Olen lukenut Myrskyn silmään joskus aiemminkin, mutta uusintalukeminen puolsi paikkaansa, kovin kirkkaita muistikuvia ei ollut jäänyt. Albumi on ilmestynyt vuonna 1991 nimellä To the Heart of the Storm ja suomennos on samalta vuodelta. Myrskyn silmään lasketaan käsittääkseni jo sarjakuvaklassikoiden joukkoon. Jalavan suomennostyö on taattua laatua: käännöksestä vastaa Soile Kaukoranta ja tekstauksesta Jari Rasi. Kirjastosta lainaamani kappale tosin alkaa olla jo käyttöikänsä päässä: nuhruinen, rypistynyt ja tahrainen. Eisnerista kiinnostuneiden kannattaa tutkailla Huuto.netin tarjontaa, jossa on tälläkin hetkellä todella runsaasti suomenkielisiä ja englanninkielisiä Eisnereita myynnissä. To the Heart of the Storm löytyy toki myös Amazonista.
Albumin takakannessa lukee näin: "Myrskyn silmään on juutalainen sukukronikka sarjakuvan keinoin kerrottuna. Tällä teoksella Eisner asettuu pysyvästi suurten juutalaisten kirjailijoiden joukkoon."
Suuria sanoja, mutta niillä on mielestäni katetta. Niille, jotka suorittavat Karoliinan mainiota So American -lukuhaastetta, voi suositella tätä albumia - se sopii huomattavan moneen kategoriaan.
Tällä lukukerralla huomioni kiinnittyi suvereeniin piirrosjälkeen. Eisnerin vuosikymmenien ammattilaiskokemus kerta kaikkiaan näkyy... vaikka kuvallisesti Myrskyn silmään on helposti lähestyttävää sarjakuvaa, on tässä monia todella upeita juttuja. Ruutureunoja ei aina tarvita, Eisner jättää rajat piirtämättä tai hyödyntää upotettua ruuturakennetta. Mustaa taustaa käytetään monin paikoin hienosti, tapahtumat ikään kuin nousevat varjoista etualalle. Yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä, mutta runsas yksityiskohtien paljous ei tuki piirrosjäljen ilmavuutta. Ihmiset ovat samaan aikaan hieman karikatyyrimaisia mutta kuitenkin realistisen osuvia.
Kehyskertomuksessa nuori sarjakuvapiirtäjä Willie on matkalla armeijan koulutusleirille vuonna 1942. Hän katselee maisemia junan ikkunasta ja elää lapsuutensa ja nuoruutensa muistoissaan uudelleen. Muistot laajenevat koskemaan myös sukulaisten kertomuksia: 1900-luvun alun Wieniä tai romanianjuutalaisten laivamatkaa Amerikkaan.
Willie on leikkinyt pikkupoikana Bronxin kaduilla ja törmännyt hyvin nuorena juutalaisvastaisiin asenteisiin. Vanhempiensa tarinoiden kautta hän oppii juutalaista kulttuuria, mutta toisaalta hän pitää itseään amerikkalaiseksi syntyneenä. Riipaisevia kohtauksia syntyy, kun Willie saa kavereita, joiden vanhemmat eivät hyväksy juutalaisia tuttavikseen. Lahjakas poika yrittää peitellä taustaansa ja häpeää vanhempiaan. Toisaalta Eisner kuvaa myös, kuinka eri maista saapuneet juutalaiset suhtautuvat toisiinsakin epäluuloisesti. Hitlerin politiikkaa Amerikkaan paenneen saksanjuutalaisen perheen silmissä Itä-Euroopan juutalaiset ovat sivistymättömiä maalaismoukkia.
Eisner kuvaa monia universaaleja teemoja: nuorta rakkautta, köyhien lasten karua osaa suurkaupungissa, periytyviä kohtaloita, rotuennakkoluuloja... Usein episodimaiset tarinat ärsyttävät minua hajanaisuudellaan, mutta Myrskyn silmään kulkee eteenpäin niin soljuvasti, että kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa.
Minulla on lukematta vaikka kuinka paljon Eisnerilta, joten tulipa tässä samalla muistutettua itseään, että ehdottomasti kannattaisi jatkaa Eisnerin parissa. Niin ikään 1990-luvun alkupuolella suomennettu Näkymättömät ihmiset on tullut luettua, mutta muuten olisi näköjään valinnan varaa vaikka kuinka. Kirjastosta Eisneria löytyy näköjään mukavasti myös englanniksi. Ehkäpä voisin etsiä käsiini vaikka Eisnerin sarjakuvasovituksen Moby Dickistä. Se sopisi myös The Unwritten-lukemisiini, sarjan nelososassahan elettiin Moby Dickin maisemissa. Myrskyn silmään taas oli mainiota luettavaa The Unwrittenin vitososan jälkimainingeissa juuri tuon toista maailmansotaa edeltäneen sarjakuvakulttuurin kuvauksen vuoksi.
Tekstit
Oioi, taas kerran olen ihan myyty... :-)
VastaaPoistaVoi kiitos :)
PoistaVoi kiitos, Salla! Tämä oli minulle ihan tuntematon, mutta selvä must-hankinta. Kiitoskiitoskiitos!
VastaaPoistaMukavaa jos innostut tutustumaan! :)
PoistaMie luin tämän viime syksynä, mutta pidän kohta enemmän sinun arvioista kuin omista lukukokemuksista. :D
VastaaPoistaEhdottomasti Eisneriä lisää.
Hmm, onkohan tuo kehu vai moite :)
PoistaLähinnä, että oikeasti ihailen sitä, kuinka hyvin kirjoitat sarjakuvista.
PoistaKiitos kehuista siis :)
PoistaNyt olen minäkin tämän lukenut. Kaikki mitä sanot, on totta: erinomaisen toimiva tarina ja piirrosjälki on eläväistä. Varmaan niitä albumeja, joihin tulee palattua myöhemminkin. En yhtään ihmettele, että on olemassa "Eisner-award"... tai että Fables on sen voittanut. :-)
VastaaPoistaTakakansi muuten itse asiaassa sanoo, että Eisner asettuu "suurten juutalaisten kirjailijoiden joukkoon". Mainitsen tuosta, koska muotoilu kiinnitti huomioni... miksi suurten juutalaisten kirjailijoiden? Minun on vähän vaikea hahmottaa, miksi juutalaisuus olisi enäää nykypäivänä erottava seikka, mutta ehkä se on minun naiiviuttani. Vai viittaako Jalava siihen, että kertomuksessa juutalaisuus on korostunutta?
Sinänsä jännästi tämä herätti muistoja omalta vaihto-oppilasvuodelta USAssa (1985-86). Silloista poikaystävääni luonnehdittiin ihan tavallisessa keskustelussa määreellä "portuguese" vaikka hänen vanhempansakin olivat syntyneet samalla paikkakunnalla Uudessa Englannissa. Ei ole kansojen sulatusuunikaan niin kauheasti sulattanut - ja sitähän Eisnerkin kuvaa.
Hienoa että tartuit tähän! Ja kiitos tarkennuksesta - mulla on vissiin silmät hyppineet kun olen kopsannut tuota takakansitekstiä.
PoistaEhkä voisi tulkita, että tolla viitataan näihin juutalaisiin sukukronikoihin, joita esimerkiksi Keltaisesta kirjastosta löytyy paljon.
Jään siis odottamaan, että ehdit ehkä blogatakin tästä? Tai jos ei ole aikaa, niin sinullahan on onneksi tapana tehdä kuukausikooste. :)
Mä ehdin sairastaessa lukea myös sen Moby Dick -sovituksen, mutta siitä jäi bloggaamatta väsymyksen vuoksi. Se oli kai luokiteltu lastenosastolle ja sitä kuvattiin "helpoksi tavaksi tutustua klassikkoon". Sitä se toki olikin, nyt minäkin tiedän Moby Dickin juonen pääpiirteittäin. Kuvat olivat komeita. Täytyy varmaan palata Eisneriin uudelleen myöhemmin ihan blogimerkinnän kanssa.
Ps. lisäsin tuonne sitaattiin tuon puuttuvan "juutalaisten" -sanan!
Poista