Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlia vietettiin Helsingin 26. Sarjakuvafestivaaleilla. Tapahtuma oli toteutettu mainiosti. Minä aloitin tapahtumaan osallistumisen lauantai-iltapäivänä Kirjasto 10:n tiloissa, valinta perustui polkupyörän parkkeerausmahdollisuuksiin.
Osuin sopivasti paikalle kuulemaan sarjakuvavinkkauksesta. Hervantalainen kirjastovirkailija Matti Karjalainen vetää kirjavinkkauksia koululaisille ja on sarjakuvafanina erikoistunut myös sarjakuvavinkkaukseen. Aiheesta voi lukea myös Kirjavinkkariblogista. Matti aloitti kertomalla opettajien suhtautumisesta sarjakuviin - vaikka sarjakuvan arvostus onkin viime vuosina noussut, löytyy Suomesta silti edelleen paljon opettajia, jotka kirjastovierailuilla kieltävät oppilaita menemästä sarjakuvahyllylle ja käskevät lainaamaan jotain "oikeaa luettavaa". Lopuksi Matti vinkkasi festivaalin Pienlehtitaivaassa myynnissä olevia omakustanteita, ja mainioita opuksia vinkattavaksi oli päätynytkin!
Sitten siirryin Lasipalatsin aukion päätelttaan. Väkimäärä oli kiitettävä, ja myyntipöydät notkuivat herkkuja... yritin kuitenkin hillitä ostohysteriaa, joka massan seassa helposti tarttuu. Useimmilla kustantamoilla oli omat pöydät, paikalla oli sekä suuria kustantamoja kuten WSOY ja Otava, sekä pienempiä, kuten Arktinen Banaani ja Asema Kustannus. Lisäksi oli divaripöytiä, yhteispöytiä ja monien muiden sarjakuvaa myyvien tahojen pöytiä. Tarjonnan katselu oli siinäkin mielessä mahtavaa, että kerrankin NÄKEE kiinnostavaa sarjakuvaa myynnissä laidasta laitaan - olen tainnut joskus rutkuttaa ketjukirjakaupoista ja sarjakuvien myymälänäkyvyydestä... Pääteltassa pyöri haastatteluja jatkuvalla syötöllä, mutta ruuhkainen teltta ei ihan yhtä miellyttävä kuunteluympäristö ollut kuin rauhallinen Kirjasto 10.
Vaikka uutuuspinoissa oli tarjolla kaikenlaista houkuttelevaa, niin divaripöytien tarjonta oli erityisen kutkuttavaa. Esimerkiksi tämän kuvan vasemmassa yläreunassa muoviin kääritty lehti on Jippo vuodelta 1978. Kannessa kerrotaan, että pakkauksessa on mukana "satumainen rahantekokone", mikä lienee tuo harmaa häkkyrä kannen päällä. :)
Matin vinkkausten innostamana suuntasin seuraavaksi pääteltan viereiseen Pienlehtitaivaaseen. Taidan sarjakuvamakuni puolesta olla melkoinen mainstream-lukija, mutta nythän minulla oli hyviä täkyjä mielessä. Ostin Matin vinkkaaman Cleaning is for hipsters -omakustanteen, ja lisäksi ostin tamperelaisen museokeskus Vapriikin julkaiseman Ottopoikia ja työläistyttöjä. Siinä houkutuksena oli erityisesti taitavan Tiitu Takalon piirrosjälki.
Pienlehtitaivaassa pörrääminen oli senkin vuoksi hauskaa, että nuoret luovat sarjakuvaharrastajat ovat myymässä omia töitään, ja kirjo on valtava... Luovuuden juhlaa!
Sunnuntaina tähtäsin paikalle festivaalin päättymisen aikoihin kuuntelemaan Pertti Jarlaa ja Maijastiina Vileniusta. Aiheena oli Vileniuksen pro gradu -työhön pohjautuva Minä sinulle homonyymit näytän! -kirja, jossa avataan Fingerpori-sarjakuvan kielellistä leikittelyä.
Lisäksi ostin Hanna Koljosen albumin Syliinvaellus Intiaan, syynä se että muistin törmänneeni joskus Koljosen sarjakuvablogiin. Albumi kertoo matkasta Intiaan halaamaan Äiti Ammaa.
Festivaali tavoitti tapahtuman historian ennätysyleisön, yli 25 000 kävijää. Kannattaa panna muistiin, että ensi vuonna syyskuun puolivälissä festivaali mitä todennäköisimmin taas järjestetään. Tähän tapahtumaan kannattaa tulla kauempaakin!
Ps. Sarjissaaliin arvio täällä.
Osuin sopivasti paikalle kuulemaan sarjakuvavinkkauksesta. Hervantalainen kirjastovirkailija Matti Karjalainen vetää kirjavinkkauksia koululaisille ja on sarjakuvafanina erikoistunut myös sarjakuvavinkkaukseen. Aiheesta voi lukea myös Kirjavinkkariblogista. Matti aloitti kertomalla opettajien suhtautumisesta sarjakuviin - vaikka sarjakuvan arvostus onkin viime vuosina noussut, löytyy Suomesta silti edelleen paljon opettajia, jotka kirjastovierailuilla kieltävät oppilaita menemästä sarjakuvahyllylle ja käskevät lainaamaan jotain "oikeaa luettavaa". Lopuksi Matti vinkkasi festivaalin Pienlehtitaivaassa myynnissä olevia omakustanteita, ja mainioita opuksia vinkattavaksi oli päätynytkin!
.Sitten siirryin Lasipalatsin aukion päätelttaan. Väkimäärä oli kiitettävä, ja myyntipöydät notkuivat herkkuja... yritin kuitenkin hillitä ostohysteriaa, joka massan seassa helposti tarttuu. Useimmilla kustantamoilla oli omat pöydät, paikalla oli sekä suuria kustantamoja kuten WSOY ja Otava, sekä pienempiä, kuten Arktinen Banaani ja Asema Kustannus. Lisäksi oli divaripöytiä, yhteispöytiä ja monien muiden sarjakuvaa myyvien tahojen pöytiä. Tarjonnan katselu oli siinäkin mielessä mahtavaa, että kerrankin NÄKEE kiinnostavaa sarjakuvaa myynnissä laidasta laitaan - olen tainnut joskus rutkuttaa ketjukirjakaupoista ja sarjakuvien myymälänäkyvyydestä... Pääteltassa pyöri haastatteluja jatkuvalla syötöllä, mutta ruuhkainen teltta ei ihan yhtä miellyttävä kuunteluympäristö ollut kuin rauhallinen Kirjasto 10.
Vaikka uutuuspinoissa oli tarjolla kaikenlaista houkuttelevaa, niin divaripöytien tarjonta oli erityisen kutkuttavaa. Esimerkiksi tämän kuvan vasemmassa yläreunassa muoviin kääritty lehti on Jippo vuodelta 1978. Kannessa kerrotaan, että pakkauksessa on mukana "satumainen rahantekokone", mikä lienee tuo harmaa häkkyrä kannen päällä. :)
Pienlehtitaivaassa pörrääminen oli senkin vuoksi hauskaa, että nuoret luovat sarjakuvaharrastajat ovat myymässä omia töitään, ja kirjo on valtava... Luovuuden juhlaa!
Sunnuntaina tähtäsin paikalle festivaalin päättymisen aikoihin kuuntelemaan Pertti Jarlaa ja Maijastiina Vileniusta. Aiheena oli Vileniuksen pro gradu -työhön pohjautuva Minä sinulle homonyymit näytän! -kirja, jossa avataan Fingerpori-sarjakuvan kielellistä leikittelyä.
Lisäksi ostin Hanna Koljosen albumin Syliinvaellus Intiaan, syynä se että muistin törmänneeni joskus Koljosen sarjakuvablogiin. Albumi kertoo matkasta Intiaan halaamaan Äiti Ammaa.
Festivaali tavoitti tapahtuman historian ennätysyleisön, yli 25 000 kävijää. Kannattaa panna muistiin, että ensi vuonna syyskuun puolivälissä festivaali mitä todennäköisimmin taas järjestetään. Tähän tapahtumaan kannattaa tulla kauempaakin!
Ps. Sarjissaaliin arvio täällä.
Tekstit
Kiitos paljon jutusta, sillä itse en päässyt hyvistä aikeistani huolimatta vloppuna kotiympyröistä oikein minnekään. Jäi kivat sarjakuvat ostamatta, mutta tilasin sitten netistä itselleni luettavaa. :)
VastaaPoistaSyliinvaellus Intiaan kiinnostaa minua erityisesti.
Oih, auts, grh... ja niin pois päin. Luin tästä Hesarissa ja olin (vähän) katkera.
VastaaPoistaEhkä ensi vuonna... ja kirjamessuille onneksi pääsen. Kirjoitathan sitten tuosta Cleaning is for hipstersistä? Kuulostaa hulvattomalta :D
Hei Salla, kiva, kun kerroit tästä! Nyt tein sen, mitä olen jo vuoden miettinyt. Tilasin yhden vanhan sarjiksen, jota en ole raaskinut ostaa, mutta kun se on siellä takaraivossa eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Kirjoitan varmaan siitä lisää myöhemmin...
VastaaPoistaKiitos! Kyllä mä voisin näistä tällä viikolla jonkun kokoomapostauksen tehdä. Luin jo ahneena kaikki... Erityisesti tuo Syliinvaellus Intiaan oli hyvä, jos Mangopuun alla on ollut mieleinen niin kannattaa lukea tämä rinnakkaisteokseksi!
VastaaPoistaSara, onkin kiva kuulla mikä tuo sarjis mahtaa olla... :)
Tiitu on paras!
VastaaPoistaKuulin myös, että tuolla festareilla oli julkaistu uusi Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumi. Se pitää hankkia mahdollisimman pian.
Hauskaa, että postasit ja heti tuoreeltaan! Minäkin yritän ryydittää tekstin tästä tempauksesta, kun sunnuntaina pisäydyin. Flunssa ja muutto vain vievät nyt mehut ja tekstiä ei synny, ei sitten millään...
VastaaPoistaPitääpä katella Kramppeja vaikka kirjastossa sopivana hetkenä. Ja Kirahvi, oispa kiva jos ehtisit kokemuksistasi sopivana hetkenä kirjoittaa. :)
VastaaPoistaSalla, nyt kirjoitin siitä suosikkisarjiksestani. Oletko nähnyt näitä kuvitettuja klassikoita aikaisemmin ja jos olet niin, missä?
VastaaPoistaEhdinkin huomata juttusi vaikken vielä ehtinyt kommentoimaan, nyt tulen! Muistelen hämärästi niihin joskus törmänneeni, mutten ole varmaan itse päässyt lukemaan. Hieno löytö!
VastaaPoista