sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Karo Hämäläinen: Erottaja

Kuva: WSOY.
Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille. 

Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.

Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut.' Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut.'  Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'

Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sen tähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.' 

(Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 25, jakeet 14-30, käännös täältä.)

Ennen seurakuntanuorena ihmettelin tämän Jeesuksen vertauksen julmuutta. Miksi yhden leiviskän miestä niin rangaistiin? Luettuani Karo Hämäläisen Erottajan ymmärrän hieman paremmin. Ehkä Jeesus halusi vain jakaa päteviä sijoitusneuvoja.

Kiinnostuin Erottajasta Hesarin arvion luettuani, blogiarvioita löytyy ainakin Norkulta. Täkynä toimi kirjan talousaihe: kun nykyään työskentelen pankki- ja vakuutusalalla, on mielenkiintoista lukea talousasioista myös romaaneista. Erottaja kuvaa menestyksekkään sijoitusrahastoyhtiön toimintaa. Muistutetaan nyt kuitenkin, että itse en ole sijoitusasiantuntijana yhtään sen kummempi kuin naapurin nainenkaan. Työkavereiden joukosta kyllä löytyy sijoittamisen ja varainhoidon asiantuntijoita.

Karo Hämäläinen on talouden ja taiteen moniottelija: hän työskentelee Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä, on kirjoittanut useita romaaneja ja pyörittää myös kirjallisuuskritiikin verkkolehteä Kiiltomatoa. Miehen tausta ja romaanin aihe tuovat mieleen toisen talousmiehen ja kirjailijan, Tommi Melenderin, jonka romaanin Kunnian mies luin aikanaan lehtiarviota varten. Arviota ei valitettavasti löydy netistä. Etäisenä Erottajan edeltäjänä voisi nähdä myös Veikko Huovisen Kasinomies Tomin.

Kirjan takakannessa Erottaja määritellään trilleriksi. Trillerit eivät ole leipälajini, mutta olen minä jotain trillerimäistä sentään lukenut, ja aika lailla lajityypin tunnusmerkit taitavat Erottajassakin toteutua. Henkilöhahmot ja kieli saavat olla yksioikoisia, kunhan juoni on kimurantti. Tuotemerkkejä ja teknisiä yksityiskohtia viljellään. Nopealla vauhdilla singahdellaan maasta toiseen. Takaa-ajoja löytyy, tappelujakin.

Keskiössä on Erottaja Altius, 2000-luvun menestyksekkäin suomalainen sijoitusrahasto. Tai oikeastaan Erottaja on ehtinyt jo jonkun aikaa toimia Wilénius & Rörstrandin suomalaisena tytäryhtiönä. Perustajajäsenet, Anders Sundström, Rainer Olavi "Rotta" Oraspää ja Krista Saukkonen saivat yrityksen myymisestä hyvät hillot tililleen ja mukavan aseman tytäryhtiön johtoportaassa, mutta L-Day eli  Lehman Brothersin kaatuminen lokakuussa 2008 pistää pakan sekaisin koko finanssialalla.

Peruslähtökohta on dramaturgisesti kiinnostava: pystyvätkö vanhat mestarit nousemaan uudestaan huipulle sen jälkeen kun menestys on kertaalleen jo saavutettu ja suurin nälkä tyydytetty? Kovin harvinainenhan tämä asetelma ei fiktiossa ole, mikä ei ole ihme, koska aihe on niin hedelmällinen. Siinä saa muistuttaa lukijalle, että huipulla tuulee. Mitä isompia ne ovat, sitä kovempaa ne kaatuvat. Jos toimii 99 % verran oikein ja 1 % verran väärin, näyttääkö se ulospäin sataprosenttisen oikealta? 

Anders, Rotta ja Krista ovat kuin Harry, Ron ja Hermione Harry Potterissa, sillä erotuksella että Krista on porukan rohkein riskinottaja. Nämä ihmiset eivät tee rahaa rahan vuoksi, vaan tekemisen vuoksi. "Hyvä palkka" on heille käsitteenä turha: palkkatosite on suurin piirtein yhtä merkityksellinen kuin pullonpalautuskuitti. Oikeat rahat tehdään sijoituksilla ja yrityskaupoilla. Erityisen intohimoisesti markkinoiden myllerrykseen suhtautuu Rotta, jonka aivot raksuttavat taskulaskimen nopeudella. Hänelle mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että Erottaja Altius on Suomen paras rahasto ja hän itse paras ja juhlituin salkunhoitaja.

Keskustelu herättää Oraspään. Hän esittelee näkemyksiään finanssikriisin syyvydestä, saa niille lisätukea ja vastakommentteja. Hän testaa ideoita, puhuu yhdestä saadakseen tietoa toisesta. Kankaanpää kuuluu niihin ihmisiin, joiden kanssa markkinoista puhumiseen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä. Toisin on useimmissa asiakastapaamisissa. Satamiljoonainen salkku ei takaa älykkyyttä, markkinan tajua eikä edes nokkeluutta. Hän ei halua käyttää tuntejaan ja minuuttejaan keskustelemalla sellaisen asiakkaan kanssa, joka pitää itseään tietäväisenä luettuaan jonkun joutavanpäiväisen päivänkohtaisen uutisen Kauppalehdestä, DI:stä tai FT:stä ja rakastaa ääntään, kertoo pitkälle menevät tulkinnat yksipalstaisesta jutusta, ei erota kokonaisuutta mutta naurahtelee itselleen monologinsa välissä. Kertoo vitsin väärin. 

Ei Hämäläinen henkilöhahmoilleen mitään psykologista syväanalyysia tee, mutta lähes 500 sivun aikana ehtii kuoria esiin uusia kerroksia, esitellä sekä puhtoiset kulissit että pimeät puolet. Suurimmat sympatiani menivät kuitenkin sivuhenkilöille. Näitä ovat sekä luonteen että ammatin puolesta tiukan kireä controller Auli Haglund, hömelö ja aika reppana W&R Suomen toimitusjohtaja Christer Hammarén sekä vanhan polven teollisuusmies, rehellisen elitistinen Jaakko Leinovaara. Ja uran alkuportailla jo hieman kohonnut Marko Auvinen, Rotan kakkosmies.

Lauseet hyväilevät Auvista. Sammon hallitus ei tekisi tuollaista päätöstä ilman Björn Wahlroosin vahvaa hyväksyntää, eikä Wahlroosin tapoihin kuulu huonojen kauppojen tekeminen. Hän on päässyt ensimmäistä kertaa toimimaan samassa valintatilanteessa kuin Nalle Wahlroos. Hän on valinnut samoin kuin Nalle. Hän tekee rahaa. He tekevät rahaa, hän ja Nalle.

Talousmaailman asiantuntemus näkyy Hämäläisen tekstistä joka käänteessä ja tekee Erottajasta kiinnostavaa luettavaa. En olisi lukenut tätä, jos kirja olisi kuvannut vaikka poliisiaseman toimintaa. Ärsyynnyn, jos kirjailija ripottelee oppikirjamaisia "faktapaloja" fiktion joukkoon, mutta Erottajassa toteutuu mainiosti erään toimialan asiantunteva kuvaaminen ilman, että asiantuntemus tuntuu päälleliimatulta opettavaisuudelta. Subprime-kriisi, islantilaispankkien dominopelimäinen romahdus, sijoittamisen aakkoset tulevat käydyksi läpi. Lukijana huomaa senkin, että välillä tapahtumat tuntuvat kovin todellisuuspohjaisilta, välillä taas siltä että kirjailija nauttii kun saa irrotella mielikuvituksensa voimin - mutta merkillistä on, että vaikeaksi menee sanoa, milloin kuvaukset ovat lähimpänä todellisuutta ja milloin kauimpana siitä. :)

Singer pyörittää päätään ja maistaa juomaansa. Väkevä viina sykkii suoniin.

- Kuka sanoo, ettei naapuripankin pääjohtajan tyttären vesiväriharjoitelma ole taidetta? Et kai ainakaan sinä, tyttären kummisetä? Jos et ehkä itse maksa siitä miljoonaa kruunua, kenties pankkisi maksaa? Epäiletkö? Onko sinulla aikaa? Voisin esitellä sinulle W&R Icelandin pääkonttorin sisustuksen ja taideaarteet. Kyllä. You did guess right. Akvarellistiikka ja puuvärityöt ovat hyvin edustettuina. Jos mietit, kuinka arvostaa W&R Icelandin taseen muut aineelliset hyödykkeet, toivon, että sinulla on tuttuja Sotheby'sillä, Magnús Páll jo huutaa.

Kirjan jälkimmäinen puolisko oli todella mukaansatempaavaa luettavaa ja ahmin tekstiä sormet syyhyten. Entäs ensimmäinen puolisko? Vaikea sanoa, missä määrin lukukokemukseeni vaikutti se, että alkupuoliskoa tuli luettua melko pätkittäin arkikiireitten vuoksi ja jälkimmäisen aikana lukuaikaa oli enemmän. Voi siis olla, että alku ja keskivaiheet olisivat kaivanneet lisää draivia, mutta koska itse pidän paksuista kirjoista ja olen sitä mieltä että tiiliskiven ansioihin kuuluu mahdollisuus pohjustaa tarinaa riittävästi, niin en valita. Lopussa muutama langanpää jätettiin sillä lailla auki, että toisaalta harmitti, kun ei saanut ihan varmoja vastauksia kaikkiin asioihin, toisaalta taas päätin, että avoimet loput antavat lukijalle vapaat kädet kuvitella lopputulos mielensä mukaiseksi. Ja jonkun verran vähäisiä kielikömmähdyksiä kirjasta löytyi, sellaisia, jotka hyvän kustannustoimittajan olisi pitänyt bongata ja korjata ennen kirjan painoon menoa.

Yksioikoisimmillaan tätä voisi suositella kaikista talousuutisista kiinnostuneille. Tiedän kuitenkin, että varsinkin naiset tuppaavat usein kuittaamaan talousasiat jollakin tämäntapaisella fraasilla: "Minä en välitä rahasta." "Minä en ole rahanahne." Muistakaa siis, että käytännössä kaikki tavallisen ihmisen arkielämän valinnat ovat myös taloudellisia valintoja. Missä asut, paljonko asumisestasi maksat? Millaista palkkaa saat, entä muita tuloja? Ovatko ne tulot osinkoja vai Kelan tai sosiaalitoimiston tukia? Mistä hankit ruokasi, entä vaatteet? Eivät markkinavoimat ole kasvottomia vaan ihmiskasvoisia. Joskus ne kasvot kuuluvat toimitusjohtajalle, poliitikolle tai suursijoittajalle, mutta ketjun loppupäästä löytyy aina pitkä rivi ihan tavallisia ihmisiä.

9 kommenttia:

  1. En tietenkään välitä rahasta... mutta tämä pitää varmaan lukea. Sijoitustoiminnan lyhyt oppimäärä trillerikuorissa kuulostaa hyvältä :D

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista
  3. Täälläkin yksi naislukutoukka, joka ei tietenkään välitä rahasta, mutta jota kyllä kuluttaminen, sijoittaminen jne. kiinnostavat, luen säännöllisesti talouslehtiä jne. Hyvä, että esittelit tämän kirjan, sillä olen miettinyt sen lukemista itsekin. Luulen, että ostan tämän, sillä tämä voisi olla yksi niistä harvoista kirjoista, joka kiinnostaisi sekä minua että miestä, sellaiset kirjat ovat aina tervetulleita.

    VastaaPoista
  4. Hih! Kyllä tämä varmasti miehiseen(kin) makuun sopii. Hämärästi muistelin jotain muinaista Ilkka Remes -kokemustani. Tämä kirja on kyllä vähemmän sotaisa.

    VastaaPoista
  5. Nimetön13.9.11

    Kai tämän sortin fiktioon on pitänyt jostain sideaineita hakea eli raameja henkilökuvaukselle. Voi tule ja puserra. Meni tuossa taannoin vähän ohi korvien, kun Hämäläinen ja Melender pohtivat radiossa taloutta oikein tosissaan. Erottaja näkyy talouden ohella kunnostautuvan leffoista viime aikoina kirjoihinkin siirtyneessä tuotesijoittelussa. Mahtaneeko olla bisnestä ? Koska en lukijana ole kohderyhmän terävintä kärkeä, oli väliin naurussa pitelemistä. Aiheesta toistakymmentä vuotta sitten ilmestyneet jenkkiversiot olivat kirjallisesti ja muutenkin huomattavasti ansiokkaampia. Vaan eiköhän Erottajakin muutaman täkäläisen alan opetuslapsen tavoita...kun opukselle on saatu oikein puffiakin. No, pitänee lukea Hämäläistä lisää, ainakin yksi kirja, niin kuva selkenee.

    VastaaPoista
  6. Vuoden 2008 talouskriisistä tuskin on vielä toistakymmentä vuotta sitten kukaan kirjoittanut? :)

    Mulle taloustrillerit eivät ole kovin tuttuja, mutta heitäpä ihmeessä jenkkisuosituksia, jos vaikka joskus tutustuis!

    Tuotesijoittelua olen joskus miettinyt minäkin, en kylläkään tässä kirjassa kun jotenkin tuotemerkkien viljely tuntuu usein olevan "pakollinen paha" tämäntyylisissä. Englanninkielisistä kirjoista en tiedä, mutta vaikea uskoa että Suomessa kukaan saisi rahaa "tuotesijoittelusta" kirjoissa.

    VastaaPoista
  7. Nimetön14.9.11

    Tarkennus; taloudesta ja ahneudesta... ;-)

    VastaaPoista
  8. hdcanis15.9.11

    Kirjasta en kommentoi mitään sen kummempaa, mutta mainitsen että vertauksessaan Jeesus ei välttämättä puhunut rahasta vaikka sijoitusvinkkejä antoikin :)

    VastaaPoista
  9. Totta, kyllähän leiviskän hautaaminen tulkitaan yleensä joksikin aivan muuksi! :)

    VastaaPoista