Maaliskuun alussa kerroin kokemuksistani Charles Dickensin kirjoihin perustuvien tv-sarjojen parissa. Jatkoin brittihenkisesti Harry Potter -äänikirjan kanssa - Stephen Fryn luenta viehätti todella paljon!
Sitten vaelsinkin kesäkaupungin helteisillä kaduilla - Pussikaljaromaani taisi olla koko kuun paras lukukokemus!
Olavi Uusivirran laululyriikka on kiehtonut mieltäni niin, että siitä piti oikein kirjoittaa lyhyt juttu. Paneuduin myös konservatiivikirkollisten avioerokiemuroihin Kirsti Ellilän Ristiaallokon äärellä.
Uppouduin mietiskelemään ystävyyssuhteita Arja Mäkisen Meidän kesken -tutkimuksen herättämien ajatusten vuoksi. Ja sukelsin bronxilaisen juutalaisperheen tarinoihin Will Eisnerin sarjakuvaromaanissa Myrskyn silmään.
Yksi kirja jäi kesken. Aloitin György Dragománin Valkoista kuningasta, olenhan tuumaillut että pitäisi lukea muusta kuin englannista suomennettua käännöskirjallisuutta enemmän. Kirjan aihe osoittautui aika kiinnostavaksi, se alkoi neuvostoajan Unkarissa Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden aikaan. Kirjan alkupuoli tuntui kuitenkin eräässä mielessä todella raskaslukuiselta - siinä oli tosi vähän pisteitä! Virkkeet saattoivat olla yli aukeaman pituisia ja niissä käytettiin vain pilkkuja. Tuntui ettei voi vetää henkeä ollenkaan kun ei ollut niitä pisteitä. Niinpä kirja jäi kesken.
Nyt olen erään pääsiäiseen sopivan tiiliskiven alkusivuilla - huomio tosin on karkaillut houkuttelevien sarjakuvien kimppuun ja lisäksi voin vain ihmetellä taas, mikä kirjapino on päässyt kertymään. On kirjastolainoja, arvostelukappaleita, PEKKin kirjoja - no eipähän lopu lukeminen kesken. :) Voi kirjaparat, kun joudutte odottamaan vuoroanne!
Sitten vaelsinkin kesäkaupungin helteisillä kaduilla - Pussikaljaromaani taisi olla koko kuun paras lukukokemus!
Olavi Uusivirran laululyriikka on kiehtonut mieltäni niin, että siitä piti oikein kirjoittaa lyhyt juttu. Paneuduin myös konservatiivikirkollisten avioerokiemuroihin Kirsti Ellilän Ristiaallokon äärellä.
Uppouduin mietiskelemään ystävyyssuhteita Arja Mäkisen Meidän kesken -tutkimuksen herättämien ajatusten vuoksi. Ja sukelsin bronxilaisen juutalaisperheen tarinoihin Will Eisnerin sarjakuvaromaanissa Myrskyn silmään.
Yksi kirja jäi kesken. Aloitin György Dragománin Valkoista kuningasta, olenhan tuumaillut että pitäisi lukea muusta kuin englannista suomennettua käännöskirjallisuutta enemmän. Kirjan aihe osoittautui aika kiinnostavaksi, se alkoi neuvostoajan Unkarissa Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden aikaan. Kirjan alkupuoli tuntui kuitenkin eräässä mielessä todella raskaslukuiselta - siinä oli tosi vähän pisteitä! Virkkeet saattoivat olla yli aukeaman pituisia ja niissä käytettiin vain pilkkuja. Tuntui ettei voi vetää henkeä ollenkaan kun ei ollut niitä pisteitä. Niinpä kirja jäi kesken.
Nyt olen erään pääsiäiseen sopivan tiiliskiven alkusivuilla - huomio tosin on karkaillut houkuttelevien sarjakuvien kimppuun ja lisäksi voin vain ihmetellä taas, mikä kirjapino on päässyt kertymään. On kirjastolainoja, arvostelukappaleita, PEKKin kirjoja - no eipähän lopu lukeminen kesken. :) Voi kirjaparat, kun joudutte odottamaan vuoroanne!
Tekstit
Tuo kesken jäänyt kirja kuulostaa painajaismaiselta... Nyt kun otit puheeksi, kohtuullinen määrä pisteitä sopivasti sivuille leviteltynä on yksi hyvän kirjan ominaisuus. Ei liikaa. Mutta ei liian vähänkään!
VastaaPoistaHuh, hyvä kuulla - jotenkin alkoi jo nolottaa moinen tunnustus. :) Hyvä kirjahan tuo virallisesti on ja saanu vaikka mitä palkintojakin. Oisin silti kaivannut pisteitä. :)
VastaaPoistaDickensin Suuria odotuksia sarja oli minusta korkeatasoinen, Copperfieldiä en ennättänyt eka osan jälkeen katsoa.
VastaaPoistaSuurista odotuksista oli vain muutama henkilö jätetty pois, ja muutama mutka oiottu, mutta henki oli säilynyt :)
Suuria odotuksia oli tosiaan todella hyvin tehty. Mäkin olen katsonut vasta kaksi jaksoa David Copperfieldiä, digiboksilla odottaa kyllä lopultakin. Mutta pikkuisen vanhentuneelta tuo Copperfield tuntuu noihin uudempiin tv-toteutuksiin verrattuna: on selittävää kertojanääntä ja melko pätkittäinen juonenkulku... Jotenkin juohevampia nuo Kolea talo ja Suuria odotuksia ovat olleet.
VastaaPoistaMinullakin odottaa tuo Valkoinen kuningas omassa hyllyssä, mutta kuulostaa aika painajaismaiselta suorastaan kirjoitustyyliltään..kääk. En taida kiirehtiä sen kanssa.
VastaaPoistaOioi, liian vähän pisteitä karkottaa aina minutkin. Tai ainakin hidastaa lukemista niin paljon, että kirja jää helposti kesken.
VastaaPoistaValkoinen kuningas kuulostaa positiivisesti haastavalta, pitää laittaa muistiin. Sitä piti sanoman, että Copperfieldin vuoden 1999 versiossa näyttelee Harry Lloyd, joka on isoisoisoisoisä Charles Dickens on. Kaikki Game of Thronesia katsoneet tuntevat tyypin paremmin Viserys Targaryenina, wannabe-Lohikäärmekuninkaana.
VastaaPoistaTuo Harry Lloyd oli myös Suurien tunteiden Herbert Pocket. Mun piti aika kauan katsoessa miettiä, että missäs ohjelmassa tää kaveri on ollutkaan, kunnes hoksasin että blondi peruukki päähän ja siinä on Viserys Targaryen. :)
VastaaPoistaMuutenkin meni hauskasti ristiin GoT ja Dickens, sillä Kolean talon herra Tulkinghornin näyttelijä Charles Dance esitti Tywin Lannisteria GoT:ssa.
Kyllä se Valkoinen kuningas muuten vaikutti ihan hyvältä, käännöskin oli hyvä, joten kannattaa toki kokeilla, vaikka pisteettömyys pudotti minut kyydistä.
Äh, Suuria odotuksia eikä Suuria tunteita, tietenkin...
VastaaPoista