka itsekkyys ja typeryys ovat monen henkilöhahmon toiminnan motiiveja. Voisin verrata lukukokemustani Morren lukemaan Topeliuksen Kuninkaan hansikkaaseen, jota Morre kuvaa jopa siirappiseksi. Our Mutual Friendissä ei ole juuri ollut siirappia, pippuria sitäkin enemmän.

Lisäksi Dickens on todella taitava "näytä, älä kerro" -säännön toteuttaja. Esimerkiksi erään itseään hienona pitävän ladyn alkoholismista kerrotaan taitavasti sivulauseissa. Asiaa ei töräytetä suoraan vaan lukijan annetaan oivaltaa asioita muiden henkilöiden reaktioiden ja pienten vihjailujen kautta.

Dickensin kirjoista sovitettuja tv-sarjoja katsoessani olen oppinut, että usein juonta sekoittavat henkilöiden kaksois- tai jopa kolmoisroolit. Tältä pohjalta olin jo hieman uumoillut erään henkilöhahmon kaksoisroolia ja kakkososan lopussa arvailuni vahvistettiin oikeiksi. Niin ikään viimeisissä luvuissa oli melko dynaamisia käänteitä: kaksi epäonnista rakkaudentunnustusta, yhden keskeisen henkilön katoaminen ja suunnitelma erään juonitteluoperaation paljastamiseksi. Joten cliffhangerin Dickens ainakin osaa. :)

Kindlen sanakirja oli taas kerran loistava aputoiminto. Sen verran koukeroista kieltä Dickens välillä käyttää, että sanojen sanakirjamerkityksiä tuli klikkailtua todella paljon. Sanakirjan käyttäminen on Kindlessä helppoa, tarvitsee vain painaa sanaa sormellaan ja sanakirjamerkitys tulee näkyviin.

Minulla on jo arvauksia tiettyjen juonenkäänteiden etenemisestä, mutta saa nähdä osunko oikeaan!

2 kommenttia:

  1. Ja tässä osassa esitelläänkin suosikkihahmoni, Bradley Headstone. Suosikkilauseeni ehkä koko kirjassa onkin tämä Headstonen ja Lizzie Hexamin tapaamista koskeva huomautus:

    "She was a little flurried by the unexpected visit, and the schoolmaster was not at his ease. But he never was, quite."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kuvaus kieltämättä!

      Poista