sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Bill Willingham - Mark Buckingham - David Hahn - Steve Leialoha: Fables 6. Homelands

Kuva: Vertigo.
Eihän tästä tule mittään: Fablesia on pakko paahtaa eteenpäin!

Kuudes osa, Homelands, sijoittuu nimensä mukaisesti meidän maailmaamme paenneiden satuhahmojen entisille kotikonnuille. Yritän ottaa nyt tavaksi, että kerron kunkin osan juonenkäänteistä korkeintaan saman verran kuin albumin takakannessa, niin en spoilaa uusien lukijoiden lukunautintoa. Myös Nulla dies sine legendosta voi lukea tästä.

Ja takakannessahan kerrotaan, että satumaiden inhan valloittajan, pääpahis The Adversaryn henkilöllisyys paljastetaan! Ennakkoasenteeni oli kenties hieman epäileväinen: joko nyt? Sarjahan jatkuu vielä vaikka kuinka pitkälle... Yleensä pääpahikset tuppaavat olemaan vähän tylsiä mustavalkoisessa pahuudessaan. Joojoo, onhan näitä nähty, maailmankaikkeuden hirmuisimpia ilkiöitä. Kuka tahansa populäärikulttuurin harrastaja ehtii saada kamalista pahiksista yliannostuksen, kun tarpeeksi monta seikkailua on lukenut kirjoina tai sarjakuvina tai katsellut telkkaria tai elokuvia.

Mutta Willingham näyttää taas taitavuutensa tarinankertojana. Pääpahista ei todellakaan kuvata liian mustavalkoisesti, vaan tavalla, joka mahdollistaa vaikka kuinka korkealentoisia tulkintoja... Kritisoidaanko tässä kenties Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa? Euroopan unionia? Ylikansallisia yrityksiä? Ei tarvitse ihmetellä, miksi Fables on voittanut arvostettuja yhdysvaltalaisia Eisner-sarjakuvapalkintoja läjäpäin.

Ivan Bilibinin maalaus. Kuva: WikiPaintings
Tässä albumissa tavataan kiinnostavia satuhahmoja monista eri tarinaperinteistä. Minua sykähdytti erityisesti Rusin valtakunta, jossa kohdataan venäläisten kansansatujen hahmoja. Pääpiirtäjä Mark Buckingham tekee kunniaa venäläiselle taiteelle mm. ruutureunojen vinjeteillä ja kuvallisella intertekstuaalisuudella. Sivulta 84 löytyy ruutu, jonne onkin merkitty terveiset venäläistaiteilija Ivan Bilibinille. Ja onpa Buckingham selvästi tutkiskellut myös Viktor Vasnetsovin kuuluisaa taulua Ritari tienristeyksessä. Tsekatkaa vaikka itse albumista. ;)

Viktor Vasnetsovin maalaus. Kuva: Wikipedia.
Tämänkin albumin parissa kävi niin, että ensin luin kaikessa rauhassa, sitten tempauduin tarinan mukaan ja piti ahmia sivut loppuun hirmuvauhtia että saan tietää miten käy. Sitten piti palata kiltisti takaisin ja lukea hitaasti uudelleen, jotta sai kiinni pienemmistäkin yksityiskohdista...

Saa nähdä osoittautuuko Fables saagaksi vai saippuaoopperaksi - siis tuleeko tällä olemaan selvä konkreettinen loppupiste jota kohti Willingham kulkee, vai onko tärkeintä vai päästä kieputtamaan juonta aina uuteen uskoon, ilman tarkoitustakaan lopettaa hommaa ikinä. Toistaiseksi voin vain nauttia tästä sarjasta. Suosittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti