Turun kaupunginkirjaston kellarissa ja kirjamessuilla

Tänään on viimeinen päivä ehtiä Turun kansainvälisille kirjamessuille, joten Varsinais-Suomen suunnalla asuvien kannattaa liikahtaa kohti Turun Messu- ja Kongressikeskusta. Retkeilin messuille eilen ja mukavaa olikin tällä neitsytmatkallani - en ole aiemmin käynyt Turun kirjamessuilla, mutta saatanpa harkita lähteväni toisenkin kerran! Messujen pääteemoina ovat Yhdysvallat ja Somero.

Turun kaupunginkirjaston hieno pihalehmä.

Turun kaupunginkirjastossa työskentelevä Erjan lukupäiväkirjan Erja oli järjestänyt aamupäivälle bloggaajaohjelmaa. Lukulampun valossa -hanke esittäytyi ja kirjastolaiset johdattivat bloggaajaryhmän Aurian kellariin tutustumaan kirjaston vanhimpaan aineistoon ja kummituskierrokselle varastokirjaston sokkeloihin.

Kellariin roudattu historiallisen aineisto kaipaa kuulemma edelleen järjestämisestä, mutta kirjaston resurssitilanteesta johtuen äkillistä muutosta ei ole luvassa. Oli kuitenkin todella viehättävää tutkailla ja ihastella aineistoa. Löysin muun muassa kaksi erilaista kappaletta 1850-luvulla painettua Charles Dickensin Bleak Housea - minulla on Bleak House (Kolea talo) kesken Kindlessä "metrokirjana", joten oli hauska fiilis etsiä 1850-luvun kirjasta se kohta, joka minulla on Kindlessä menossa. Lisäksi kurkkasin 1930-luvulla painettua Kajaanin kaupungin historiaa, josta löytyikin tieto että kotijokeni Kiehimänjoen varrella on asunut Karppisia jo 1500-luvulla, terveisiä vaan naapuriin!

Kuten kuvista näkyy, osa aineistosta oli hieman rähjäisemmässä kunnossa...

...mutta osa viimeisen päälle hienossa.

Kirjastokierroksen jälkeen messut kutsuivat. Olin ruksaillut ohjelmalehtisestä etukäteen kaikkea kiinnostavaa, mutta olin jo varautunut siihen että messutungoksessa suunnitelmat menevät helposti uusiksi. Ensin kiersin messujen myyntiosastoalueen, mukaan tarttui Pentti Saarikosken Aika Prahassa täydentämään maltillisesti kartuttamaani Saarikoski-kokoelmaa. Hyväkuntoinen toisen painoksen nide maksoi kahdeksan euroa. Vaikka myyntiosasto oli hallittavissa olevan kokoinen, iskee messutungoksessa helposti väsy, joten suuntasin kokoustiloissa järjestettyjä ohjelmanumeroja kuuntelemaan.

Tietokirjailija ja Yhdysvaltain suurlähettilään puoliso Cody Douglas Oreck.

Livahdin takaovesta mukaan Role of women in literature -paneelikeskusteluun, jota tähditti Yhdysvaltain suurlähettilään puoliso Cody Douglas Oreck. Hän on kirjoittanut suomalaisarkkitehtuuria tarkastelevan kirjan Storybook Helsinki and beyond. Mukana keskustelemassa olivat yhdysvaltalainen Lynn Nottage, suomalaisia edusti Leena Parkkinen. Juha Itkonen isännöi keskustelua.

Sekä Douglas Oreck että Nottage olivat harjaantuneita, eläväisiä ja kiinnostavia keskustelijoita, mutta Parkkinen ja Itkonen olisivat voineet hieman skarpata. Parkkinen oli enimmäkseen hiljaa ja Itkosen kysymykset muuttuivat loppua kohti melko laiskoiksi, tyyliin "kerro suosikkinaiskirjailijasi/mieskirjailijasi". Ja kun keskustelukielenä on englanti, toivoisin suomalaisten muistavan, että englanniksi olisi hyvä käyttää voimakasta, elävää intonaatiota. Monotonisen tasapaksu polotus kuulostaa kovin ankealta. Tiedän, että suomalaisia moititaan liiasta itseruoskinnasta vieraiden kielien puhumisessa enkä halua julistaa mitään kansallista häpeää Itkosen ja Parkkisen esiintymisen vuoksi. Toivoisin silti kaikkien muistavan, että kun esiinnytään englanniksi, täytyy hieman panostaa puheen eläväisyyteen, vaikka suomeksi suomalaisten kesken sellainen eleetön mumeltaminen onkin ihan normaalia.

Professori Timo Soikkanen.

Lisäannoksen tiukkaa historia-asiaa sain seuraavan luennoitsijan puheenvuorosta. Turun yliopiston professori Timo Soikkanen veti tehokkaasti vajaan puolen tunnin luennon aiheesta "Vuoden 1863 kieliasetuksesta Turun Yliopiston ja Åbo Akademin syntyyn". Mukavalla turkulaisnuotilla esitelmöidyn historiakatsauksen pääviesti oli, että kyseisten yliopistojen syntyyn ei suinkaan vaikuttanut ainoastaan 1800-luvun lopun kieliriidat, vaan myös halu toimia Suomen venäläistämistä vastaan. Hieman kuitenkin harmitti, kun järjestäjä tiivisti esityksen loppupäätä aikataulujen vuoksi. Ei ole esiintyjän vika, jos järjestäjän ilmoittamat aikataulut mättävät - Soikkanen pääsi aloittamaan vasta ohjelmaan merkittyä aikaa myöhemmin ja olisin mielelläni kuullut kaiken, mitä hän oli esitykseensä valmistellut.

Tämän jälkeen menin kuuntelemaan Mikko Perkoilan Mononen-Mustapää -konsettia. Unto Mononen on hieno säveltäjä ja minulle oli uutta tietoa, että hän sävelsi myös P. Mustapään runoja. Musiikki oli tosi kaunista, levyn voi ostaa netistä tai kuunnella Spotifyn kautta. Esitys oli osa messujen Somero-teemaa, olihan Mononen somerolainen.

Kirjabloggaaja, kustannustoimittaja ja tietokirjailija Katja Jalkanen.

Sokerina pohjalla olikin kirjabloggaaja-asiaa. Katja Jalkanen ja Hanna Pudas esittelivät Rivien välissä -kirjablogikirjaa hauskasti toisiaan haastattelemalla. Hannaa ja Katjaa pääsee kuuntelemaan myös Helsingin kirjamessuilla lauantaina 26.10. He esiintyvät Aino-lavalla klo 11.30 yhdessä Suvi Aholan kanssa, ohjelmanumeron nimi on "Jaetun lukemisen ilo". Lisäksi Ylen Kultakuume-ohjelmassa on messuilla tehty Katjan haastattelu.

Kirjabloggaajat Minna Vuo-Cho ja Hanna "Morre" Matilainen sekä Into-kustantamon Mika Rönkkö ja Like-kustantamon Nora Varjama.

Tämän jälkeen alkoi Kirjasfääri-blogin Taikan koordinoima Suuri bloggaajatapaaminen, johon oli kutsuttu myös kustantamojen väkeä keskustelemaan kirjablogeista. Paneelikeskusteluun osallistuivat kuvassa näkyvien henkilöiden lisäksi myös Kirsin kirjanurkan Kirsi ja Taika itse. Lähdin hieman kesken kaiken pois, sillä menin messujen viimeisen tunnin ajaksi ruokamessujen osastolla.

Ruokamessuilta mukaan tarttui muun muassa kätevän oloinen keraaminen raastin, lakupussi, voisarvia ja riisipiirakoita, joten kaiken kaikkiaan messupäivä oli onnistunut. Helsingistä Turkuun pääsee junalla kahdessa tunnissa, joten kyllä kannatti herätä puoli kuudelta lauantaina näin hyvän kirjapäivän vuoksi. :)