Kuva: Gummerus. |
No kumminkin. Herra Josephin valtakunta kiinnitti huomioni Lukuisa-blogin jutun kautta. Nytpä olikin hyvä hetki lukea albumi, sillä viikonloppu on mennyt flunssassa pötkötellessä, ja mitäpä silloin muutakaan tekisi kuin lukisi.
Gummerus ei ole tainnut sarjakuvakustantamona profiloitua, mistä kertoo sekin että kustantamon kotisivuilta ei löydy sarjakuvalle edes omaa luokitusta. Tämäkin teos on luokiteltu lasten- ja nuortenkirjallisuuden alle - ihan turhaan, koska ei tätä liian nuorille lukijoille kannata antaa luettavaksi. Juutalaisen Joseph Joanovicin elämään perustuva fiktiivinen tarina edellyttää lukijaltaan toisen maailmansodan tapahtumien tuntemusta vähintään pintapuolisella tasolla ja albumista löytyy väkivaltaa sekä kohtauksia, joissa esiintyy raiskaus ja lasten hyväksikäyttöä. Mutta hienoa, että Gummerus on lähtenyt kovakantisella suomennoksella julkaisemaan sarjaa, jota Ranskassa on ilmestynyt jo neljä osaa. Sarjakuvalle on perustettu oma nettisivu, josta löytyy kuvanäytteitä ja videotraileri. Myös Kvaakista löytyy tälle oma keskusteluketju.
Kuva: Olipa kerran Ranskassa -sivu. |
Tarina hyppelehti aikatasosta toiseen, ja vaikka siirtymät oli merkitty kertomalla kunkin tapahtuman vuosiluku, jäi kokonaisuus mielestäni hieman hajanaiseksi ja sekavaksi. Piirrosjälki oli osaavaa, mutta ehkä vähän neutraalia. Neutraaliuden tunnetta korosti yllätyksetön tietokoneväritys ja tietokonetekstaus. Ajankuva kyllä välittyi fiilistasolla: popliinitakkeja, huopahattuja, ranskalaismiesten korttituokioita anislasillisten äärellä...
Mutta jos tämä kerran on palkintoja kahminut, niin ehkäpä pitää toinenkin osa lukea, jos sarjan suomentaminen jatkuu. Mitään erityisen vaikeaa tai häiritsevää tässä ei ollut tuota pientä sekavuutta ja hyppelehtimistä lukuunottamatta, joten jos toinen maailmansota ja sitä edeltävät historian käänteet kiinnostavat, voi kokeilla tätä albumia.
Tietämättä tästä sarjakuvasta mitään rohkenisin epäillä nimen menevän seuraavasti: Olipa kerran Ranskassa on sarjan päänimeke ja Suuri gansterisota sarjan alanimeke ja loppuosa nimestä on sitten tämän osan nimeä.
VastaaPoistaPäättelen näin siksi, että ilmeisesti nimi on pastissi Sergio Leonen elokuvasta Once upon a time in America jonka suomenkielinen nimi oli Suuri gansterisota.
Hyvä arvaus. :) Nää "alaotsikoiden alaotsikot" näyttävät toki kannessa yleensä hyvältä, mutta silti kelpuutan ennemmin yksiselitteisen ja yksinkertaisen teosnimen. :)
VastaaPoistaMinua vaivaa aina sama juttu elokuvien nimissäkin. Miksi pitää olla sekä englanninkielinen että suomenkielinen nimi? Eikö voisi rohkeasti päättää että käytetään vain toista? Yksinkertainen on kaunista!
VastaaPoistaSamaa mieltä! Helpot nimet kunniaan. :)
VastaaPoista