 |
| Kuva: Karisto. |
Ellilän sarjakuvablogissa on hervoton strippi nimeltä Kirjoittajakoulutuksessa, jossa kuvataan romanttisten novellien tehtailua lehtiin. Jotain "kolmiokirjamaista" on Ristiaallokossakin mukana, mutta ei mitenkään häiritsevällä tavalla. Kirja kuvaa eronneen konservatiivipapin arkea lähivanhempana, ja teologisten pohdintojen ja arkielämän hankaluuksien väliin mahtuu myös orastavaa romantiikkaa useammankin naisen kanssa. Sieltä täältä pompsahtavat suhteenpoikaset ovat mielestäni aika kaukana monen tosielämän sinkun elämästä, mutta kirjoissahan kaikki on mahdollista... Plussaa sen sijaan siitä, että lopussa ei solmittu pikaratkaisuja kaikkiin kirjassa esiteltyihin ongelmiin, vaan aika moni asia joko jäi avoimeksi tai sai tyydyttävän "puolivälin lopun".
Naisen oikeus papin työhön ja naispappien hyväksymättömyys on kirkollisuutisten kestoaihe. Viimeksi tänä aamuna luin lehdestä, kuinka arkkipiispan sihteeriltä evättiin puhujaoikeus lestadiolaisseuroissa. Sihteerin vaimo kun on vihitty papiksi... Ellilän trilogia on siis ajankohtainen ja tärkeä, eikä siinä anneta mustavalkoisia vastauksia. Kiitän jälleen kerran kirjaa siitä, että siinä kuvataan seurakuntaa sisältäpäin ymmärtävästi ja mielestäni uskottavasti. Uskovaisista ei väännellä karikatyyrejä.
Aulis on omassa elämässään vähän hukassa, mutta hän yrittää pitää kiinni traditionaalisista raamatuntulkinnoista kohdatessaan ongelmia. Tosin tämä tuntuu usein johtavan vain uusiin ongelmiin... Jotkut Auliksen tielle johdatetuista haasteista olivat ehkä himpun verran liian kärjistettyjä, mutta kokonaisuutena Ristiaallokkoa vastasi lukutarpeeseeni hyvin. Ei liian raskasta, mutta ei myöskään tyhjäpäistä. Tunnistettavaa suomalaista arkea, mutta ei mitään tylsyydessä vellomista. Kirkollisia piirejä kuvataan raikkaalla tavalla.
Tekstit
Hyvä ajoitus tällä jutullasi tosiaan! Kivaa että nostit tätä esille ja että pidit tästä. :-)
VastaaPoistaTodellisuus on tarua ihmeellisempää? Mutta kääk, huomaan unohtaneeni linkittää muiden arvioita. Lisäänpä ne mukaan. :)
VastaaPoistaKiva, että Ristiaallokkoa saa lisää blogisavuja! Minäkin pidin siitä, että kirja(sarja) ei kuvannut asioita mustavalkoisesti tai karikatyyrein eikä Ellilä niputtanut sarjalle täydellistä (hahmojen kannalta!) loppua vaan asiat jätettiin osittain auki.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä!
(Nyt loppui satunnainen poukkoilu, liityin vihdoin ja viimein lukijaksi.)
Aloin harkita, että pitäiskö koko sarja lukea alusta asti kerralla uudestaan. Ehkä saisi vielä uusia näkökulmia?
VastaaPoista