tiistai 16. toukokuuta 2006

Juan Diaz Canales - Juanjo Guarnido: Blacksad, Arctic Nation

Blacksad-sarjan toinen albumi Arctic Nation saapui kirjaston kaukolainana. Jännittävää oli huomata, että albumihan onkin alkukielinen eli tekstit olivat espanjaksi! Eipä olekaan ennen tullut luettua kirjaa kielellä, jota ei ole millään lailla koskaan opiskellut. Toisaalta, sarjakuvissa tämä haittaa vähemmän. Kvaak.fi -foorumin kommentit olivat lisäksi pääsääntöisesti sitä luokkaa, että vaikka Blacksadissa on valtavan komeat kuvat, niin tarina eli kovin ihmeellinen. Joten tulipahan vähän jännitystä käsikirjoitukseenkin, kun ei ihan kaikkea viimeisen päälle ymmärtänyt. Yllättävän hyvin espanjassa pysyi kärryillä englannin, ranskan sekä kuvituksen pohjalta.

Ohessa pieni tyylinäyte Blacksadin kuvituksesta. On kyllä niin messevää jälkeä, etten muista koska olisin vastaavaa nähnyt. John Blacksad on film noir -tyyppinen yksityisetsivä, ja Arctic Nation -tarinassa hän joutuu setvimään niin kadonneen tytön kohtaloa kuin kamppailemaan vihamielisen ja rasistisen Arctic Nation -järjestön pahisten kanssa. Gildamaisen uhkeat kaunottaret osuvat toki myös sankarimme tielle. Blacksadin maailma muistuttaa erehdyttävästi klassisen Hollywood-kauden Amerikkaa, jossa kaikki miehet käyttävät hattuja ja kaikki naiset nailonsukkia.

Eläinhahmoja käytetään poikkeuksellisen taitavasti hyödyksi tarinan rasismi-osuudessa. Arctic Nation -järjestön pointti ei ole siinä, että se syrjisi tietyn lajisia eläimiä, vaan tietyn värisiä. Uskomattoman itsestäänselvää, mutta pirullisen osuvaa. Nimensä mukaisesti Arctic Nationin ydinjoukko muodostuu pohjoisen luonnostaan valkeista eläimistä, mukana ovat mm. jääkarhu, naali, kärppä, tunturipöllö... John Blacksad mustaturkkisena kissana on siis vääränvärinen, kuten myös musta hevonen, musta korppi jne. Hurjan näköistä on, kun Isä Aurinkoinen -tyyppinen jääkarhujohtaja vetää lapsikuoron harjoituksia ja taputtelee hyväksyvästi valkoista pikku kuuttia treenien jälkeen.

Syksyllä Blacksadia on tulossa suomeksikin, joten eiköhän viimeistään siinä vaiheessa tarinan juonen pienet aukkokohdat täydenny mukavasti. Toisaalta albumi on niin komeaa katseltavaa, että kyllä siitä iloa irtoaa vaikka tekstit olisivat singaleesiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti