lauantai 3. syyskuuta 2011

Craig Thompson: Blankets

Craig Thompsonin Blankets on jäänyt ensi kerran mieleen Kuvatuksia-blogin sarjissuosituksista.  Viime talvena Aukko sivistyksessä muistutteli mieleen, että Blanketsiin pitäisi tutustua. Lopullinen sysäys tuli kesällä, kun Rabbin katin takakansisuosittelijoiden joukossa oli Craig Thompson. Kun sitten hakkasin Amazoniin tilausta The Unwrittenin kolmososasta ja tein ennakkotilauksen syksyllä ilmestyvästä nelososasta, muistin samalla etsiä Blanketsinkin. Siitä oli painos loppu, mutta uusi painos oli tulossa, ja männäviikolla paketin sainkin.


Ulkoisesti Blankets oli jyhkein sarjakuvajötkäle aikoihin. Ja painavaa oli tarinakin. Ei ihme, että tämä voitti vuonna 2004 yhdysvaltalaisia sarjakuvapalkintoja huiman kasan, katsokaa vaikka Wikipediasta. Kannattaa myös lukea Time-lehden arvio sekä Ismo Santalan arvio The Modern Wordissa. 

Blankets on sarjakuvaromaani parhaimmillaan. Luvut ovat pitkiä, näin tarinan kuljetus saa tilaa rauhalliseen etenemiseen, toisteisuuteen, uusien näkökulmien avaamiseen. Minuun tämä osui ja upposi melkoisen henkilökohtaisella tavalla. Tunnistin tästä huomattavan paljon omakohtaisia tunnelmia ja tilanteita. Avaan yhtäläisyyksiä kohta hieman tarkemmin. Tässä oli sellaisia tunteita, joita olen itse tuntenut ja sellaisia, joita en ole itse tuntenut, mutta jotka tunnistan.

Omaelämäkerrallinen Blankets kertoo Craig-pojan lapsuudesta ja nuoruudesta Wisconsinin maalaismaisemissa. Äiti on kiihkouskovainen, isä lähinnä välinpitämätön, pikkuveli Philin kanssa pitää nukkua samassa sängyssä, vaikka nukkumisen sijaan illat menevät usein tappeluksi. Lapsuudessa tapahtuu paljon kamalia asioita, mutta myös joitakin hyviä hetkiä jää mieleen. Kun Craig kasvaa, hän tapaa kristillisellä talvileirillä Rainan ja kokee ensirakastumisen.


Wisconsinin takamailla ja lapsuuteni ja nuoruuteni Kainuulla tuntuu olevan paljon yhteistä. Lähes koko albumin ajan on talvi. Minäkin muistan, miltä tuntuu kun ensilumi sataa lokakuun alussa ja sulaa vappuna, miltä tuntuu kun aamulla kouluun lähtiessä on pimeä ja koulusta tullessa hämärtyy pimeäksi uudelleen. Millaista on katsoa auton ikkunasta liikkumatonta maisemaa, jossa tuuli pyörteilee. Miltä taivaalta putoava lumituisku näyttää. Usein nuoruudenrakkautta kuvataan kevään ja kesän kautta, mutta tähän tarinaan talvimaisemat osuvat aivan nappiin.

Craigin perheessä ja naapurustossa elintaso on vaatimaton, mutta koska kaikki ovat suurin piirtein samalla viivalla, kukaan ei tunne itseään köyhäksi, kun ei ole varakkaita vertailukohteita. Kun vertaa 2010-luvun Helsinkiä ja 1980-luvun Kainuuta, tämän merkitys tuntuu olennaiselta.


Teini-iässä Craig lukee ahkerasti Raamattua ja kuuntelee ja kyselee tarkoin raamattupiirissä ja jumalanpalveluksissa pastorien mielipiteitä. Minäkin olin seurakuntanuori, ja vaikka suomalainen, luterilainen seurakuntaelämä ei suinkaan ole yksi yhteen amerikkalaisen konservatiivisen kristillisyyden kanssa, kyllä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Minäkin olen pohtinut Raamatun lauseita ja niiden sanomaa. Ja kuten Craig, minäkin olen aikuistumisen myötä etääntynyt seurakunnasta. Blanketsin kristillisistä hiihtoleireistä ja suomalaisista nuorten kristillisistä tapahtumista on helppo löytää yhtäläisyyksiä.

Tarinan alussa Thompson ei anna kovin paljon ajallisia maamerkkejä, mutta kun teini-iän tapahtumiin tultiin, hätkähdin. Craigin on pakko olla samanikäinen kuin minä. Pearl Jam -julisteet seinillä, Nirvana-paidat, mediassa käytetty muotisana grunge. Aika lähelle osuinkin, Thompson on kaksi vuotta minua vanhempi. Lukiessa oli tavallaan järkytys huomata, että joko minunkin ikäluokkani on päätynyt siihen pisteeseen, että nuoruusvuodet voi tiivistää muutamaan tuotemerkkiin ja bändiin, mutta erikoista oli huomata sekin, että tapa, jolla Thompson ajankuvaa käsitteli, todella meni ihon alle. Jotkut pienet yksityiskohdat todella osuivat, kuten avolava-auton ajaminen ja c-kasettien kuuntelu siellä. Tai lankapuhelimen johdon kiertäminen sykeröksi puhelun aikana. Blankets avasi portit alitajuntaani. Se on paljon taideteokselta.


Craigin ja Rainan tunteiden kehittyminen ja yhdessäolo on aivan käsittämättömän upeasti kuvattu. Pakko tyytyä takakansitekstin lainaukseen, jossa siteerataan New York Timesia: "In telling his story, which includes beautifully rendered memories of the small brutalities that parents inflict upon their children and siblings upon each other, Thompson describes the ecstasy and ache of obsession (with a lover, with God) and is unafraid to suggest the ways that obsession can consume itself and evaporate." 

Kuten esimerkkikuvista toivon mukaan näkyy, Thompson on upea piirtäjä. Viivan paksuuden vaihtelulla, tarkan ja luonnosmaisen kynänjäljen vaihtelulla, perspektiivimuutoksilla hän välittää tunteita. Monessa tärkeässä kohtauksessa Craigin arkinen maailma lavenee maagisen realismin keinoin. Läsnä ovat lapsen mielikuvitus, joka voimistaa sekä riemun että pelon, teini-ikäisen ensi kertaa koetut suuret tunteet ja teologian ja filosofian pohdintoja. Arkisuus ja runollisuus yhdistyvät ihan älyttömän hienosti.

Uskon Blanketsin herättävän samastumisen tunteita lukijassa kuin lukijassa, mutta minulle erityisen säväyksen antoivat nämä omakohtaisuuden tuntemukset, joita lukiessa heräsi. Tällaisen lukukokemuksen jälkeen ei pysty aloittamaan heti uutta kirjaa, vaikka mieli tekisi. Pakko antaa Blanketsin maailman viipyä mielessä, kuulostella sen jättämiä tunnelmia.

Blanketsia ei ole suomennettu. Jos suomennetaan, pitäisi kustantajalla olla todella kova osaaminen sarjakuvien kustantamisesta. Tätä ei saisi sössiä piloille koneellisella tekstauksella, pikselimössöillä, huonolla sävyerottelulla tai ties millä.

Suosittelen tämän lukemista erityisesti 1990-luvun kainuulaisille seurakuntanuorille. Mutta vaikket sellainen olisikaan, tähän sarjakuvaromaanin moderniin klassikkoon kannattaa silti tutustua.

8 kommenttia:

  1. Nimetön3.9.11

    Heippa! Oletko sarjakuvan ystävänä milloinkaan tutustunut Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjaan. Jos et, niin suosittelen lämpimästi! Minulle tulee usein vanhoja Mämmilöitä lukiessani lapsuusajat mieleen, niin hyvin Koivisto on osannut kuvata esimerkiksi 80-luvun Suomea ja pikkukaupungin asukkaita.

    VastaaPoista
  2. Luin Mämmilän aina Hesarin kuukausiliitteestä, joten vuosia tuli seurattua Mämmilän elämää. Olen joskus lukenut myös Mämmilä-albumeja kirjastosta. Keväällä löysin roskakatoksesta kirjoja ja sarjakuvia, joukossa oli myös kaksi Mämmilä-albumia. Otin ne omaan hyllyyn talteen, mutta vielä ei ole tullut niitä luettua, lueskeltua vain.

    Mämmilässä on kyllä mainiota ajankuvaa ja pienen kunnan elämää. Siinä on hienoa myös se "sisäinen reaaliaika", on hahmoja jotka kasvavat lapsesta aikuiseksi sarjan aikana tai keski-ikäinen vanhenee vanhukseksi.

    VastaaPoista
  3. Mahtava kirjoitus, Salla! Vaikken ole kainuulainen seurakuntanuori, tämä alkoi kuulostaa kiinnostavalta :-) En raatsi ostaa, mutta tutkin kaukolainamahdollisuuksia...

    VastaaPoista
  4. Kyllä tämä ainakin Helmetin valikoimista löytyy, toivottavasti lähempääkin. :) Uskallan arvailla tämän osuvan aika lailla myös sinun makuusi. :)

    VastaaPoista
  5. Arvaas kellä kävi tuuri syntymättömyyspäivän arvonnassa?

    VastaaPoista
  6. Suosittelen Booksy tätä, miekin lainasin kirjastosta. Ihana järkäle, jonka haluaisin ostaa myös omaksi, sillä pidin tunnelmasta.

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla Hanna!

    VastaaPoista