Bill Willingham - Mark Buckingham - Steve Leialoha - Tony Akins - Jimmy Palmiotti: Fables 5. The Mean Seasons

Kuva: Vertigo.

Hehkutin Fablesin nelososaa lukiessani, kuinka hienoa onkaan päästä pitkien tarinalinjojen huipennuskohtiin. Pitkät tarinalinjat näkyvät myös sarjan vitososassa, mutta The Mean Seasons muistuttaa, ettei makeaa mahan täydeltä: kun eräät pääjuonikuviot päätyivät edellisosassa ratkaisuihin tai osaratkaisuihin, nyt on aika taas pohjustaa tulevaa ja fiilistellä vähän rennommin välillä. Vitososa sisältää pari vähän irrallisempaa lyhyttarinaa, ennen kuin päästään jatkamaan pääjuonen parissa intensiivisemmin. Samalla menee vähän vaikeaksi kertoa juonikuvioista mitään, sillä en haluaisi möläyttää spoilereita. Yritän kertoa joistakin asioista vähän ja spoilaamatta. Sitä paitsi Fables-eepos näyttää jo nyt siltä, että eihän tämä sarja kerta kaikkiaan voi loppua mihinkään muuhun kuin ratkaisuista klassisimpaan: lopputaisteluun. Ihan varmasti sarja sitten joskus huipentuu siihen, että satuhahmot taistelevat menetyistä kotikunnaistaan The Adversarya vastaan, ja huikeiden loppurytinöiden jälkeen eloonjääneet voivat elää onnellisina elämänsä loppuun asti. :)

Albumin eka tarina alkaa Prince Charmingin ex-vaimojen kimppalounaalla. Toka tarinassa taas valotetaan Mr. Bigbyn menneisyyttä. Amerikkalaisen populäärikulttuurin peruskauraa ovat tarinat jenkkisotilaiden taisteluista Natsi-Saksassa, ja kas, sinnepäs Iso Paha Susikin heitetään. Natsien salaisesta linnasta löytyy yllättäen hullu tiedemies sekä eräs goottilainen hirviö, joka The Unwrittenissäkin on näyttäytynyt useampaan otteeseen...

Juonen päälinjan parissa taas puhaltavat uudet tuulet. New Yorkin Fabletown kokee merkittäviä poliittisia muutoksia, lisäksi yksi jos toinenkin satuhahmo tuntuu ottavan hatkat. Motiivit vaihtelevat. Snow Whiten eli Lumikin perhe-elämässä tapahtuu jännittäviä käänteitä. Suosikkisivuhahmoihini kuuluva Reynard-kettu saa taas pari herkullista repliikkiä heitettäväkseen.

Olen tehnyt niin, että aina kun olen saanut yhden Fables-osan loppuun, olen pannut seuraavan kirjastosta varaukseen. Näin en voi ahmia sarjaa liikaa, vaan aina jää vähintään muutama päivä kypsyttelyaikaa, mutta ei sille mahda mitään että aina osan lukemisen jälkeen on sellainen "haluan lisää!" -olo. Taitavaa tarinankerrontaa ja koukuttavia juonenkäänteitä. Pääpiirtäjä Mark Buckinghamin tyyliin olen päässyt hyvin sisälle ja nautin hänen nyansseistaan. Vaihtuvat piirtäjät tuovat mukavaa särmää ja sykettä omilla tyyleillään.

Myös Nulla dies sine legendossa on tästä juttu.

Lue myös nämä:
Bill Willingham... [et al.]: 1001 Nights of Snowfall
Frank Miller: Batman - yön ritari
Mike Carey - Peter Gross: The Unwritten vol. 3 - Dead Man's Knock