Virginia Andrews: Koston terälehdet

Antikka.netin ansiosta Pimeyden kukkien jatko-osa, Koston terälehdet päätyi luettavaksi kohtalaisen hyväkuntoisena kappaleena. Andrewsin kirjailijanlaadulle löytyy ytimekäs tiivistelmä Amazon.comin lukijasuosituksista: "If books were foods this book would be a big bag of potato chips. You really should eat better, but sometimes you just have to cut loose and indulge." Kannattaa myös käydä lukemassa Goodreads-sivuston lukijakommentteja Koston terälehdistä (alkuperäisnimeltään Petals on the Wind). Aika runollisia nämä Dollanganger-sarjan kirjat ovat, suomennoksiin nimet on käännetty ehkä hieman kärjistetymmin. Sarjaan kuuluvat siis seuraavat osat:

- Flowers in the Attic ("Kukat ullakolla"), suomeksi Pimeyden kukat
- Petals on the Wind ("Terälehdet tuulessa"), suomeksi Koston terälehdet
- If There Be Thorns ("Jos olisi okaita" tms.), suomeksi Verenpunaiset okaat
- Seeds of Yesterday ("Eilisen siemenet"), suomeksi Menneisyyden siemenet
- Garden of Shadows ("Varjojen puutarha"), ja tästä en tiedäkään onko tätä edes suomennettu?

Netin suomalaissivujen kirjalistoissa tuntuu toistuvan ajatus että sarja olisi neliosainen. Tuo viimeinen osa onkin selvästi "prequel", eli sijoittuu aikaan ennen Pimeyden kukkia ja on osin haamukirjoittajan kirjoittama, mutta silti. Saattaisin siis suositella sarjan lukemista englanniksi, mikäli joku innostuu näin aikuisiällä tutustumaan Andrewsin tuotantoon. Suomeksi kun kirjoista ei ole otettu juuri uusia painoksia, ja kirjastojenkin valikoima on osittain sen takia suppea, ovathan vanhimmat suomennokset 1980-luvun puolivälistä ja ehtineet joutua jo poistokirjoihin. Englanniksi näistä on halpoja pokkareita saatavilla varmasti. Tosin divareista näköjään Andrewsia löytyy suomeksi kohtuullisen hyvin.

Kirja jatkuu siitä mihin ensimmäinen osa loppui - Chris, Cathy ja Carrie ovat pakomatkalla ja haluavat aloittaa uuden elämän. Onnekseen he päätyvät hyväsydämisen lääkäri Paulin ja hänen taloudenhoitajansa Hennyn hoteisiin. Kirjassa seurataan heidän elämäänsä aina aikuisikään saakka. Cathy ehtii mennä pari kertaa naimisiin ja saa lapsiakin. Kuitenkin hänen elämänsä tärkein tavoite on päästä kostamaan äidilleen tämän vääryydet. Chrisin elämää taas sanelee se, että hän on edelleen rakastunut Cathyyn. Näillä sukurutsaisilla tuntemuksilla ei ihan niin paljon mässäillä kuin ykkösosassa.

Hieman yllättäen kirja oli minulle nautittavampaa viihdettä kuin ykkösosa - ehkä siksi, että ullakkotunnelma oli niin ahdistava, ja tässä liikuttiin ihmisten ilmoilla koko ajan. Kirja painottui voimakkaasti Cathyn elämään. Vaikka Cathy kiinnostava kertoja olikin, leimaa kirjaa jatkuva epärealistisuus ja epäuskottavuus. Cathy esimerkiksi kokee miessuhteissaan kamalia, mutta käyttäytyy itsekin täydellisen epäloogisesti kerta toisensa perästä. Mutta mitäs näistä, eiväthän ne vetävää lukuelämystä vähennä.

Kirja huipentuu kohtaukseen, jossa Cathy pääsee kuin pääseekin kostamaan äidilleen. Aivan viimeisillä sivuilla vihjaillaan asioihin, jotka saivat niskakarvani pystyyn - mutta onhan jatko-osia edelleen luvassa. Meninkin jo tutkimaan Antikka.netin tarjontaa, jotta voin jossakin vaiheessa jatkaa sarjan lukemista. Tuskin ihan heti kuitenkaan, sillä vertaus sipsipussiin on aika osuva - ähkymättämisen jälkeen menee vähän aikaa, ennen kuin mieliteko herää uudestaan.

Lue myös nämä:
Virginia Andrews: Pimeyden kukat
Lian Hearn: Satakielilattia - Otorin klaanin tarina 1
Raija Oranen: Isorintainen nainen