Bryan Talbot: Grandville

Kuva: bryan-talbot.com/grandville

Toimintamäyrä LeBrock lumosi minut kertaheitolla. Bryan Talbotin Grandvillen nappasin luettavaksi Kvaak.fi -foorumin kehujen perusteella. Grandvillea on julkaistu jo kolme albumia, tämä ensimmäinen on nähnyt päivänvalon vuonna 2009.

Monipuolisena sarjakuvataiteilijana kunnostautunut Bryan Talbot on luonut antropomorfisen steampunk-trillerin. Antropomorfiset sarjakuvat - joissa siis kuvataan ihmisten tavoin käyttäytyviä eläinhahmoja - ovat minulle vanhastaan tuttuja, mutta muodikasta steampunkia en muista aiemmin lukeneeni. Grandvillen perusteella steampunk tarkoittaa vaihtoehtoista historiaa, jossa yhteiskuntaan vaikuttaa höyryvoimalla toimiva tekniikka. Höyryvaunut, höyryilmalaivat ja eräänlaiset vinkeät höyryrullaluistimet kuuluvat Grandvillessa katukuvaan.

Kuva: bryan-talbot.com/grandville

Tarinassa on dekkarijuoni ja murhamysteerin selvittelyt yltyvät välillä väkivaltaiseksi toiminnaksi James Bondin malliin. Rikostarkastaja LeBrock on fyysisestä kunnostaan huolehtiva kovaotteinen mäyrä, jonka tutkimusavustajana toimii hienostunut rotta Ratzi.

Vaihtoehtohistoria ei rajoitu höyrykoneisiin, vaan Grandville on maailman napaa, Pariisia, tarkoittava nimi. Ranskan imperiumi on tehnyt Isosta-Britanniasta takapajuisen ja syrjäisen maailmankolkan. Pariisissa leimuaa ankara anglofobia brittianarkistien terrori-iskujen johdosta. LeBrock ja Ratzi lähtevät silti Pariisiin tutkimaan murhalta vaikuttavaa diplomaatti Leigh-Otterin kuolemaa.

Kuva: bryan-talbot.com/grandville

Grandville oli herkullista luettavaa. Talbotin piirrosjälki oli tuttuun tapaan hieman jäykkää, mutta hienoisen staattisuuden korvasi runsas yksityiskohtien kirjo. Piirroksissa riitti todella paljon katseltavaa ja fiilisteltävää. Juoni puolestaan kulki kuin höyryveturi. LeBrockin kovaotteinen vääntö rikollisten kanssa oli ajoittain yhtä epärealistista kuin toimintaelokuvissa, mutta sehän vain kuuluu tyylilajiin. Sinne tänne oli ripoteltu herkullisia intertekstuaalisia (ja intervisuaalisia?) viittauksia muihin sarjakuviin. Vaikutuksen teki pienessä sivuroolissa oleva Snowy Milou.

Talbot tekee myös hyviä rinnastuksia nykyaikaan kuvatessaan terrori-iskujen aikaansaamaa poliittista ilmapiiriä. Poliittisen vallan ympärille syntyvää korruption kehää hän käsittelee kyynisesti. Syvällisiin ongelmanratkaisuihin ei kuitenkaan mennä, vaan ratkaisuksi riittää, että LeBrock antaa pahiksille turpaan.

Kuva: bryan-talbot.com/grandville

Grandvilleä voisi verrata Blacksadiin ja Tarkastaja Ankardon tutkimuksiin, mutta ehdottoman omaäänistä sarjakuvaa Talbot silti tekee. Blacksadiin verrattuna Grandville on rumempi, kyynisempi mutta kenties myös humoristisempi. Ja Grandvillen eläinnaiset ovat taatusti tarpeeksi eläimellisiä - Blacksadiahan on kritisoitu liian sievistellyistä naarashahmoista. Ankardon synkeän maailmankuvan kanssa Grandvillellä on paljonkin yhteistä, mutta Grandville on vauhdikkaampi, toiminnallisempi ja visuaalisempi.

Jos nämä hehkutukset eivät vielä vakuuttaneet, kannattaa katsoa komea kirjatraileri. :) Minä panin kirjastosta kakkososan jo varaukseen.

Lue myös nämä:
Bryan Talbot: Tuhman Rotan tarina
Juan Diaz Canales - Juanjo Guarnido: Blacksad - kissa varjoisilta kujilta
Benoît Sokal: Ensimmäiset tutkimukset