sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kaari Utrio: Oppinut neiti

Kaari Utrion uusin teos Oppinut neiti on kirjailijan 31. romaani. Upea ura on jatkunut 1960-luvulta asti! Hyvässä vedossa kirjailija onkin, sillä 2000-luvulla kirjoitettujen epookkikomedioiden linjaa jatkava Oppinut neiti terävä ja huumorintajuinen kirja ja tarjoilee lukijalle sekä ihania sydämentykytyksiä että monipuolista miljöökuvausta 1830-luvun Pietarista Lappiin. Kirjan ovat lukeneet myös Sara ja Maria.

2000-luvun alkupuolen Utriot ovat kuvanneet autonomian ajan Suomea. Ennen Oppinutta neitiä ovat ilmestyneet Ruma kreivitär, Saippuaprinsessa, Ilkeät sisarpuolet ja Vaitelias perillinen. Säätyläisyhteiskunta vaikuttaa järkkymättömältä, mutta muutoksen tuulet puhaltavat. Herrasväenkin on mahdollista ryhtyä tekemään työtä, vaikka työtätekevä säätyläinen onkin monen arvonsa tuntevan aatelisen silmissä kovin epäilyttävä. Työ ja siitä syntyvä raha muutti säätyläisyhteiskunnan rakenteita. Mainituissa kirjoissa on kuvattu tupakkatehtaan toimintaa, kirjapainotekniikkaa ja lasinvalmistusta ruukissa. Saippuaprinsessassa alana on "saippuakauppa", mutta siinä teollisuuden alaa kuvataan huomattavasti vähemmän ja hieman toisella tavalla kuin muissa. Oppineessa neidissä uraihmisenä saa luvan esiintyä nainen, Pietarin arvostettua Smolnan tyttöopistoa käynyt opettajatar Sofia Malm.

Sofia onkin oikea täsmäisku 2000-luvun naislukijoiden päähenkilöksi. Hän on opinjanoinen, napakka ja itsevarma nainen, joka on halunnut hankkia hyvän koulutuksen ja omia tuloja. Koulutettu, työssäkäyvä nainen ei ole samalla lailla riippuvainen miehestä tai perheestä kuin kouluttamaton. Eikä nykylukijalle ole vierasta sekään, että vaikka Sofia järkiasioissa on hyvin asiallinen, omia tunteitaan hän ei ihan samalla lailla hallitse.

Lukiessani Pride and Prejudicea mietin, että jos joutuisin Austenin maailmaan, olisin teoreettisesta opiskelusta kiinnostuneena ja tavallisen näköisenä naisena ollut tuomittu Mary Bennetin kohtaloon: naurettava sinisukka. Sofia Malmin housuissa - anteeksi, siis villaleningissä ja bonetissa - olisin ollut paljon enemmän kotonani. Sillä vaikka häntä yli 20-vuotiaana pidetäänkin auttamatta vanhanapiikana, häntä myös arvostetaan.

Sofian vastinpari on tylsistynyt mutta kopea aatelismies, paroni Christian Hackfelt. Sofian ja Christianin tiet risteävät oudon usein milloin Pietarin rantakaduilla, milloin Lapin tunturien hangilla tai Uudenmaan ja Helsingin säätyläistalojen förmaakeissa ja salongeissa.

Utrio herkuttelee oivallisilla sivuhahmoilla, joita ovat muun muassa topakka ruustinna Anna Pihlman, itsepäinen debytantti Charlotta Palmcrona ja Christianin leppoisa setä. Nostalginen Pietari-kuvaus oli erityisen ihanaa, olen tykännyt Pietarista todella paljon siitä asti kuin aikoinaan vietin siellä yhden kesän kesätöissä. Oppineen neidin kotisivulla on aivan mahtavaa kuvitusta kirjan miljöistä! Ja Helsinki-kuvauksista tuli mieleen sama ajatus kuin Rakasta Henriettaa lukiessa: Utrio hyödyntää historiallista miljöötä pilkatakseen estoitta perusstadilaista ylimielisyyttä.

Vasemmalla puiston takana kulki rantapolku, kunnianhimoisesti nimetty Pohjois-Esplanadiksi. Sen varrella nökötti muutama tölli, mutta tupien välissä levisi Kluuvinlahden rojuinen pohjukka. Jacob Roos ei uskonut, että Pohjois-Esplanadille uskaltautuneet koskaan saisivat rahojaan takaisin tonteista, jotka eksisteerasivat vain mielikuvituksessa. Hänen mielestään lahti kannattaisi ruopata, ja vetää sitä kiertämään viehättävä rantatie, kun hyllyvään mutaan ei kuitenkaan ikinä voisi rakentaa mitään rantapaviljonkia kummempaa.

Lukemiseni eteni kahtiajakoisesti, koska välillä yritin väkisin hillitä itseäni, etten ahmaisisi uutuutta liian nopeasti. Välillä taas piti hyppiä kurkkimaan tulevia tapahtumia ja sitten palata takaisin lukemaan samat sivut hitaammin - näin minulle usein käy mukaansatempaavien kirjojen parissa. Onneksi voin lukea aiemmat epookkikomediat jossakin vaiheessa uusiksi, toistaiseksi olen lukenut ne vasta kerran. Ja odottaahan minulla myös Sunneva jaarlintyttären jatko-osa Sunneva keisarin kaupungissa edelleen vuoroaan...

Utrion 1960-luvun ja 2010-luvun tyylien vertailu on hauskaa, sillä kyllä eroja on, vaikka kirjailijan tunnistettava ominaislaatu kautta tuotannon näkyykin. Sunneva oli sankarittarena lumoavan kaunis mutta täydellisen epärationaalinen. Sofian ulkonäkö on vaatimaton, mutta päässä on rutkasti järkeä - paitsi kenties silloin, kun kiihkeät tunteet saavat jopa hänetkin toimimaan hölmösti. :)

Utrio on muuten aktiivinen Facebook-keskustelija ja hänen sivullaan on ollut paljonkin keskustelua Oppineesta neidistä.

18 kommenttia:

  1. Nyt en uskalla lukea tätä, on juuri kirja kesken :D

    Gubernaattorin sanoin... I'll be back...

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen, minäkin uskaltauduin vasta nyt lukemaan kunnolla nuo aiemmat blogitukset. :)

    VastaaPoista
  3. hdcanis28.8.11

    ...tuli mieleen, oletko lukenut Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion 1860-70-luvun Helsinkiin sijoittuvia dekkareita? Myös varsin hilpeää ajankuvaa ja päähenkilöt ovat jo vähän vanhempi arvostettu vanhapiikaopettaja ja tämän sisarenpoika, renttu ylioppilas...

    VastaaPoista
  4. Nimetön28.8.11

    Hei Salla!
    En tavallisesti lue hyviä kirjoja heti uudelleen, mutta Oppinut neiti piti kerrata heti toiseen kertaan. Taattua Utriota.

    Yllättävää oli että teokseen oli jäänyt yksi pieni asiavirhe. 1830-luvun pappilassa , siellä pohjan perillä, on Nikolai II muotokuva. No, mestarillekin sattuu, lukijaa tämä lipsaus hiukan hämmensi, mutta ei haitannut lukunautintoa.

    Me Utrion ystävät jäämme siis odottamaan seuraavaa tarinaa.

    VastaaPoista
  5. Vaikuttaa siltä, että tämä kannattaa lukea ihan jo Helsinki-historian takia. Ja Utrion sivuhenkilöt ovat aina olleet napakoita ja hauskoja, jos oikein muistan, vuosia on tosin vierähtänyt näiden aiempien lukemisesta. Syy ei ole kirjailijan, vaan lukijan, aikaansa kutakin, sanotaan, ja näiden aika tulee varmasti tas.

    VastaaPoista
  6. hdcanis: Olen itse asiassa joskus lukenut ainakin yhden tuon sarjan kirjoista! Muistaakseni se oli ihan ookoo, tosin ei tainnut tehdä lähtemätöntä vaikutusta, kun en tämän enempää ole niitä lukenut.

    Anonyymi: Heh, huomasin tuon saman virheen itsekin! Hyvissä kirjoissa tällaiset asiavirheet jäävät yleensä minulta huomaamatta, mutta tämän bongasin, ehkäpä siksi että tuolla FB-sivulla Utrio oli itse nostanut esille pari virhepalautetta joita oli tästä kirjasta saanut.

    Arja: Kyllä kannattaa!

    VastaaPoista
  7. Olipa kiva lukea pitkän linjan Utrio-fanin arvio kirjasta! Minulle Oppinut neiti oli ensimmäinen Utrion romaani. Tuntui hassulta, kun ei voinut verrata aiempaan tuotantoon, mutta jostakinhan se on aloitettava jokaisen kirjailijan kohdalla :).

    VastaaPoista
  8. Ohoh, vasta ensimmäinen? No hyvä että olet päässyt alkuun. :) Minä aina välillä elän sellaisessa illuusiossa, että kaikki suomalaiset naiset ovat lukeneet Utrion kirjoja, vaikka eihän se niin olekaan. :) Uutena lukijana sinulla on kyllä herkkuja edessäsi, sillä Utrion tuotantoon mahtuu useita erityyppisiä jaksoja.

    VastaaPoista
  9. Noh, minäkin olen onnistuneesti vältellyt Utriota tähän saakka. Ihastuin kyllä Austeniinkin vasta pari vuotta sitten, ja porttiteoriaan tukeutuen luulen nyt, että Utriokin voisi olla ainakin luettavaa.

    VastaaPoista
  10. Teresita29.8.11

    Luin teini-iässä aikamoisen määrän Utrion vanhempia teoksia, Tuulihaukka oli suosikkini. Sitten tuli ähky ja osittain ehkä sen ikäisenä ei jotenkin pystynyt lukemaan määräänsä enempää naiskohtaloita, joissa miehet alistivat kaikkilla mahdollisilla tavoilla. Sen vuoksi näiden epookkiromaanien myötä on ollut ihanaa löytää Utrio uudelleen. Ehkä voisin jopa palata vanhemmankin tuotannon pariin.

    VastaaPoista
  11. Hei Salla ja tyylikäs arvio sinulta pitkänlinjan Utriolaisena! Minulla oli tosiaan taukoa Utrion historiallisten romaanien lukemisessa ja oli mahtavaa lukea Oppinutta neitiä, kun se on niin taitavasti kirjoitettu! En minä kyllä huomannut noita asiavirheitä ja minä taisin tekstiä ahmia, kun sinä taas naatiskelit. Romaani herätti lukemishalun Utrion kirjoihin joihinkin uudelleen ja sitten noihin epookkiromaanihin, joita en ole vielä muita lukenut. Liityin muuten sinne facebook-sivustoon. :)

    VastaaPoista
  12. Kiva kuulla, toivottavasti siis saamme lisää blogiarvioista uusista ja vanhoista Utrion kirjoista. :)

    VastaaPoista
  13. Mahtava juttu Salla! (Nyt uskaltaudun lukemaan kun oma on 'purkissa') Kiinnostava huomio tuo, että Sofia jatkaa nyt eri roolissa tätä nousevan teollisuusyhteiskunnan teemaa. Ja tuo Espa-kohta, vähänkö hihittelin sille minäkin :-)

    Pitää varmaan kokeilla löytyisikö jostain noita hdcanisin suosittelemia aikakauden dekkareita, edes kokeeksi. Keisarillisessa Helsingissä on sitä jotain.

    Mahtavaa että tuli uusi Utrio... ja voi surku kun se on nyt luettu. Onneksi sen voi lukea myöhemmin uudestaan.

    VastaaPoista
  14. Kiva jos maistui :)

    VastaaPoista
  15. Nimetön1.9.11

    Itsellä on kirja vielä herkullisesti kesken. Mutta uskon arvaavani loppuratkaisun, joten uskallan lukea arvosteluja. : )

    Olen Utrion pitkäaikainen fani ja Sunnevakin luettu jatko-osineen hiirenkorville. Mutta täytyy myöntää että mua kiinnostaa ehdottomasti eniten keskiaikaromaanit ja lisäksi vielä vasta tuosta Isabellasta alkaen teksti on sen verran huimaa että sarjan Isabellasta Yksisarviseen osaan lähes ulkoa. : ) Nämä ohkaisemmat epookkiromaanit olen jättänyt vähemmälle. Kunnes tuli Oppinut Neiti. Siinä on jotain mikä kiehtoo ehtiseen malliin ja hyvä niin - onhan Yksisarvisesta jo ihan liikaa aikaa.

    Toivoisin kuitenkin Utriolta vielä ainakin yhtä jättimäistä keskiaikaromaania. Hän jo kerran vihjaisi kirjamessuilla että sellainen on suunnitteilla, mutta ymmärrän että aiheeseen liittyvän työmäärän takia on välillä helpompaa keskittyä kevyempään tavaraan. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. : )

    Sarin

    VastaaPoista
  16. Isabellasta olenkin blogannut. Minäkin aloin pohtia, että Tuulihaukan, Vaskilinnun ja Yksisarvisen voisin lukea uusiksi, niiden viime kerrasta on aikaa.

    Minun kestosuosikkini on Vendela, en edes ihan tarkkaan tiedä miksi. Siinä vaan jotenkin yhdistyvät jokseenkin kaikki Utrion kirjojen hyvät puolet.

    VastaaPoista
  17. Nimetön1.9.11

    Kiitos linkistä. Menekin lukemaan seuraavaksi Isabella-juttusi.

    Luultavasti joko Tuulihaukka tai Yksisarvinen on minun ehdoton suosikkini. Mutta Isabellasta alkavasta lähinnä Suomeen sijoittuvasta keskiaikasarjasta Vendela on ehkä paras. No, todistaahan sen sekin että Vendela on tyttäreni nimi osin kirjan perusteella valittu. Aure on sitten vanhempi tytär joten I rest my case. : )

    Kiitos tästä blogista muutenkin kuin ihanan Utrion kannalta. Täytyy tutustua paremminkin. Luen muutoinkin paljon ja haaveilen itse vastaavan blogin pitämisestä mutta en vain saa aikaiseksi. Toisaalta onhan siinäkin hommaa kirjoitella muille kommentteja. : )

    Austen on toinen suosikkini ja hassusti heti aluksi tätä Oppinutta Neitiä lukiessa mulle tuli mieleen Ylpeys ja Ennakkoluulo johon itsekin lyhyesti viittasit. Christian (vaihteeksi taas oikein hyvä nimi sankarille) vaikuttaa alussa ainakin ihan Darcylta. Saa nähdä pitääkö vaikutelma. ; )

    Sarin

    VastaaPoista
  18. Oijoi, mahtavat nimet! Hyvin valittu ;)

    Bloggaamista on onneksi helppo kokeilla, blogin perustaminen ei kauaa vie ja eihän sitä blogia ole pakko heti panna julkiseksi jos haluaa näpertää ulkoasun kanssa tai tehdä kokeilutekstejä. Mutta totta tuokin, että johan siinäkin saa aikansa kulumaan että käy keskustelemassa eri blogeissa. :)

    VastaaPoista