maanantai 21. tammikuuta 2013

Bill Willingham - Mark Buckingham - Steve Leialoha - Gene Ha: Fables vol. 18. Cubs in Toyland

Kuva: Vertigo.
Haa, enää ei tarvitse odotella Amazonin hidasposteja, sillä aion jatkossa ostaa Fablesit ja The Unwrittenit paikasta, josta saan ne käsiini paljon nopeammin. Fennica Comics -sarjakuvaliike saa tuoreet Vertigo-lähetykset sen verran sutjakasti, että nopeimmillaan uusin numero on hyllyssä samana päivänä, kun julkaisu tulee myyntiin Yhdysvalloissa. Jee!

Itse asiassa selvittelin jo kesällä, kuinka  nopeasti uusimmat Vertigo-albumit tulevat suomalaisten jälleenmyyjien hyllyihin. Tuolloin kyselin asiasta Akateemisesta Kirjakaupasta, mutta sieltä vastattiin että verkkotietokantaa uusitaan eikä yksittäisten teosten tietoja voi tarkistaa. Enpä jaksanut palata asiaan eikä kukaan palannut minullekaan päin.

Fablesin kahdeksastoista kokoomateos, Cubs in Toyland, ilmestyi Yhdysvalloissa 16.1. ja minä poimin omani mukaan Fennicasta 18.1. Ei hullumpaa!


Cubs in Toyland olikin melkoista luettavaa. Nopeasti alun jälkeen tunnelma muuttui painajaismaiseksi. Välillä lukeminen tuntui samalta kuin joskus kauhukirjallisuuden parissa on tuntunut - mieleen tuli jopa Stephen King. Kuten nimestä voi päätellä, lasten lelut ovat isossa roolissa tässä jaksossa. Mitään kilttejä leluja nämä eivät ole... Lisäksi tarinassa kuvataan yksi itsemurha ja lasten kuolemia. Huhuh!

Kansikuvan pikkutyttö on Therese ja hän joutuu yksin omaan suureen seikkailuunsa. Theresen perhe yrittää jäljittää häntä, mutta satuhahmojen taikavoimat eivät tällä kertaa riitä pelastusoperaatioon. Vain yksi pääsee Theresen jäljille - isoveli Darien. Lelumaan ahdistavuus toi mieleen muistumia Peter Panista.

En halua kertoa juonesta kovin paljon etten spoilaisi tapahtumia liikaa. Fablesin aiempien osien tapahtumilla on pohjustettu Cubs in Toylandia aika paljon. Toisaalta, hieman yllättäen tämän albumin voisi aika hyvin lukea myös Fables-ekakertalainen, sillä pääjuoni muodostaa itsenäisen tarinakokonaisuuden ja sisältää ennen näkemättömiä paikkoja ja hahmoja.

Monet lelut vaikuttavat siltä, että ne pitäisi tuntea joko kuvakirjoista tai ihan vaan tuotemerkeistä. Tarinassa viitataan myös Fisher Kingiin. Minun piti googlettaa kenestä on kyse, vaikka olenkin Arthur-kuninkaan tarinoita lukenut. Ilmeisesti Kalastajakuningas on vakiintunut suomenkielinen nimitys tälle taruhahmolle.

Cubs in Toyland on tummasävyisempi ja ahdistavampi kuin mikään aiemmista Fables-jaksoista. Parissa toimintakohtauksessa mieleen tuli hieman kysymyksiä hahmojen mielestäni epäloogisesta toiminnasta. Pieni horjahtelu johdonmukaisuudessa taitaa olla Willinghamin harvoja heikkouksia kirjoittajana... Vaan kokonaisuutena albumi on ehdottomasti hyvä. Mutta toivottavasti tämän lukemisesta ei seuraa pahoja unia!

6 kommenttia:

  1. Olen pari kirjaa jäljessä, Inherit the Windiakaan en ole vielä lukenut.

    Fisher King on tosiaan Kalastajakuningas suomeksi, mutta se Gilliamin elokuvakin taisi käyttää kääntämätöntä nimeä Suomessa...osa Graal-tarinaa kuitenkin, ja Kalastajakuningas asui siellä Autiossa Maassa josta TS Eliot kirjoitti kuuluisan runoelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Fableseista saisi kyllä aina sitä enemmän irti, mitä laajempi yleissivistys olisi!

      Poista
    2. Joo, kyllähän ne tapaavat olla täynnä kaikenlaisia "tuokin on varmaan joku juttu, en vaan tunnista" pätkiä, mutta toisaalta juonessa pysyy aika hyvin mukana vaikkei nyt satukaan tietämään että mitäs se Ozma siinä seitsemännessä Baumin Oz-kirjassa tekikään...

      Poista
    3. Totta! Tämäkin todistaa Willinghamin kirjoitustaidoista. :)

      Poista
  2. MInä olen tasan tämän albumin verran jäljessä... koska tilasin Amazonin hidaspostituksena. Huoh. :-)

    VastaaPoista