Kirjastossa bongasin Arja Tiaisen uusimman runokokoelman, joka on ollut henkisellä muistutuslistallani melko pitkään, niin aiheensa kuin mukavan kansikuvansa puolesta. Runokokoelman alaotsikko on Ajopäiväkirja, ja tiesin etukäteen sen verran, että runot pohjautuvat Tiaisen kokemuksiin autokoulussa. En tiedä onko hän jo saanut ajokortin, mutta ilmeisesti melko pitkään ja hartaasti hän kokoelman kirjoittamisen aikana auton ajoa opiskeli.
Nopealukuinen tämä kirja olikin. En tiedä oliko hienoinen pettymys, etteivät runot sitten tosiaankaan mitään sen syvällisempää tarjonneetkaan, kuin tuokiokuvia autokoulun ja autoilun parista. Jotenkin sitä kai ajattelee, että "oikeiden" runoilijoiden pitäisi kirjoittaa runonsa aina ikään kuin kahdelle tasolle. Että vaikka ne kertoisivatkin arkisista asioista, tuntisi niitä lukiessaan pääsevänsä kuin mysteerin jäljille. Saisi semmoisia säväreitä sieluunsa, tuntemuksia, ajatuksia ja mielleyhtymiä, jotka johtaisivat jonnekin runon itsensä ulkopuolelle.
Toisaalta monissa runoissa on hyvin tuttu ja siinä mielessä huvittava fiilis. Että kun oikein joutuu taistelemaan jonkin teknisen laitteen kanssa, turaa aikansa eikä meinaa onnistua, ja joutuu jo pohtimaan kaikenlaisia syntyjä syviä, miten sen kanssa pärjäisi. Tiaisen kokemukset autoilusta tuntuvat olevan sitä samaa. Autot ja autolla ajaminen kiehtovat häntä suunnattomasti, mutta käytännön tasolla oppiminen on haastavampaa. Tässä alku runosta otsikolla "Että viiskymppinen akka löytää itsestään bimbon blondin":
"Se oli yllätys, täytyy sanoa.
Ne telkkarissa ja leffoissa bimboja näyttelevät ovat
väärän rahan tekijöitä, joku muu niille ne repliikit laatii."
Kuten sanoin, hirmu syvällisiä ulottuvuuksia näistä runoista ei löydy, vaan nämä ovat niin kielensä kuin sisältönsä puolesta arkista käyttörunoutta. Autojen ja tekniikan maailma ja sieltä ammennettu sanasto on kyllä keski-ikäiseltä suomalaiselta naisrunoilijalta ilahduttavan tuore veto.
Tekstit
Minusta kokoelma oli mainio, se jopa kirvoitti ääneennaurua. Varsinkin ne iskulauseenomaiset väitteet ja lausahdukset yhdessää kokonaisuudessa olivat hyvin osuvia. Ja olihan siellä jokunen runo, joka avautui filosofisempiinkin sfääreihin kuin autoiluun.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Kun luin tätä kirjaa ekan kerran ajattelin, että no mitä tää nyt on. Mutta kun tartuin toisen kerran
VastaaPoistakerran junassa istuessani, sain nauraa koko matkan. Ei runouden tarvitse aina olla syvällistä tuskaa ja sknadaalin käryä, pinnallisempikin riittää. Ja tämä oli sopivan kevyt. Arja on siis monipuolinen.
Samaa mieltä. Olen tottunut moniulotteiseen ja -kerroksiseen Tiaiseen. Myös kohtalokkaaseen, karuun ja realistiseenkin runouteen. Tämä yllätti täysin. Ihanan kevyt, leppoisa ja humoristinen kirja. sai nauraa koko tunnin junamatkan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! (näissä vanhemmissa postauksissa minulla on runsaan roskapostituksen vuoksi kommenttien hyväksyntä päällä, eli kommentti menee ensin hyväksyttäväksi ja tulee sitten näkyviin kun manuaalisesti klikkaa kommentin hyväksytyksi)
VastaaPoistaOle hyvä. Joo kirjoitin varmuuden vuoksi kahteen kertaan, tuli tautofoniaa, mutta ei kai se niin vaarallista.
VastaaPoistaPäivi
Tämä kirja voisikin olla leppoisaa kesäluettavaa.
VastaaPoistaVarmasti löytyy kirjastosta!
Poista