"Kirjastojen käyttö väheni viime vuonna", kirjoitti Hesari. Artikkeli jäi mieleen ja olen pyöritellyt hajanaisia pohdintoja kirjastojen lainausmäärien kohentamiseksi. Absoluuttiset määrät ovat toki mielestäni korkeita. "Yleisistä kirjastoista tehtiin viime vuonna 96 miljoonaa lainaa. Asiakaskäyntejä oli 53 miljoonaa."
Jutun kirjoittaja Jari Paavonheimo on Keravan kaupunginkirjaston johtaja. Hän analysoi kaunokirjallisuuden lainaustapoja ja tekee myös tällaisen arvion: "Kirjahankintojen lisääntymisestä huolimatta osa lainamäärien pudotuksesta johtuu yhä uutuushankinnan riittämättömyydestä. Kysytyimpiin kirjoihin on monilla paikkakunnilla kuukausien jonotusajat. Siinä tapauksessa kirja hankitaan helposti muualta."
Minä asioin nykyään Helsingin kaupunginkirjastossa, jonka mainio verkkopalvelu HelMet kattaa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastojen tarjonnan. Hyödynnän sähköpostimuistutusta kirjojen eräpäivien suhteen ja aika ajoin kirjasto lähettää uutiskirjeen sähköpostitse. Kun asiakkaiden sähköpostitietoja hyödynnetään kirjastoasioinnissa jo nyt, miksi niitä ei käytettäisi myös Paavonheimon kuvaaman ongelman ratkaisemisessa?
HelMetin suosituimpien artikkelien listan näkee täältä. Tarkastellaanpa esimerkiksi listan kakkosta, Riikka Pulkkisen Totta-kirjaa. "Varauksia 629, kappaleita 467", ilmoittaa HelMet. Miksipä ei voisi vaikka varauslistan sijoilla 50-629 oleville asiakkaille lähettää sähköposti-ilmoitusta tähän tyyliin: "Olet varannut Riikka Pulkkisen teoksen Totta. Kirjan varausjono on melko pitkä, mutta kiinnostaako sinua Pulkkisen esikoisteos Raja? Klikkaa tästä, niin varaamme Rajan sinulle."
HelMet ilmoittaa, että Rajasta on "varauksia 18, kappaleita 57". Ihan kaikille jonottajille ei siis Rajaakaan riittäisi. Niinpä varausjonoa voisi pilkkoa pienempiin osiin ja ehdottaa seuraavalle ryhmälle vaikka Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää, onhan siinä tiettyjä temaattisia yhteneväisyyksiä Totta-kirjan kanssa. Sitä on hyllyssä monta kymmentä kappaletta eri-ikäisinä painoksina. Kirjastonhoitajat ovat fiksuja, he voisivat etsiä jokaiselle suosikkikirjalle muutaman vastinparin, joita jonottajille voisi tarjota.
Pitkän uran tehneiden suosikkikirjailijoiden kohdalla sähköpostimarkkinointi olisi vielä helpompaa. Anja Snellmanin ja Jari Tervon uutuudet kohoavat aina lainatuimpien ja varatuimpien teosten joukkoon. Kummallakin on niin laaja tuotanto takana, että satojenkin jonottajien lukunälkä saataisiin tyydytettyä, jos pantaisiin kirjailijoiden aiempi tuotanto jonottajille luettavaksi. Kirjastojen lainausmäärät kohoaisivat ja ihmiset saisivat enemmän ja parempaa luettavaa kuin osasivat odottaa.
Minusta kun tuntuu, että tämä Paavonheimon kuvaama ongelma palaa takaisin kirjallisuuskeskustelujen ikuisuusasetelmaan: miksi kirjan kaupallinen elinkaari tuntuu niin kauhean lyhyeltä ja miksi vain hyvin kapea kirjailijoiden eliitti pääsee perinteisen median tehorummutukseen? Jos vaikkapa iltapäivälehtien sivuilla käsitellään vuoden aikana vain noin viittä kirjailijaa (ok, kärjistys), niin mistäpä tavallinen rahvas edes tietäisi, että kyllä muutkin kirjoittavat hyviä kirjoja? Sitten kaikki klikkaavat kirjaston varaa-komennolla samoja kirjoja, vaikka kirjastoissa on ihan uskomattoman laajat valikoimat hyvää luettavaa, eikä kenenkään todellakaan tarvitsisi tyytyä lukemaan kapeasti.
Tähän liittyen suosittelen Amman mainiota blogipohdintasarjaa, uusin keskustelu käsittelee uuden ja vanhan kirjallisuuden lukemista.
Tällainen sähköpostimarkkinointi vaatisi tietysti kirjastoalaltakin pientä muutosta. Samoja asioita Suomessa on - onneksi - pyöritelty aika monella muullakin alalla viime vuosina: riittääkö asiakaspalveluksi, että istutaan tiskin takana ja vastataan kyllä tai ei jos asiakas jotain kysyy, vai täytyykö asiakkaita lähestyä aktiivisesti ja oma-aloitteisesti? Moni laitos on kyennyt tämän muutoksen arjessa tekemään. Mitäs olette mieltä, sopisiko tällainen verkkomarkkinointi kirjastoille?
 |
| Hanhi on yleinen helsinkiläiskirjastojen lähieläin. |
Minä asioin nykyään Helsingin kaupunginkirjastossa, jonka mainio verkkopalvelu HelMet kattaa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirjastojen tarjonnan. Hyödynnän sähköpostimuistutusta kirjojen eräpäivien suhteen ja aika ajoin kirjasto lähettää uutiskirjeen sähköpostitse. Kun asiakkaiden sähköpostitietoja hyödynnetään kirjastoasioinnissa jo nyt, miksi niitä ei käytettäisi myös Paavonheimon kuvaaman ongelman ratkaisemisessa?
HelMetin suosituimpien artikkelien listan näkee täältä. Tarkastellaanpa esimerkiksi listan kakkosta, Riikka Pulkkisen Totta-kirjaa. "Varauksia 629, kappaleita 467", ilmoittaa HelMet. Miksipä ei voisi vaikka varauslistan sijoilla 50-629 oleville asiakkaille lähettää sähköposti-ilmoitusta tähän tyyliin: "Olet varannut Riikka Pulkkisen teoksen Totta. Kirjan varausjono on melko pitkä, mutta kiinnostaako sinua Pulkkisen esikoisteos Raja? Klikkaa tästä, niin varaamme Rajan sinulle."
HelMet ilmoittaa, että Rajasta on "varauksia 18, kappaleita 57". Ihan kaikille jonottajille ei siis Rajaakaan riittäisi. Niinpä varausjonoa voisi pilkkoa pienempiin osiin ja ehdottaa seuraavalle ryhmälle vaikka Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää, onhan siinä tiettyjä temaattisia yhteneväisyyksiä Totta-kirjan kanssa. Sitä on hyllyssä monta kymmentä kappaletta eri-ikäisinä painoksina. Kirjastonhoitajat ovat fiksuja, he voisivat etsiä jokaiselle suosikkikirjalle muutaman vastinparin, joita jonottajille voisi tarjota.
Pitkän uran tehneiden suosikkikirjailijoiden kohdalla sähköpostimarkkinointi olisi vielä helpompaa. Anja Snellmanin ja Jari Tervon uutuudet kohoavat aina lainatuimpien ja varatuimpien teosten joukkoon. Kummallakin on niin laaja tuotanto takana, että satojenkin jonottajien lukunälkä saataisiin tyydytettyä, jos pantaisiin kirjailijoiden aiempi tuotanto jonottajille luettavaksi. Kirjastojen lainausmäärät kohoaisivat ja ihmiset saisivat enemmän ja parempaa luettavaa kuin osasivat odottaa.
Minusta kun tuntuu, että tämä Paavonheimon kuvaama ongelma palaa takaisin kirjallisuuskeskustelujen ikuisuusasetelmaan: miksi kirjan kaupallinen elinkaari tuntuu niin kauhean lyhyeltä ja miksi vain hyvin kapea kirjailijoiden eliitti pääsee perinteisen median tehorummutukseen? Jos vaikkapa iltapäivälehtien sivuilla käsitellään vuoden aikana vain noin viittä kirjailijaa (ok, kärjistys), niin mistäpä tavallinen rahvas edes tietäisi, että kyllä muutkin kirjoittavat hyviä kirjoja? Sitten kaikki klikkaavat kirjaston varaa-komennolla samoja kirjoja, vaikka kirjastoissa on ihan uskomattoman laajat valikoimat hyvää luettavaa, eikä kenenkään todellakaan tarvitsisi tyytyä lukemaan kapeasti.
Tähän liittyen suosittelen Amman mainiota blogipohdintasarjaa, uusin keskustelu käsittelee uuden ja vanhan kirjallisuuden lukemista.
Tällainen sähköpostimarkkinointi vaatisi tietysti kirjastoalaltakin pientä muutosta. Samoja asioita Suomessa on - onneksi - pyöritelty aika monella muullakin alalla viime vuosina: riittääkö asiakaspalveluksi, että istutaan tiskin takana ja vastataan kyllä tai ei jos asiakas jotain kysyy, vai täytyykö asiakkaita lähestyä aktiivisesti ja oma-aloitteisesti? Moni laitos on kyennyt tämän muutoksen arjessa tekemään. Mitäs olette mieltä, sopisiko tällainen verkkomarkkinointi kirjastoille?
Tekstit
Kyllä, ehdottomasti sopisi. Eihän mikään pakko olisi varaustaan vaihtaa, mutta saisi kuitenkin jotain käteensä.
VastaaPoistaPohdin juuri eilen oman kaupunkimme mainiossa pääkirjastossa käydessäni, että kovin harvat kirjat sinne jonoon taitavat päätyä. Esim. Pasi Ilmari Jääskeläisen blogeissa hehkutettua Harjukaupungin salakäytäviä nökötti hyllyssä kaksi lähes koskemattoman tuntuista kappaletta.
Kirjastonhoitajien ammattitaito vain tehokäyttöön!
Meidän lähikirjasto lainaa myös urheiluvälineitä. Ehkä niitä lainatessa joku edes huomaa kirjaston olemassaolon?
VastaaPoistaEn tiedä, olisiko kirjastojen sähköpostit hyviä, joku voisi kokea sen häiritsevänä, kun roskapostia tulee muutenkin niin paljon. Tai ehkä se olisi hyvä väylä.
Mutta kun katsoin tuota varattujen listaa, niin ei mikään ihme, että ihmiset eivät pidä lukemisesta, kun suosituimmat ovat tuollaista tavaraa. Itse juuri avasin ja suljin Himoshoppaajan. En jaksa nyt tuhlata aikaa siihen.
Mutta, missä tosiaan kirjoista voisi kirjoittaa ja tuoda ne näkyviksi? Yksi keino olisi tehdä niistä elokuvia. Ja hyviä elokuvia. Toinen vaihtoehto olisi se, että tapahtuisi ihme, ja tekniikan ja lyhenevien tekstien sijasta ihmiset kiinnostuisivatkin yhtäkkiä kirjoista, joiden lukeminen on aikaavievää. Varmin keino olisi liittää raha vahvempana asiana kirjallisuuteen. Toisaalta raha yleensä pilaa ajattelun.
Hyvä pointti miettiä Amman postauksen ohella, että mitä kirjoja nostaa esiin. Olettaen siis, että joku eksyisi muotiblogin sijaan kirjablogiin =O
Tämähän on ihan loistava idea - toivottavasti joku kirjastoihminen nappaa idean täältä blogistasi ja se laitetaan täytäntöön ja saat mainetta ja kunniaa ja kirjastojen lainausluvut hurahtavat pilviin :). Siis oikeasti - nyt kun kirjoitit sen tuohon, niin tuli olo, että miksei tätä ole tehty jo.
VastaaPoistaVarmasti sopisi! Minäkin osallistuin Amman keskusteluun. Minä en oikeastaan ikinä varaa kirjastosta uutuuksia; jos kirja kiinnostaa minua tarpeeksi, se on yleensä myös sellainen, jonka haluan omaan hyllyyn, eli ostan sen. Kirjastosta löytyy todella paljon hyvää luettavaa muutenkin! Silloin kun asuin pk-seudulla, lainasin usein ns. " bestsellereitä". Nykyisessä kirjastossani ei ole vastaavaa systeemiä ole, ja varaaminenkin maksaa pelkästään oman kunnan alueella 80s (!), mutta onneksi uuttuuksiakin löytää hyllystä.
VastaaPoistaHyvä ja toteuttamiskelpoinen idea! Kirjastojen nettisivuille voisi muuten kehittää samanlaisen You might also like -jutun niin kuin joissakin blogeissa: kun joku tekee haun vaikka Pulkkisen Totta-kirjalle, tulisi hakulistauksen tällä tyylillä muutama saman aihepiirin kirja esim. Säädyllinen murhenäytelmä etc. Näin tuotaisiin esille vähän vanhempiakin kirjoja, jotka kenties saisivat kiinnostuneita lukijoita.
VastaaPoistaKivaa! Mari: minulla kirjablogien seuraaminen on nostanut uskon lukemisen yleisyyteen ihan uudelle tasolle. Ei tunnu enää siltä, että lukeminen olisi marginaaliharrastus...
VastaaPoistaJa kyllähän kirjamessutkin rikkovat kävijäennätyksiä joka vuosi. Kirjat siis kiinnostavat. Vielä jos saisi vähän hajautettua sitä kiinnostusta, ei kaikkien ole pakko olla kiinnostuneista juuri samasta kirjasta juuri samalla hetkellä.
Mun mielestä varausmaksu on niin pieni kulu, että sen pulitan mielelläni, onhan varausmaksu aina halvempi kuin kirjan ostohinta. Varausmääräni taitaa olla keskimäärin yksi kirja kuussa keskimäärin. Muut tulee lainattua esimerkiksi niistä "suositteluhyllyistä", harvemmin bestseller-hyllyistä, koska 1-2 viikkoa on minulle vähän liian lyhyt laina-aika, kirja pitäisi lukea heti. Ja vain harvat kirjat ovat sellaisia, että minulla olisi polttava pakko lukea ne heti uutuuksina.
Susa P: tuo ominaisuushan toimii loistavasti myös Amazonissa. Se ehdottelee uusia kirjoja käyttäjän ostohistorian perusteella. Sopisi tosiaan mainiosti kirjastoon!
VastaaPoistaSalla ja Susa P. Mielestäni tuo "ehdottelu" olisi oikein hyvä idea. Samalla lailla monet muut nettipalvelut esittävät, että jos pidit tästä, niin voit pitää myös tästä. Esimerkiksi spotify esittelee muitakin artisteja siinä samalla kun kuuntelet jonkin genren musiikkia.
VastaaPoistaMiekin käytän suositteluhyllyä. Ilahdun myös aina, kun joku kirjastovirkailija kehuu kirjavalintojani ja kyselee, että oletko lukenut sitä ja sitä.
Samalla lailla kuin yrityksissä puhutaan siitä, että asiakkaan tarpeita pitää tunnistaa ja neuvoa mikäli lisämyynnille on tarvetta. Kirjastoihin samanlaista rohkeutta. ;)
Ai niin, jälleen kiitos hyvistä linkeistä. Olet tosi hyvä bloggaaja, koska kirjoitustesi informaatioarvo on aivan huippuhyvää. Tutkin halutuimmat listoja. :)
VastaaPoistaVoi Hanna, ihanat kehusi saavat minut oikein punastumaan :-)
VastaaPoistaErittäin hyvä idea! Musiikkimaailmassa vastaavaa samanlaisten artistien suosittelua/ehdottelua näkee enemmänkin, mutta varmasti sama toimisi kirjojenkin kohdalla. Toisaalta musiikinkuuntelu on muutenkin siirtynyt enemmän nettiin, kun taas kirjaston kirjat tulevat varmasti jatkossakin pysymään painetussa muodossa. :)
VastaaPoistaVarausjonien lyhentämiseksi voitaisiin myös lisätä pikalainojen käyttämistä ja niiden määrää. Ainakin omassa kirjastossani on pikalainajärjestelmä, jossa uutuuskirjoja saa lainata viikoksi ilman varausta. Tosin nämäkin kirjat ovat melkein aina lainassa...
Tuohan on aivan briljantti idea, tuo suosittelupalvelu! Tosiaan ihmettelen ettei sellaista jo ole :-)
VastaaPoistaKaikissa kirjastoissa ei myöskään ole käytössä 1 viikon pikalainoja suosituille kirjoille, se pitäisi saada ehdottomasti kaikkialle. Ja Amazonin suosittelujärjestelmä, joka on aivan käsittämättömän tehokas myymään ainakin minulle kirjoja, on täysin automatisoitui juttu. Eikö löytyisi joku fiksu bitinkieltä puhuva ihminen, joka voisi analysoida (tietysti anonymisoituna) ihmisten lainat, ja tuottaa ohjelman joka suoltaisi tietokannan pohjalta vastaavaa tietoa tyyliin "ihmiset jotka ovat lainanneet useita kirjailijan y kirjoja ovat usein myös lainanneet useita kirjailjoiden x kirjoja"...
(Ei sillä ettei luottaisi 100% kirjaston väen ammattitaitoon, mutta miksei voisi käyttää työtä helpottamaan tällaistakin konstia.)
Tai ehkä tällainen on jo olemassa?
Voi pöh, luin liian nopeasti, Sallahan jo ehti tuota ehdottaa :D
VastaaPoistaolipa hyvä idea! Toivottavasti kirjastot ottavat opikseen. :)
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Kyllä näitä palveluajatuksia pitäisi kirjastoissa viedä myös pidemmälle (kuten siis lähes kaikilla yhteiskunna sektoreilla) ku ei enää riitä että istutaan vaan tiskin takana. Olen monesti surrut sitä miten paljon kirjastontätien loputtomasta tietämyksestä menee hukkaan: aina kun niiltä kysyy jotain ne tietää tai osaa selvittää, mutta PITÄÄ osata ja ROHJETA kysyä...
VastaaPoistaHienoa on toki se, että ainakin meidän kirjastossa on yhä enemmän panostettukin tiettyihin vaihtuviin teemoihin, lukuvinkkeihin, lukupiiriin jne.
Yksi asia joka on huomattavasti parempi lukutoukan elämänlaadun kannalta Helsingin ulkopuolella on kirjastot. TODELLA harvaa kirjaa joutuu täällä (Sallan ex-kaupungissa) jonottamaan kauaa ja valikoima on kuitenkin erinomainen.
Kiitos hyvästä ideasta, sen toteuttaminen on lähempänä kuin arvaatekaan. Tulevaisuuden kirjastot löytyvät Ruotsista: täysin mekaaninen kirjasto jossa ei ole henkilökuntaa lainkaan. Kameravalvonta ja kysymyksiä voi esittää koneille jotka vastaavat mekaanisesti.
VastaaPoistaSuositusautomaatti eroaa henkilökohatisesta palvelusta jota jokainen kirjaston ovesta sisäänastuva saa yksilöllisesti. Kirjastoala on suurissa muutospaineissa tällä hetkellä, resurssit pienenevät ja on tarkalleen miettivä mihin niitä jäljellä olevia resursseja käytetään.
Lisäksi kerron, että kirjastojen tehtäviin ei kuulu ainoastaan kaunokirjallisuus ja sen lainaustoiminta vaan myös: musiikki, elokuvat, aikakausi- ja harrastelehdet, sanomalehdet (kaikilla mahdollisilla maailman kielillä), kansalaisyhteiskunta, sananvapauden toteuttaminen, kulttuuritapahtumat, seminaarit. luennot, verkkoyhteyksien tarjoaminen, verkko-opetus ja ohjaus ja neuvonta, arkistointityö.
Köh. Tiskin takana ei tosiaankaan vain istuskella.
Tervetuloa kirjastoon! Palvelemme jokaista henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti.
Minusta idea on aivan loistava! Kannatan. :-)
VastaaPoistaKirjastojen lainausmäärien pieneneminen johtunee osaksi siitä, että ihmiset lukevat (mitä lukevat) paljon myös netistä.
VastaaPoistaKirjastotäti kirjoittaa tuossa yläpuolella juuri sen suuntaisesta kehityksestä, jota itse toivoisin: kirjastoista ilman henkilökuntaa. Omien kokemusteni perusteella en enää voi pitää kirjastojen henkilökuntaa erityisen ystävällisenä. Haluaisin mieluiten vain lainata kirjoja asioimatta kenenkään kanssa. Mielestäni ihminen ei mitenkään kykene samaan tasapuolisuuteen kuin kone. En halua henkilökohtaista ja yksilöllistä palvelua vaan anonyymiä ja tehokasta palvelua, jossa jokainen asiakas on samalla viivalla asioidessaan.
t. muuan mieshenkilö
Kiitos hyvästä keskustelunavauksesta, suosittelupalvelua peräänkuulutan myös minä!
VastaaPoistaLisään vielä:
VastaaPoistaEräs asia, josta on hyvä muistuttaa. Kirjastotyön eettiset periaatteet estävät senkaltaisen markkinoinnin kuin mitä esimerkiksi kaupalliset yritykset voivat käyttää myydessään tuotteitaan.
Kirjasto markkinoi omaa toimintaansa, ei yksittäisiä tuotteita tai yrityksiä (kuten esim yhtä yksittäistä kustantajaa).
Kirjaston perustehtäviin ei kuulu kirjan varsinainen markkinointi vaan kirjallisuuden esittely, lukuvinkkaus, kirjanäyttelyt, kirjailijahaastattelut, lukupiiritoiminta sekä henkilökohtainen, asiakkaan omista tarpeista syntyvä, asiakaspalvelu.
Tämä toiminta eroaa kaupallisesta yritystoiminnasta siinä, että kirjasto ei luo tarpeita joita asiakkaalla ei ole, kuten yritysmaailma, vaan vastaa asiakkaan tarpeisiin. Ja joista pääsemme selville vain siten, että asiakas ilmaisee ne. Kirjaston palvelujen käyttäminen siis vaatii asiakkaalta omaa aktiivisuutta jatkossakin.
Mutta tervetuloa edelleenkin asioimaan kirjastossa.
Kauhistuttaa kyllä tuollainen robottikirjasto! Omat kirjastokokomukset kohta 40 vuoden ajalta ovat olleet aina myönteisiä: minua on aina haluttu ja osattu palvella ensiluokkaisesti. Toivon sydämestäni, että kirjastossa edelleenkin on varaa ja halua pitää ammattitaitoista henkilökuntaa töissä. Tuskin kukaan kuvittelee, että kirjastossa työskentely on vain tiskin takana istuskelua! Ihan suututtaa jo ajatus, että joku voisi niin ajatella.
VastaaPoistaMaalla asuvana kaupunkilaisena voin nauttia kaikista eduista: lähikirjastosta saa kaikki uutuudet heti ilman jonotusta (uskokaa pois, Helmetin listan kirjat ovat kaikki meillä tyrkyllä tai ainakin vain parin ihmisen jonon päässä), tuttu ammattitaitoinen kirjastonhoitaja tarjoaa juuri minulle sopivia kirjoja luettavaksi ja pääkirjastosta löytyy sitten todella laaja valikoima mitä vain toivoa keksii. Rakastan kirjastoja!
Luulen että on vaikea löytää kovin montaa kirjabloggaajaa joka ei rakasta kirjastoja :-) Enkä usko että monellakaan on sellaista illuusiota, että kirjastoammattilaisen työkuvassa pääpaino on viivakoodilukijan käyttelyllä. Ja ettei tulisi epäselvyyttä, jumaloin kirjastoja, ja rakastan erityisen hellästi omaa paikallista kirjastoani (vaikkei siellä aikuisille sarjakuvia olekaan). Minäkin saan ensiluokkaista palvelua, mutta olenkin kanta-asiakas ja tiedän mitä ja miten pyytää.
VastaaPoistaMutta tuo kirjastotädin huomautus markkinoinnista herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen; missä menee lukuvinkkauksen ja markkinoinnin välinen raja? Vai eikös lukuvinkkauksessa ole kyse siitä, että houkutellaan lukemaan, ja nimenomaan kertomalla jotain joistain valituista kirjoista? Otetaanpa ajatusleikki: jos menen kirjastoon ja haluaisin lainata vaikkapa Olli Jalosen Poikakirjan ja siihen on pitkä jono, olisiko kamalaa jos minulle ehdotettaisiin jotain toista Jalosen teosta tai vaikka Franzénin esikoista? Äkkiseltään ajattelisin, että menemällä kirjastoon jotain kirjaa tai yleensä vain luettavaa hakemaan ilmaisen oman henkilökohtaisen tarpeen... Sen sijaan pitäisin kieltämättä vähän kenkkuna jos kirjasto alkaisi Amazonin tyyliin lähetellä sähköpostitse tarjouksia ("Tykkäsitkö Poikakirjasta? Kokeile myös romaania Tumman veden päällä!")
Sana markkinointi voi maistua pahalta, mutta ei varmaan ole mitään vikaa siinä, että pohditaan mahdollisuuksia asiakaslähtöiseen palvelun kehittämiseen.
Mahtavan aktiivista keskustelua! Minä olen ollut innokas kirjastoasiakas alle kouluikäisestä alkaen. En kuitenkaan muista, että minulla olisi samanlaisia kokemuksia kuin Kirsillä tai Booksylla. En pysty edes muistamaan, milloin viimeksi olisin puhunut kirjaston työntekijän kanssa muuta kuin kiitos ja ole hyvä lainaus- tai palautustilanteessa. En muista onko kirjastossa koskaan kommentoitu tai kehuttu lainojani, kuten Hannalle on käynyt. Enkä kyllä muista mitään henkilökohtaista suosittelua. Tiedän että kirjastohenkilökunta on osaavaa, fiksua ja kiireistä, minulla on kavereinakin hyviä kirjastonhoitajia, samoin perheessä on kirjastotyökokemusta. Mutta minun asiointikokemuksieni perusteella saamani henkilökohtainen palvelu on ollut viivakoodin vingutus, kiitos ja ole hyvä.
VastaaPoistaKirjastohenkilökunnan tekemä markkinointi tehoaa silti minuun jatkuvasti. Poimin paljon lainoja kirjastoon kootuista suositteluhyllyistä.
Kirjastot ovat perinteisesti hieman vierastaneet markkinointia, mutta tilanne on muuttumassa. Markkinointi on sallittu sana nykykirjastoissa ja ideoimastanne suositusautomaatistakin on keskusteltu. Toteutus ei ole vain niin yksinkertaista. Yksityisyydensuoja ja tasapuolisuus ovat kirjastoile tärkeitä arvoja ja ne on otettava palveluja kehitettäessä huomioon. Kyllä kirjastot pyrkivät nykyaikaistamaan palvelujaan ja pysymään käyttäjien tarpeiden tasalla. Mutta hienoa lukea, että täällä on näin paljon kirjastonkäyttäjiä ja kirjaston ystäviä.
VastaaPoistaKiva, että postasit tästä, Salla! Minullakin on lehtileike tuossa pöydällä ja tarkoitus oli, mutta koska en tarttunut siihen hetimmiten, luulen, että palaan kirjastosarjassani tähän tavalla tai toisella. Tärkeä aihe!
VastaaPoistaKirjastoissa on eroja ja kirjaston henkilökunnassakin. Minä olen saanut todella hyvää, ammattitaitoista ja henkilökohtaista palvelua lähes aina. Jos sitä ei ole tullut, olen äänestänyt jaloillani ja köpötellyt toiseen kirjastoon.
Kirjastoissa tehdään upeata työtä! Nyt esimerkiksi nuorille on tarjolla KuMuKi-vinkkausta sun muuta, joka on aivan huikeata! Vinkkaauksesta voisivat hyötyä kyllä aikuisetkin. Ihania olisivat sellaiset kirjaston vinkki-illat, jolloin livenä lähtisi vinkkiä tulemaan KuMuKi -tyyliin ja muutenkin.
Arvostan hirmuisesti sitä, kun kirjastossa blogataan kirjoja esille. Jo niistä näkee, millainen kirjasto on kysymyksessä.
En kirjoittanut, että markkinointi on pahasta, vaan mihin se kohdistuu ja mitä kirjasto markkinoi sekä miten. Jos resursseja on vähän, on mietittävä mihin priorisoidaan. Esimerkiksi jos asiakas osaa itse hankea tietoa muista tekijän teoksista ja tuotannosta, niin siihen on turha panostaa.
VastaaPoistaAsiakastyön painopiste on siirtynyt myös tietotekniikan ohjaus- ja neuvontatyöhön. Verkkoaineistoa ja virtuaalisia muitakin palveluja suunnittellaan sekä toteutetaankin, vähän paikkakunnasta/resursseista riippuen.
Hyvän asiakaskeskeisen palvelun säilyttämisen puolesta kannattaa puhua, sillä sen olemassaolon tarpeellisuutta joudutaan myös todistelemaan tai vakuuttelemaan.
Suunta on sama kuin muissakin palveluissa: verkkoasioiminen ja tietoteknologia, massatiedotus ja massamarkkinointi.
Kirjaston perustarkoitus on kulttuurinen: sivistyksen ja tiedon mahdollisimman runsas sekä monipuolisen laaja tarjonta. Asiakkaiden tasapuolinen kohtelu ja asiakkaan tarpeista lähtevä palvelu.
Markkinmaailman lainalaisuudet eivät aina sovi ongelmattomasti tähän kuvioon, kuten tuolla aiemmin mainittiinkin.
Valkoinen kirahvi, nyt iskee kateus! Nyt jonkun teistä on kyllä pakko kuvailla sellainen tyypillinen kirjastokäynti, jolloin saatte sitä henkilökohtaista palvelua. Kyllä osaa olla erilaisia kokemuksia, ketjun toisessa ääripäässä olette te, toisessa Muuan mieshenkilö ja minä olen varmaan jossain siellä keskellä.
VastaaPoistaTosin muistin sittenkin yhden varman kerran, jolloin kirjastonhoitaja on kommentoinut lainojani. Anne of Green Gablesin lainaamisen yhteydessä Lappeenrannan pääkirjastossa (jossa anni.m asioi myös?) kirjastonhoitaja kommentoi asiaa myönteisesti, olen tämän blogiinkin kirjannut syyskuussa 2007.
Kirjastotäti: jos on resurssipula, niin "You might also like" -toiminto verkkopalvelussa ei resursseja veisi, senhän saa toteutettua täysin automaattisesti. Ja jos haluaa palvella henkilökohtaisesti, niin tuo pohdittu sähköpostiehdotushan olisi henkilökohtainen eikä automaattinen.
Mutta sinun ja Mekun viestistä on mukava kuulla, että tällaisia keinoja on pohdittu.
Minulle tulee joskus Norjasta sähköpostiin viestejä, joissa kaupitellaan lippuja konsertteihin tms. Poistan ne avaamatta. Samoin poistaisin kirjastojen suosittelut.
VastaaPoistaSen sijaan näistä blogeista voi lukea laveammin monista sellaisista kirjoista, joista ei ole kuullutkaan tai ei muuten olisi tullut ajatelleeksi. (Ensi kerran kun käyn lähikaupungin kirjastossa lainaan varmaan tuon Petroniuksen "Trimalkion pidot", josta tässä blogissa on niin kivasti kirjoitettu.)
Oman kotikuntani kirjaston suhteen jaloilla äänestäminen tulee minun tulotasollani aika kalliiksi. Kuluu joko kengät tai rahat. Mutta mielenrauhastaan kannattaa maksaa. On siellä kotikunnan kirjastossa yksi mukava virkailijakin, mutta niitä muita on aika paljon enemmän. Kestän tämän kaiken kuitenkin kuin ainakin
Muuan mieshenkilö.
No mukavaa jos löydät täältä blogeista lukuvinkkejä! Ja huomasinkin heti tuolla Trimalkion pidoissa kirjoitusvirheen, käynkin korjaamassa. ("Alhaiset pöytäseurueen jäsenet puhuvat rahvaanomaisella latinalla" --> pitäisi tietenkin olla "rahvaanomaista latinaa".)
VastaaPoistaHei kuin ihmeessä multa on jäänyt huomaamatta että täällä keskustellaan kirjastoista!
VastaaPoistaKirjastontäti onneksi jo ehtikin kertomaan, että toivotunlaista palvelua on todellakin jo suunniteltu, tosin automaattista, meitä tätejä taitaa olla liian vähän lähettelemään sähköpostia kaikille varaajille.
Uusimmissa kirjastojärjestelmissä on paljon samantapaisia toiminnallisuuksia kuin verkkokirjakaupoissa. Sitä en tiedä, onko niitä vielä liitetty varausjonoihin, mutta luulisi sen olevan mahdollista. Olen itsekin menossa vielä tänä keväänä testaamaan omaan työpaikkaani todennäköisesti hankittavaa järjestelmää, täytyypä pitää mielessä tuo juttu.
Tällä hetkellä tämmöinen uuden tyyppinen järjestelmä on käytössä jo ainakin Tampereella. Sen käyttöönotossa on kyllä ollut aika paljon ongelmia, mutta hurja korjausrumba lienee käynnissä.
Henkilökohtaista palvelua uskoisin saavan joka kirjastossa, useimmissa tapauksissa sitä varmaan täytyy vain kehdata pyytää.
Meillä Turussa on juuri aloitettu totutella uuteen palvelukonseptiin, johon kuuluu se, että kirjastonhoitajat jalkautuvat hyllyjen väliin ja ottavat aktiivisesti kontaktia asiakkaisiin.
Periaatteessa tarkoitus on varmasti hyvä, itse vaan olen kokenut tämän jalkautumiseen patistamisen melkein loukkaavana. Olen aina kuvitellut osaavani ottaa apua tarvitsevat asiakkaat huomioon, enkä millään tykkäisi mennä tyrkyttämään palveluja niille, jotka selvästikin haluavat vain olla rauhassa.
No, nyt on jalkautuminen kuitenkin päivän sana. Toivotaan, että mäkin vähitellen pääsen jyvälle sen hienouksista.
Mainiota! Ilahduttavan kuuloinen projekti. Minä kun olen sitä mieltä, että hyvä asiakaspalvelu ei ole sitä, että jos asiakas on aktiivinen ja pyytää apua, häntä palvellaan hyvin. Vaan hyvä asiakaspalvelu on sitä, että asiakasta lähestytään ja palvellaan hyvin ennen kuin hän on mitään osannutkaan pyytää.
VastaaPoistaMinä olen ilmeisesti liian omatoiminen kirjaston asiakas, ja olen sen vuoksi pudonnut tämän laadukkaan, henkilökohtaisen asiakaspalvelun ulkopuolelle kirjastossa. Jospa tämä projektinne rantautuisi Helsinkiinkin. Jos kirjastonhoitaja lähestyisi minua hyllyvälikössä ja aloittaisi keskustelun kirjoista, lupaan ilahtua. :)
Mielenkiintoista kaiken kaikkiaan!
VastaaPoistaMinäkin kaipaisin you might also like -listoja. Nimenomaan automaattisina, että kallisarvoisia resursseja ei hukkakäytettäisi.
Jostain syystä minäkin olen aika omatoiminen kirjastonkäyttäjä. Suoraan sanottuna en edes erityisesti kaipaa minkäänlaisia erityisiä jalkautumistempauksia, vaan arvostan sitä, että minulle tarjotaan tietoa siitä, miten tietoa saa lisää sitä halutessaan.
Esimerkiksi eri teemojen ympärille kerätyt suositushyllyt ovat tosi mielenkiintoisia enkä osaa erottaa näitä tempauksia muustakaan markkinoinnista. Eihän sen, että annettaisiin "saattaisit pitää myös näistä" -vinkkejä suinkaan tarkoita, että ajauduttaisiin kaupallisista syistä suosittelemaan kirjoja.
Oho! Tämä oli mennyt minulta ohi aiemmin! Kiitos linkistä! Muut ovatkin jo kirjoittaneet mielenkiintoisia pointtejaan.
VastaaPoistaMielestäni ajatus on aivan erinomainen. Kirjastoalan ihmiset ovat todella ammattitaitoisia (sen muuten huomaa myös kirjastoalalla toimivista kirjabloggareista!) ja olen usein miettinyt, etteivät he ehkä pääse hyödyntämään koulutustaan aivan tyydyttävällä tavalla. Monipuolisempi palvelu olisi kirjastotätien ja -setien koulutukseen nähden paitsi järkevää, mutta myös asiakkaiden kannalta hyvä asia.
Seuraavana mieleeni kuitenkin tuli myös se, että sama suosittelupalvelu olisi mahdollista toteuttaa myös sähköisesti ja automaattisesti. Mikä on toisaalta hyvä asia, mutta Kirjastotäti toikin esille ruotsalaisen kauhukuvan! Eikös Ruotsissa muuten suunniteltu myös kirjastojen yksityistämistä?
Joka tapauksessa, meillä on hieno kirjastojärjestelmä ja ehkä se kaipaisi kasvojen kohotusta, jotta lainausmäärät lähtisivät taas kasvuun. Tällaisilla aika yksinkertaisilla, mutta palvelun laatua huomattavasti parantavilla jutuilla voisi olla yllättävän paljon vaikutusta. Itse olen ikuinen kirjastofani! En jaksa olla ihailematta kotikuntani kirjastoa, josta olen löytänyt yhtä lukuunottamatta kaikki tenttikirjat (asun siis kuitenkin aika pienellä paikkakunnalla), jossa on aivan upean mielenkiintoisia ja ammattitaidolla koottuja teemahyllystöjä ja oma, kävelymatkan päässä sijaitseva pikku-lähikirjastoni vielä sisältää kaiken, mitä lukeva ihminen tarvitsee ensi hätäänsä. Kirjastot kunniaan, siis!
Minun mielestäni pienet kirjastot ovat parhaita, niistä löytää jotenkin paljon helpommin luettavaa kuin isoista kirjastoista. Harmi että päättäjät eivät aina ole samaa mieltä. Lappeenrannassa opiskeluvuosien vakkarikirjastoni oli Sammonlahden sivukirjasto. Oli lähellä ja aina löytyi luettavaa.
VastaaPoistaSilti Lappeenrannan paras kirjailmiö on edelleen mielestäni se satamatorin divarikoju kesäisin.
Erittäin hyviä "kirjastoja" ovat sellaiset kirjahyllyt, joita on koottu vaikka kahviloihin, ravintoloihin, kurssikeskuksiin tai muihin paikkoihin. Niistä näkee usein kirjamuodin joltakin aikakaudelta, kun kokoelmat eivät vaihdu kovin usein. Pitäisikin joskus kirjoittaa erikseen siitä, mitä kirjoja olen lueskellut tällaisissa paikoissa, jotka eivät ole varsinaisia kirjastoja, mutta joissa kirjoja on koottu asiakkaiden luettavaksi.
Mie sain tänään kirjastosedältä pusun hyllyjen välissä. Hyvää palvelua mielestäni. :)
VastaaPoista