Miksi kannattaa lukea englanniksi kirjoitettuja kirjoja? Juhlaviikon 2. päivä

Blogini juhlaviikon toisen päivän teemana on englanniksi kirjoitettujen kirjojen lukeminen. Eilen perustelin, miksi suomea äidinkielenään puhuvien kannattaa lukea suomeksi kirjoitettuja kirjoja. Totesin englannin toki olevan "nykyajan lingua franca, eräänlainen yhteiskieli, jota kaikkien oletetaan globaalissa maailmassa osaavan". Useimmille ikäisilleni ja nuoremmille englanti lienee vahvin vieras kieli. Englannin opiskeluun myös kannattaa panostaa, sillä englantia tarvitaan esimerkiksi työkielenä todella paljon mitä erilaisimmissa työpaikoissa.

Onko englannilla nykyään sama asema kuin latinalla antiikin aikana?
Kuva: photogestion / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-ND 2.0.

Kuten eilen korostin, oman äidinkielen osaaminen on olennainen pohja kaikelle kielitaidolle. Vaikka tänään aiheena on englanniksi lukemisen hyödyt, muistutan vielä kertaalleen, että suomea äidinkielenään puhuvan kannattaa ensisijaisesti panostaa suomeksi kirjoitetujen kirjojen lukemiseen, mutta sen jälkeen saa kyllä paljon irti myös englanniksi kirjoitettujen kirjojen lukemisesta alkukielellä.

Ja tässäkin alleviivaan alkukielisyyttä – mielestäni ei ole kovin paljon järkeä, jos suomea äidinkielenään puhuva ryhtyy lukemaan vaikka venäläisklassikoita englanniksi, koska niistä löytyy paljon hyviä suomennoksia. Myös englanniksi käännettäessä alkutekstin merkitykset ja kulttuuriset viittaukset ovat saattaneet hämärtyä, joten suomenkielisen lukijan kannattaa lukea käännöskirjat ensisijaisesti suomennoksina, ei englanninnoksina, mikäli suomennos suinkin on saatavilla.

Oma englannin osaamiseni pohjautuu peruskoulu- ja lukio-opintoihin, yliopisto-opintoihin toki kuului pari pakollista, lyhyttä englannin kurssia ja jonkun verran piti myös opiskella englanniksi. Myös työelämässä olen saanut käyttää jonkun verran englantia. Englannin taitoa on sinänsä helppo pitää yllä, kun sekä internetissä että tv:ssä näkee ja kuulee englantia päivittäin. Aloitin aktiivisemman englanniksi lukemisen vasta hyvän matkaa aikuisiällä ja huomaan, että blogivuosieni aikana olen ryhtynyt lukemaan englanniksi entistä enemmän ja laaja-alaisemmin. Iso kiitos tästä kuuluu muille kirjablogeille, joista saa hyviä vinkkejä ja vertaiskokemuksia.

Sakset sanoo niks ja naks, kun suomennoksia leikellään.
Kuva: Yandle / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY 2.0.

Eräs syy panostaa englanniksi kirjoitettujen kirjojen alkukieliseen lukemiseen on kirjojen vaihteleva suomennostaso. Esimerkiksi Lucy Maud Montgomeryn iki-ihania Annoja ja Runotyttöjä on suomennettu ensimmäisen kerran 1920-luvulla. Näiden kirjojen lukeminen alkukielellä on ollut todella antoisaa monestakin syystä. Suomennosten kustantaja WSOY ei ole paljon huudellut suomennosten lyhentämisestä. Myös monia muita vanhoja nuortenkirjoja on suomennetaessa leikelty aika huolettomasti ja monissa vanhoissa käännöksissä kieliasu on päässyt hieman vanhentumaan.

Söikö Emilia todella munkkia? Kuva: solja / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0.

Lukiessani Emily of New Moonia eli Pientä runotyttöä vertailin alkukielistä tekstiä suomennokseen. Tässä esimerkki lyhentämisestä:

"- Emily, you're not a beauty but if you learn to use your eyes and hands and feet properly you'll pass for one. The men are easily fooled and if the women say you're not 'twill be held for jealousy.

Emily decided that this was a good opportunity to find out something that had puzzled her.

- Old Mr. Kelly said I had come-hither eyes, Aunt Nancy. Have I? And what are come-hither eyes?

- Jock Kelly's an old ass. You haven't come-hither eyes - it wouldn't be a Murray tradish. Aunt Nancy laughed. - The Murrays have keep-your-distance eyes - and so have you - though your lashes contradict them a bit. But sometimes eyes like that - combined with certain other points - are quite as effective as come-hither eyes. Men go by contraries oftener that not - if you tell them to keep off they'll come on. My own Nathaniel now - the only way to get him to do anything was to coax him to do the opposite. Remember, Caroline? Have another cooky, Emily."

Suomennos:

"- Emilia, sinä et ole kaunotar, mutta jos opit käyttämään silmiäsi ja käsiäsi ja jalkojasi niin kuin pitää, niin käyt kaunottaresta. Ota toinen munkki, Emilia".

Huomattavan pitkä pätkä keskustelusta on poistettu eikä nykyään varmaankaan käännettäisi cooky-sanaa munkiksi. Blogikirjoitukseni kommenteista käy ilmi, että suomennoksen lyhentäminen koskee vain joitakin painoksia. Tästäkin olisi kiva saada lisätietoa. Olisi kulttuuriteko, jos Annojen ja Runotyttöjen suomennoksien oikeudenomistaja WSOY teettäisi tarkastetut suomennokset ja kertoisi kirjojen esipuheessa suomentamisen ja lyhentämisen vaiheista. Näköjään tällaisista klassisista nuortenkirjoista on ollut liian helppoa vain tuupata aika ajoin uusintapainos markkinoille, sen sijaan että tekstin editoimiseen käytettäisiin aikaa ja rahaa.

Marian Keyesin chick lit -sankarittaret käyvät usein bailaamassa Dublinin yössä. Kuva: Brande Jackson / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-ND 2.0

Erikoista kyllä, lyhentäminen ei suinkaan ole vain menneiden aikojen tapa. Chick lit -suosikkini Marian Keyesin kirjoja on suomennettu lyhentäen. Tammi ei verkkosivuillaan asiasta juuri kerro, mutta kannattaa lukea suomennosten alkusivut tarkkaan. Suomentajan nimen yhteydessä mainitaan, onko kirja lyhentäen suomennettu. Sinänsä en ihan ymmärrä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty. Keyesin kirjat ovat toki paksuja ja runsaita, mutta sehän on osa niiden viehätysvoimaa.

Alkukielellä lukemiseen pätee niin ikään perustelu kulttuuri-ilmiöiden välittymisestä kielen avulla. Esimerkiksi Pride and Prejudice eli Ylpeys ja ennakkoluulo oli englanniksi viehättävää luettavaa. Tarina sijoittuu 1700- ja 1800-luvun taitteen englantilaiseen säätyläisyhteisöön. Tarkat käyttäytymissäännöt ja huoliteltu, kohtelias korukieli olivat olennainen osa seurustelukoodistoa. Suomennos on väistämättä hieman yksioikoisempi, sillä yhteiskunnallinen ja historiallinen kehitys Suomessa eroaa monilta osin olennaisesti Englannin historiasta. Niinpä suomen kieleen ei ole päässyt juurtumaan yhtä koukeroista kohteliaisuus- ja huomaavaisuussanastoa kuin englannin kielessä on.

Ruispellossa ei juuri nyt näy siepparia. Kuva: reini68 / Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0

Kieli-intoilijan kannattaa lukea jotkut teokset sekä suomeksi että englanniksi ihan vaan vertailemisen ilosta. J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa on oman aikansa kohukirja, jonka suomensi oman aikansa kirjallinen kohupersoona Pentti Saarikoski vuonna 1961. Muistan lukeneeni, että aikalaiset pitivät alkukielistä Siepparia hyvin vaativana luettavana ja käännettävänä. Saarikosken melko vapaatulkintaista käännöstä kritisoitiin jo suomennoksen ilmestymisen aikaan ja vuonna 2004 Arto Schroderus käänsi Siepparin uudestaan. Pari vuotta sitten luin Siepparista nämä kaikki kolme versiota: alkukielisen ja kaksi erilaista suomennosta. Tein blogiini suomennosvertailun, jonka äärellä voi pohtia, milloin käännös on “oikea” ja milloin kääntäminen johtaa joka tapauksessa tulkintoihin ja valintoihin.

Lisäksi englantia osaava pääsee käsiksi moniin kirjallisiin herkkupaloihin, joita ei voi lukea suomeksi siitä yksinkertaisesta syystä johtuen, ettei niitä ole suomennettu. Minulle esimerkiksi amerikkalaisen Vertigo-kustantamon aikuiseen makuun suunnatut toimintasarjakuvat ovat tällaisia aarteita. Fables ja The Unwritten kiinnostaisivat ihan varmasti monia suomalaisia, joiden kielitaito ei tällä hetkellä riitä teosten täysipainoiseen ymmärtämiseen. Hienoa, että voin lukea näitä upeita sarjakuvia englanniksi.

Viikingit osasivat paitsi sotia, myös jättää jälkensä eri kieliin. Kuva: Dallas75 /  Flickr. Creative Commons -lisenssi CC BY-NC-SA 2.0

Lopuksi haluan kehua vielä lukulaitetta englanninkielisen lukemisen apuvälineenä. Hankin viime kesänä Kindlen ja olen sillä muutaman kirjan jo lukenutkin. Paperikirjaan verrattuna Kindlessä on eräs ylivoimainen etu: integroitu sanakirja. Kun tekstissä tulee vastaan sana, jonka merkityksen haluaa tarkastaa, voi tökätä sanaa sormellaan ja Kindle näyttää sanan sanakirjaselityksen. Loistavaa! Sanakirjoja oli automaattisesti mukana kaksikin kappaletta, Oxford Dictionary of English ja The New Oxford American Dictionary. Esimerkiksi Oxford Dictionary of English on niin mielenkiintoista luettavaa jo itsessään, että joskus unohdun lukemaan sanakirjaa enemmän kuin kaunokirjaa. Sanakirja avaa loistavasti englannin kielen historiallista kehitystä, sillä huomattava määrä sanoja on esimerkiksi latinasta peräisin tai skandinaavista alkuperää viikinkien Britannian-valloituksista johtuen.

Yhteenvetona: kannattaa lukea kirjoja myös englanniksi, jos kirjan alkukieli on englanti. Lasten- ja nuortenkirjoista voi hyvin aloittaa ja jos lukee lukulaitteella, on sanakirja koko ajan apuna. Korostan kuitenkin vielä kerran, että suomea äidinkielenään puhuvan ei kannata laiminlyödä suomeksi kirjoitettujen kirjojen lukemista, vaan parasta on nauttia sopivassa suhteessa sekä suomeksi kirjoitettujen että englanniksi kirjoitettujen kirjojen parhaimmistoa.