tiistai 8. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Seuraneiti

Kansi: Lauri Linnilä / Amanita.
Kaari Utrion Seuraneitiä luin tahallisen pitkitetysti, että lukunautintoa riittäisi pitkäksi aikaa. Onhan Utrio pitkäaikainen kirjailijasuosikkini ja hänen uusi kirjansa on siksi aina must-luettavaa minulle.

Seuraneiti jatkaa Utrion 2000-luvulla kirjoittamien epookkikomedioiden sarjaa. Kirjassa on täysipainoisuuden tuntu - nostan tämän Utrion 2000-luvun romaanien parhaaksi. Tykkäsin kovasti myös edellisestä romaanista, vuonna 2011 ilmestyneestä Oppineesta neidistä, mutta Seuraneiti tuntuu erityisen onnistuneelta. Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Booksy ja Amma.

Lisäpisteet kirjalle siitä, että alun tapahtumat sijoittuvat Kajaaniin! Kotikuntani Paltamokin mainitaan usein - tosin piti palauttaa mieleen että kuntarajoja on taidettu piirrellä uusiksi sitten 1800-luvun alkupuoliskon. Nyky-Kajaanista katsottuna Paltamo ei suinkaan ole joen toisella puolella vaan Oulujärven toisella puolella. Toki Kajaaniin nykyään kuuluva Paltaniemen alue kaupungin kupeessa on aikanaan ollut osa Paltamoa ja Paltaniemen kuvakirkko kuuluu edelleen Paltamon seurakunnalle.

Seuraneidin kajaanilaisväri johtuu siitä, että päähenkilö Linda Melin vierailee usein Kajaanissa, vaikka onkin kotoisin Pohjois-Savosta. Huikaisevan kaunis Linda kutsutaan kuitenkin kauppaneuvoksetar Poppelin seuraneidiksi Helsinkiin. Jo ennen Helsinkiin pääsyä peräti kaksi miestä on ehtinyt rakastua Lindaan. Kajaanissa vieraillut tukkukauppias Claes Carleson on varakas mutta arkinen, kajaanilaistätiään katsomaan lähtenyt senaatin sihteeri Victor Waldau taas näyttää kreikkalaiselta jumalalta mutta on kovin huikentelevainen.

Ujon Lindan pitää Helsingissä sopeutua seurapiirien tapoihin ja kestää vaatimattomasta taustasta johtuva vähättely. Waldaun perhe ei vaikuta kovin ihastuneelta poikansa mielitiettyyn, mutta tervantuotannosta ja ruukin kirjanpidosta mielellään jutteleva Linda hurmaa jopa kenraalikuvernööri Zakrevskin...

Kaiken kaikkiaan Seuraneiti oli aivan ihanaa luettavaa. Utrio piikittelee ihmisluontoa, rakentaa komediallisia kohtauksia ja dramaattisia käänteitä ja kuvaa tuoretta pääkaupunkia Helsinkiä hauskasti ja elävästi. Tukkukauppiaan liiketoiminnan kuvaaminen ja kotimaisen teollisuuden kannattavuuden pohdiskelu luovat yhtäläisyyksiä nykypäivään. Myös helsinkiläisen virkamieskunnan kuvauksessa voi aistia kevyttä vertailua nykyaikaan:

Kenraalikuvernööri Zakrevski tunnettiin senaatissa orjapiiskurina. Suomalainen virkamiehistö ei ollut ikinä tehnyt niin paljon töitä kuin Arseni Andrejevitš Zakrevskin aikana. Victor itse oli joutunut palaamaan senaattiin joskus iltapäivisin päivällisen jälkeen, ja joku sihteereistä oli tarinan mukaan käsketty pulpetin ääreen aamukahdeksalta. 

Siinä missä Utrion keskiaikaromaanit kuvaavat maailmaa, jossa ihminen syntyy säätyynsä ja kohtalo on lähestulkoon ennustettava, on näissä autonomian ajan Suomea kuvaavissa kirjoissa toisenlainen pohjavire. Pelkkä syntyperä ei enää ratkaise, vaan ihminen pystyy omalla älykkyydellään, tarmollaan ja ahkeralla työnteolla muuttamaan elämäänsä. Aatelisuus tai korkea virka-arvo ei välttämättä enää riittänytkään pitämään ketään hierarkian huipulla. Oman osaamisen varaan rakentaminen saattoi viedä pitemmälle.

Ai niin! Ilkeissä sisarpuolissa esiintynyt Emilia piipahtaa eräässä kohtauksessa. Ihanaa saada lukea toisesta kirjasta tutun henkilöhahmon uusia kuulumisia. Ehkä täytyy lukea Ilkeät sisarpuolet pian uusiksi, niin pääsee takaisin epookin maailmaan ja utriomaisiin tunnelmiin!

4 kommenttia:

  1. Eilen illalla selaamalla luin uudelleen Seuraneitiä. Illalla kirjailijaa kuuntelemaan Iisalmeen. Hieno kirja, ihana kirjailja, upea tuotanto. Emiliaa en ymmärtänytkään yhdistää Ilkeisiin sisarpuoliin, joten se varmaankin pitäisi uudelleen lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aioin mennä kuuntelemaan Utriota Turun kirjamessuilla, mutta eihän se siellä messuhäsellyksessä toteutunut. Ehkä Helsingin messuilla sitten!

      Poista
  2. Mainio idea tuo Ilkeän sisarpuolen uudelleen lukeminen.Ja erittäin mainiolta kuulostaa tämäkin kirja! Kepeä mutta asiantunteva ja uskottava historiankuvaus on aina viihdyttävää ja vaikuttavaa. Kaari Utrio on suosikkini jo siksi, että hän on niin uuttera ja ammatilleen antautunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa että tykkäisit tästä! :)

      Poista