sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Reetta Laitinen: Kirjailija ja madame

Kuva: Lempo Kustannus.
Kirjailija ja madame on Päiväkuvitelmia-sarjakuvablogia pitävän Reetta Laitisen ensimmäinen pitkä albumi. Blogin lisäksi hän on julkaissut töitään muun muassa antologioissa. Olen itse arvioinut Kvaak.fi -sarjakuvafoorumilla Sirkus Arkuksen ja Munabomberin.

Täytyy antaa myös pieni subjektiivisuusvaroitus: tunnen Reetan henkilökohtaisesti ja olen myös itse osallistunut Kirjailijan ja madamen julkaisujuhliin. Toisaalta, suomalaiset sarjakuvapiirit ovat niin pienet, että täysin ulkopuolisen objektiivisia sarjakuvakriitikoita lienee hyvin vähän. Jos osallistuu Kvaakin keskusteluihin tai käy sarjakuvatapaamisissa edes joskus, onkin jo itsekin kuin huomaamattaan sarjakuvapiirien "sisäpiiriä". Voin luvata, että jos esimerkiksi ensi viikonlopun sarjakuvafestivaaleilla menee käymään perjantain tai lauantain iltabileissä, on jo vähintään nähnyt "kaikki" suomalaiset sarjakuvaihmiset. Monilla sarjakuvapiirien aktiiveilla on monta roolia yhtä aikaa: käsikirjoittaja, piirtäjä, kustantaja, toimittaja, suomentaja, tekstaaja, kriitikko, jopa sarjakuvahahmo... Reetta itsekin on paitsi sarjakuvataiteilija, myös Sarjainfo-lehden päätoimittaja.

Kirjailijan ja madamen luulisi kiinnostavan monia kirjallisuuden ystäviä. Tarinan inspiraationa on ollut Olavi Paavolaisen ja Minna Craucherin suhde. Näköispatsaita ei ole tavoiteltu, vaan sarjakuvassa päähenkilöt ovat nimeltään Oskar Pekkala ja Mimi Creutz. Myös kronologinen rakenne on rikottu: albumissa yksi aukeama kertoo aina yhden kohtauksen pääparin elämästä. Tämä onkin mainio ratkaisu. Kokonaisuus muovautuu lukijan päässä ja tarinaan jää myös aukkoja mielikuvituksen täytettäväksi. Kiehtovan kovaluonteinen huijari-Creutz ja nuori tulevaisuudenlupaus Pekkala ovat värikäs pari ja heidän suhteeseensa kuuluu melkoisia käänteitä. Tarinan lopussa mukaan astuvat myös IKL:n johtohahmot...

Kuva: Kirjailija ja madame / Päiväkuvitelmia.

Albumi on mustavalkoinen, mutta tehostevärinä käytetään sinistä. Piirrosjälki on viimeisteltyä, naivistista ja osin karikatyyrimäistä. Tyylissä on jotain samaa kuin Maikki Harjanteen Minttu-kirjoissa, mutta muistutettakoon vielä erikseen, että Kirjailija ja madame on tarkoitettu aikuisille eikä lapsille. Tarinassa nähdään Madamen "turkkilainen salonki" Töölössä, liikutaan Viipurissa kirjailija Pekkalan mukana ja nähdään nuoren Madamen - joka tuolloin oli vielä piika nimeltä Maria - karuja kokemuksia köyhyydestä.

Taustatyö on selvästikin tehty huolella - katunäkymissä pilkahtaa mukavasti väläyksiä 1920-luvun Helsingistä. Repliikeissä tavoitellaan vanhahtavaa suomea ja pääosin tämä onnistuukin, vain muutama sanavalinta maistuu hieman liian nykyaikaiselta. Historian elävöittämisessä Kirjailija ja madame tuo mieleen myös M.A. Jeskasen Perkele-albumit, vaikka tyylilaji onkin erilainen.

Kirjailija ja madame herätti kiinnostuksen lukea lisää Minna Craucherista. Erityiskiitoksen albumi saa vielä sisäkansiin painetuista aikakauden mainoksista - reklaameissa kaupataan muun muassa IKL-kahvia ja Työmies-savukkeita. Sarjakuva on arvioitu myös Turun Sanomissa, Kirjavinkeissä, Kvaakissa ja Pois työpöydältä -blogissa.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta, siis tuo lähtökohta Paavolaisessa ja Craucherissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toteutus oli kyllä lähtökohdan arvoinen :)

      Poista
  2. Kiinostavaa tosiaan! Olikos se niin että se Waltarin Suuressa illusionissa esiintynyt juhlintapaikka oli jollain lailla perustuvinaan Craucherin salonkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, tuolla Craucherin Wikipedia-sivulla kerrotaan, että Suuren illusionin rouva Spindel on Craucherin innoittama hahmo.

      Poista
  3. Anonyymi3.8.13

    Ihmettelen miten naisia aina sorretaan Suomen historiankirjoituksessa. Äsken tuli vankiloita kierrelleestä rikollisesta Algot Niskasta ohjelma, jossa historioitsijat (miehet!) lähes ylistivät ja jumaloivat hänen toimintaansa.

    Minnaa ei tainnut jumaloida kuin Waltari...

    VastaaPoista